SaferGloben toimintakertomus ja tilinpäätös vuodelta 2017 on nyt luettavissa.
SaferGlobe oli tänään ensimmäistä kertaa historiansa aikana kuultavana eduskunnan puolustusvaliokunnassa. Ajatushautomoamme edusti tutkija Kari Paasonen. Valiokunta käsitteli Suomen asevientiä melkein kaksi tuntia. SaferGloben puolustusvaliokunnalle antama kirjallinen lausunto on luettavissa alta.
Lausunnossamme kiinnitämme huomiota erityisesti neljään asiaan:
– Suomi vie aseita Lähi-itään ja muille hauraille alueille
– Varovaisuus vientiluvista päätettäessä on tehokkain keino ei-toivotun loppukäytön estämiseksi
– Suomen aseviennin valvontaa hankaloittaa vientilupajärjestelmän jakaantuminen usealle viranomaiselle
– Asevientipäätösten tulee olla kansainvälisten velvoitteiden sekä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukaisia.
Sotien, kriisien ja pakolaisuuden yhteydessä vammaiset henkilöt ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj perustaa toimintansa laajan turvallisuuskäsityksen varaan. Etyjin toiminnassa vammaisten oikeudet sijoittuvat ensisijaisesti inhimillisen ulottuvuuden alueelle. Vammaisten oikeuksien saralla Etyj on viime vuosina keskittynyt erityisesti kahteen osa-alueeseen, jotka ovat poliittinen osallistuminen ja syrjimättömyys. Vammaisten poliittisen osallistumisen edistämisen tärkeitä osa-alueita ovat muun muassa esteettömyyden edistäminen, lainsäädännön kehittäminen, osallistumista koskevan tiedon keruu sekä vammaisten osallistumista koskevan tietoisuuden vahvistaminen.
Vammaisten oikeuksien huomioiminen osana kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia on verrattain uusi asia. Kansainvälisellä tasolla tärkein universaali vammaisten oikeuksia määrittelevä sopimus on YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista vuodelta 2006. Suomi on Etyjin osallistujavaltiona pyrkinyt johdonmukaisesti edistämään vammaisten oikeuksia.
Nelisivuinen julkaisu tarjoaa tiiviissä paketissa tietoa siitä, mitä ja mihin Suomesta on viety viimeisten 15 vuoden aikana.
IECEU-hanke (Improving the Effectiveness of Capabilities in EU Conflict Prevention) pyrkii kehittämään EU:n kykyjä konfliktinehkäisyyn. Perustuen yli 200 haastatteluun, kvantitatiiviseen kyselyyn ja noin tuhanteen sivuun tutkimusraportteja EU:n kriisinhallinnasta on tehty viisi keskeistä havaintoa. Nämä havainnot esitellään oheisessa policy briefissä.
Ensiksi, vaihtelevuus EU:n missioiden ja operaatioiden välillä ja sisällä on laajaa: kaikissa missioissa ja operaatioissa on heikkouksia ja vahvuuksia. Toiseksi, jotta missiot ja operaatiot voisivat mukautua muuttuviin olosuhteisiin, strategisen suunnittelun mekanismeja pitäisi vahvistaa. Kolmanneksi, erityisesti mandaatin muodostamista ja aiemmista kokemuksista tulleiden oppien hyödyntämistä suunnitteluprosessissa olisi tarpeen parantaa. Neljänneksi, jatkuvalle kehittämiselle on tarvetta viestinnässä, henkilöstöhallinnassa, siviili-sotilas- sekä siviili-siviili-yhteistoiminnassa, stardardoinnissa sekä teknologiassa ja ohjelmistoissa. Viidenneksi, EU:n vahvuuksia kriisinhallinnassa ovat henkilöstön osaaminen sekä EU:n kyky toimia monien kumppanien kanssa.
Nelisivuinen julkaisu tarjoaa tiiviissä paketissa tietoa siitä, mitä ja mihin Suomesta on viety viimeisten 15 vuoden aikana.
Suomalaisyritykset ovat vieneet siviiliaseita ja sotatuotteita vuosien 2002–2016 aikana yhteensä 2,2 miljardin euron arvosta ja kaikkiaan 109:ään eri maahan. Euromääräisesti tarkasteltuna sekä siviiliaseiden että sotatuotteiden vuosittainen vienti on yli kaksinkertaistunut ajanjakson aikana. Vuosina 2002–2013 Suomesta vietiin aseita eniten Eurooppaan ja Pohjois- Amerikkaan. Nyt merkittävimmäksi vientialueeksi on noussut Lähi-itä.
Asevientejä voidaan valmistella vuosia, ja aseiden käyttöiät ovat vuosikymmenien mittaisia. Merkittäviä Suomen vientituotteita ovat panssariajoneuvot, kiväärit ja patruunat.
Vuoden 2016 lukujen valossa maailmantilanne on edelleen rauhaton, vaikka varustelu ei kyseisenä vuonna kiihtynytkään.
Lisääntyvän viennin ja rauhattoman maailmantilanteen vuoksi myös keskustelu aseviennistä parlamenteissa on lisääntynyt. Erityisesti Saudi-Arabia on nostettu esille sekä europarlamentissa että esimerkiksi Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisissa parlamenteissa.
