EU-maiden asevienti 2016

Euroopan unionin aseviennit ja -vientipolitiikka vuonna 2016: noususuhdannetta ja poliittisia haasteita

Euroopan unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vuosi 2016 oli merkittävä vuosi, sillä tuolloin julkistettiin unionin uusi globaalistrategia. Se viitoittaa unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa todennäköisesti pitkälle tulevaisuuteen. Strategiassa mainitaan myös EU-maiden aseviennit ja otetaan tavoitteeksi unionin yhteisten sääntöjen vahvistaminen jäsenmaiden asevientipolitiikassa. Strategiassa on kyse EU:n pyrkimyksestä koherentimpaan politiikkaan eli siihen, että jäsenmaiden ulkopolitiikka ja unionin ulkopolitiikka toimivat paremmin toisiaan täydentäen.

Siitä huolimatta, että EU on pyrkinyt yhtenäistämään jäsenmaidensa asevientipolitiikkaa, eri maiden vientilupapolitiikassa on eroja. Asevientiä säätelee Euroopan unionin neuvoston yhteinen kanta. Yhteinen kanta sisältää kahdeksan kriteeriä, joita valtioiden on tarkasteltava asevientilupia myönnettäessä. [1] Näiden kahdeksan kriteerin tulkinnat kuitenkin vaihtelevat huomattavasti, mikä osaltaan selittää eroja jäsenmaiden vientipolitiikassa. [2]

Viime vuonna julkistamassamme katsauksessa EU-maiden vuoden 2015 asevienteihin kävi ilmi, että monissa maanosissa kiristynyt turvallisuustilanne vaikutti aseiden kysyntään. Tarkastelemiemme viiden EU-maan, Espanjan, Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan, aseille myöntämien vientilupien rahallinen arvo oli ennätysmäisen suuri. Taustalla olivat Venäjän toiminta EU:n itäisessä naapurustossa, Lähi-idässä käytävät sodat sekä poliittiset jännitteet liittyen Etelä-Kiinanmeren alueen luonnonvaroihin.

Samalla, kun asevienti kasvoi ennätyksellisen suureksi, sekä kansalliset parlamentit että EU-parlamentti alkoivat nostaa päätään asevientejä koskevassa poliittisessa keskustelussa. Tämä kehitys heijastelee parlamenttien roolin muuttumista aiempaa aktiivisemmaksi ja turvallispoliittisen keskustelun laajenemista.

Tässä julkaisussa tarkastelemme yleisen tilastollisen kehityksen rinnalla aseviennissä vuonna 2016 esille nousseita ongelmakohtia ja eri parlamenttien – sekä kansallisten että EU-parlamentin – roolien muutosta. Taustalla vaikuttaa kysymys siitä, miten jäsenmaiden aseviennit suhteutuvat EU:n laajempiin pyrkimyksiin tuottaa vakautta ja rauhaa sekä edistää ihmisoikeuksia.

[accordion]
[accordion-item title=”Lähteet”]

1 Euroopan unionin neuvosto, Neuvoston yhteinen kanta sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä, Neuvoston asiakirja 2008/944/YUTP, 8.12.2008. Saatavissa: <http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1477039645312&uri=CELEX:32008E0944>. Luettu 25.10.2015.

2 Euroopan parlamentti, Euroopan parlamentin päätöslauselma aseviennistä 17. joulukuuta 2015: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano, Euroopan parlamentin asiakirja 2015/2114(INI), 17.12.2015. Saatavissa: (http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P8-TA-2015-0472+0+DOC+XML+V0//FI). Luettu 25.10.2015.

[/accordion-item]
[/accordion]

Menetelmät

[accordion]
[accordion-item title=”Materiaali”]

Tämä hankejulkaisu perustuu viiden merkittävän aseita vievän EU-maan vuosiraportteihin. Maat ovat Espanja, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta. Maiden myöntämissä vientiluvissa määritelty euromääräinen arvo kattaa säännöllisesti noin 70–80 % koko EU:n myöntämien vientilupien euromääräisestä arvosta. Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin SIPRIn mukaan maat vastasivat noin 20 %:sta koko maailman asevienneistä viisivuotisjaksolla 2012–2016.

Vientiä tarkastellaan maiden myöntämien vientilupien kautta. Käytettäessä vientilupia tarkastelun mittarina on muistettava seuraavat seikat: Vientiluvat eivät ensinnäkään kerro toteutuneesta viennistä. Myönnetty vientilupa voi jäädä kokonaan käyttämättä, tai vienti voi toteutua osittaisena. Vientiluvat kertovat kuitenkin, minne, mitä aseita ja millaisia määriä luvan myöntäneet maat ovat valmiita viemään. Vientilupaluvut mittaavat siten ennen kaikkea vientipolitiikkaa. Lisäksi ne kertovat maailmalla olevasta kysynnästä. Siten suurille euromääräisille summille myönnetyt vientiluvat saattavat olla rauhattomuudesta ja kasvavasta varustelusta kertova tunnusluku.

Käytämme viimeisimmän vuoden osalta analyysimme pohjana tarkasteltujen maiden kansallisia vuosiraportteja. Vuosien 2008–2015 osalta tilastotiedot on koottu EU:n asevientiä koskevista vuosikertomuksista.

Syynä materiaalia koskevaan valintaamme on se, että EU:n julkaisemat koko EU:ta koskevat vuosikertomukset ovat julkaisuhetkillään auttamattomasti vanhentuneita. Vuotta 2013 koskeva 16. vuosikertomus julkaistiin maaliskuussa 2015, vuotta 2014 koskeva 17. vuosikertomus toukokuussa 2016 ja vuotta 2015 koskeva 18. vuosikertomus toukokuussa 2017. Tämä julkaisu paikkaa EU:n viivästyneen raportoinnin jättämää aukkoa.[/accordion-item][/accordion]

[accordion][accordion-item title=”Asevienti ja asesiirto”]

Asevienneistä puhuttaessa käytetään EU-maiden välisissä asevienneissä tavanomaisesti termiä asesiirto. Tästä käytännöstä poiketen tässä julkaisussa käytetään kuitenkin säännöllisesti termiä asevienti tai lyhyemmin pelkkä vienti kuvaamaan kaikkia valtionrajoja ylittäviä asevirtoja, myös EU-maiden välistä asekauppaa.

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Raportointikäytännöissä eroja”]

Eri maiden raportointikäytännöissä on jonkin verran eroja. Siitä syystä eri maiden myöntämien asevientilupien kokonaisarvoa ei tulisi verrata keskenään. Maakohtaisen kehityksen ja yhteenlasketun viennin seuraaminen pitkällä aikavälillä on kuitenkin mahdollista. Seuraavassa listauksessa on joitakin olennaisia eroja eri maiden raportointikäytäntöjen välillä:

•         Yhdistynyt kuningaskunta raportoi tilapäiset luvat (temporary licenses), jotka on tarkoitettu esimerkiksi näyttelyvienteihin, muiden myöntämiensä lupien mukana. Niiden systemaattinen poissuodattaminen ei ole mahdollista. Yhdistyneen kuningaskunnan vientitiedot sisältävät siis myös tilapäiset viennit.

•         Ranska raportoi tilapäiset vientiluvat ja YK-järjestöjen käyttöön tarkoitetut vientiluvat erikseen. Tilapäisten vientilupien tiedot eivät siten sisälly Ranskan kohdalla ilmoittamiimme – tai EU:n vuosikertomuksen – kokonaismääriin.

•         Saksa ilmoittaa esimerkiksi YK:n käyttöön menevät aseet maakohtaisten vientilupien yhteydessä. Raporttien pohjalta ei ole mahdollista eritellä, miten suurta asemäärää YK:hon suuntautuvat vientiluvat koskevat. Saksan myöntämät vientiluvat sisältävät siis myös YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen käyttöön viedyt aseet.

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Valuuttakurssit”]

Koska vuoden 2016 tiedot perustuvat kansallisiin vientiraportteihin, ovat Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan raportoimat tiedot alkuperäisesti kruunu- ja puntamääräisiä. Summat on muutettu euroiksi käyttäen vuoden 2016 keskiarvokurssia kruunun ja euron sekä punnan ja euron välillä.

Menneiden vuosien osalta on huomattava seuraavat seikat:

EU:n vuotta 2014 koskevassa vuosikertomuksessa punnat oli raportoitu euroina ilman, että oli otettu huomioon valuuttakurssien eroa. Muunsimme punnan euroksi käyttäen vuoden 2014 keskiarvokurssia. Siten Yhdistyneen kuningaskunnan kohdalla vuodelle 2014 ilmoitetut luvut poikkeavat vuotta 2014 koskevasta EU:n aseviennin vuosikertomuksesta.

Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2015 vientiluville raportoidaan EU:n vuotta 2015 koskevassa vuosikertomuksessa huomattavasti pienempi euromääräinen kokonaisarvo (n. 8,018 mrd. euroa) kuin SaferGloben vuonna 2016 kokoamassa tilastossa (n. 9,528 mrd. euroa). SaferGloben tiedot ovat peräisin Campaign Against Arms Trade  -kansalaisjärjestön (CAAT) kokoamasta vientilupatilastosta, joka perustuu Ison-Britannian kansalliseen raportointiin. CAATin kokoamat puntamääräiset arvot täsmäävät Ison-Britannian kansallisen raportin kanssa. EU:n vuosikertomuksen ja meidän tilastomme välinen ero selittyy siis käytetyllä valuuttakurssilla. Vertaamalla EU:n vuosikertomuksessa ilmoitettuja euromääräisiä arvoja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalliseen raporttiin käy ilmi, että Ison-Britannian kansallisen raportin puntamääräiset arvot on muutettu euroiksi suhteessa 1:0,86. Kyseinen vaihtokurssi oli voimassa vuoden 2017 tammikuun alkupäivinä mutta ei kertaakaan vuoden 2015 mittaan, jolloin punnan arvo suhteessa euroon oli huomattavasti korkeampi. [1] Raportoinnissa on siis ilmeisesti käytetty raportointiajankohdan kurssia tarkasteluajankohdan vaihtokurssin sijaan.

Tämä valuuttakurssien välinen ero antaa vääristyneen kuvan Ison-Britannian viennin kokonaisarvosta euroina, mistä syystä tätä tarkastelua varten EU:n vuosikertomuksessa ilmoitetut arvot muunnettiin takaisin punniksi ja sitten uudestaan euroiksi käyttäen vuoden 2015 keskiarvokurssia (1:1,377982). Vuoden 2015 keskiarvokurssi vastaa tarkasteluajankohtaa koskevia tietoja paremmin kuin vuoden 2017 tammikuun alkupäivien kurssi. [2]

Ruotsia koskevat vuoden 2015 vientitiedot on päivitetty EU:n vuosikertomuksen mukaisiksi. Ruotsin kansallisen raportin pohjalta tehdyn tilastomme ja EU:n vuosikertomuksen ilmoittaman luvun välillä on noin 30 miljoonan euron välinen ero. Tämä selittyy kahdella tekijällä. Ruotsin vuotta 2015 koskeva kansallisessa raportissa ei mainita arvoa kaikille vientiluville. Lisäksi Ruotsin kansallinen raportointi tapahtuu 100 000 kruunun tarkkuudella, mikä pyöristysten vuoksi saa aikaan harhaanjohtavan luvun.

Saksan kohdalla viime vuonna raportoimamme summa poikkeaa 4000 eurolla EU:n vuosikertomuksen tiedoista. Erotus selittyy todennäköisesti korjauksilla, joita Saksan talousministeriöllä on tapana tehdä raportoinnissaan. Saksan luvut on korjattu EU:n vuosikertomuksen mukaisiksi. [3]

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Lähteet”]

[1] Forex, yearly average rates. URL: <https://www.ofx.com/en-au/forex-news/historical-exchange-rates/yearly-average-rates/>

[2] XE Currency Charts. URL: <http://www.xe.com/currencycharts/?from=EUR&to=GBP&view=5Y>

[3] Rüstungsexportbericht 2016, Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2016.

[/accordion-item][/accordion]

Maailman jako alueisiin

Tässä tarkastelussa käytetään samaa jakoa kuin EU:n asevientiä koskevissa vuosikertomuksissa. Se on seuraava:

[accordion][accordion-item title=”Euroopan unioni”]

Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi. Saksa, Slovakia, Slovenia, Tanska, Tsekki, Unkari, Viro, Yhdistynyt kuningaskunta

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Muu Eurooppa”]

Albania, Andorra, Armenia, Azerbaidžan, Bosnia ja Hertsegovina, Georgia, Islanti, Kosovo, Liechtenstein, Makedonia, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, Pyhä istuin, San Marino, Serbia, Sveitsi, Turkki, Ukraina, Valko-Venäjä, Venäjä

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Pohjois-Afrikka”]

Algeria, Libya, Marokko, Tunisia

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Saharan eteläpuolinen Afrikka”]

Angola, Benin, Botswana, Burkina Faso, Burundi, Etelä-Afrikka, Eritrea, Etiopia, Gabon, Gambia, Ghana, Guinea, Guinea-Bissau, Kamerun, Kap Verde, Kenia, Keski-Afrikan tasavalta, Komorit, Kongon demokraattinen tasavalta, Kongon tasavalta, Lesotho, Liberia, Madagaskar, Malawi, Mali, Mauritania, Mauritius, Mosambik, Namibia, Niger, Nigeria, Norsunluurannikko, Päiväntasaajan Guinea, Ruanda, Sambia, São Tomé ja Príncipe, Senegal, Seychellit, Sierra Leone, Somalia, Sudan, Swazimaa, Tansania, Togo, Tšad, Uganda, Zimbabwe

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Lähi-ita (ja Egypti)”]

Bahrain, Egypti, Irak, Iran, Israel, Jemen, Jordania, Qatar, Kuwait, Libanon, Oman, Palestiinalaisalueet, Saudi-Arabia, Syyria, Turkki, Yhdistyneet arabiemiirikunnat

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Keski-Aasia”]

Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan, Uzbekistan

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Etelä-Aasia”]

Afganistan, Bangladesh, Bhutan, Intia, Malediivit, Nepal, Pakistan, Sri Lanka

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Koillis-Aasia”]

Hongkong (Kiina), Kiina, Etelä-Korea, Japani, Korean demokraattinen kansantasavalta, Macao (Kiina), Mongolia, Taiwan

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Kaakkois-Aasia”]

Brunei, Filippiinit, Indonesia, Itä-Timor, Kambodža, Laos, Malesia, Myanmar, Papua-Uusi-Guinea, Singapore, Thaimaa, Vietnam

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Oseania”]

Australia, Fidži, Kiribati, Marshallinsaaret, Mikronesian liittovaltio, Nauru, Palau, Salomonsaaret, Samoa, Tonga, Tuvalu, Uusi-Kaledonia, Uusi-Seelanti, Vanuatu

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Pohjois-Amerikka”]

Kanada, Yhdysvallat

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Keski-Amerikka ja Karibianmeri”]

Alankomaiden Antillit, Antigua ja Barbuda, Bahama, Barbados, Belize, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, Dominica, El Salvador, Grenada, Guatemala, Haiti, Honduras, Jamaika, Kuuba, Meksiko, Nicaragua, Panama, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Trinidad ja Tobago

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Etelä-Amerikka”]

Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Guyana, Guyana (Ranska), Kolumbia, Paraguay, Peru, Suriname, Uruguay, Venezuela

[/accordion-item][/accordion]
[accordion][accordion-item title=”Persianlahti”]

Yhdessä artikkeleista mainitaan Persianlahden maihin kohdistuva vienti erikseen. Tällöin tarkoitetaan seuraavia maita: Bahrain, Irak, Iran, Qatar, Kuwait, Oman, Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat

[/accordion-item][/accordion]

Yhteistyössä

Avaintiedot

  • Vuosi
    2017
  • Rahoittaja
    Ulkoministeriö, Eurooppatiedotus