Tarkasteltujen maiden välillä on nähtävissä hajaannusta suhtautumisessa aseviennin kannalta ongelmallisiin maihin. Ruotsi ja Saksa pyrkivät ainakin jossain määrin huomioimaan poliittista kehitystä Saudi-Arabiassa ja Turkissa päättäessään näihin maihin myönnettävistä vientiluvista. Ruotsi on vähentänyt merkittävästi Saudi-Arabiaan kohdistuvaa asevientiään.
Yhdistynyt kuningaskunta on esimerkki siitä, miten vilkas parlamentaarinen keskustelu ei ole vaikuttanut vaikeaksi koettuun asevientiin Saudi-Arabiaan. Asevienti maahan on jatkunut entisen kaltaisena. Ranskan ja Espanjan vuosiraporteista ei käy ilmi vientilupien epäyksiä Saudi-Arabiaan. Ranskan toimintaa voi kuvata toteamalla, että Ranska ajaa strategisia ulkopoliittisia tavoitteitaan Persianlahden alueella hyödyntäen muiden keinojen ohella asevientejä.
Saksan ja Ruotsin vientilupapäätökset yhtäällä ja Espanjan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan vientilupapäätökset toisaalla antavat hyvän kuvan keskeisestä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta kysymyksestä, joka sekä EU:n jäsenmaiden että EU:n itsensä on kyettävä ratkaisemaan: Missä määrin jäsenmaat tai EU yhdessä ovat valmiita tukemaan vakaata, asein ylläpidettyä turvallisuustilannetta ja pitkäaikaisia kumppanuuksia silloinkin, kun ne voivat johtaa ihmisoikeusrikkomuksiin?
EU-parlamentin aktiivisuus asevientikeskustelussa ja etenkin päätöslauselma, jossa se kannatti asevientikiellon määräämistä Saudi-Arabiaan, saattavat ennakoida EU-parlamentin pyrkimystä eräänlaiseen arvojohtajuuteen. Arvojohtajuudella saattaisi olla pitkällä tähtäimellä vaikutusta EU:n asevientipolitiikkaan siten, että EU:n aseviennin yhteisen kannan ihmisoikeuskriteerin rooli asevienneissä nousee nykyistä merkittävämmäksi.
hallituksen jäsen
ase- ja sopimusvalvonta
Asevientiä on pyritty säätelemään Euroopan unionin yhteisellä kannalla, ja Euroopan parlamentti ottaa ajoittain vahvastikin kantaa asevientipolitiikkaan. Sillä on kuitenkin vain vähän keinoja, joilla vaikuttaa jäsenmaiden asevientipolitiikkaan.
Kesäkuussa 2017 Ruotsin hallitus esitti asevientilainsäädännön tiukentamista ”demokratiakriteeristöllä”, jonka mukaan aseviennin kohdemaan demokraattisuus tulisi jatkossa huomioida viennistä päätettäessä. Eräs taustalla vaikuttava tekijä oli maan parlamentissa käyty keskustelu Ruotsin asevientipolitiikasta.[1] Vastaavasti syyskuussa 2017 Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa se esitti sanktioita EU:n jäsenmaille, jotka rikkovat EU:n yhteistä kantaa asevientikysymyksissä.[2] Molemmat esimerkit kertovat parlamenttien roolista osana asevientivalvontaa Euroopan unionissa.
Asevienti on osa Euroopan unionin jäsenmaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Perinteisesti asevientipolitiikan on ajateltu kuuluvan hallitusten ja presidenttien toimialaan ja parlamenttien rooli on nähty vähäisenä. Toisaalta esimerkiksi Yhdysvaltojen osalta tiedetään, että maan kongressi ja sen poliittiset valtasuhteet vaikuttavat asevientipolitiikan ratkaisuihin.[3] EU:n jäsenmaiden välillä on kuitenkin merkittäviä eroja sen suhteen, millainen parlamenttien rooli on osana asevientipolitiikkaa.
Maailmanlaajuisessa vertailussa EU:n jäsenmaiden asevientipolitiikka on melko läpinäkyvää ja avointa. EU:n jäsenmaiden ohella vain muutama maa, kuten Yhdysvallat, Kanada ja Etelä-Afrikka, julkaisevat säännöllisesti tietoja aseviennistään.[4] Euroopan unionissa asevientipolitiikkaan pyrkivät vaikuttamaan sekä jäsenmaiden parlamentit että Euroopan parlamentti. Käytännössä jäsenmaiden kansalliset parlamentit ovat tärkeämmässä roolissa kuin Euroopan parlamentti. Tämä johtuu siitä, että asevientipolitiikka on edelleen vahvasti jäsenmaiden omassa toimivallassa. Asevientiä on pyritty säätelemään Euroopan unionin yhteisellä kannalla, ja Euroopan parlamentti ottaa ajoittain vahvastikin kantaa asevientipolitiikkaan. Sillä on kuitenkin vain vähän keinoja, joilla vaikuttaa jäsenmaiden asevientipolitiikkaan.
hallituksen jäsen
ase- ja sopimusvalvonta
[1] Berau-Sudreau, Lucie, 2017, Arms trade and democracy: Sweden’s new criteria for export controls. Military Balance Blog 18.7.2017. Saatavissa: (http://www.iiss.org/en/militarybalanceblog/blogsections/2017-edcc/july-c5e6/sweden-arms-export-2a37), luettu 21.9.2017.
[2] European Parliament, 2017, EU arms export control needs a “face lift”, Press release 13.9.2017. Saatavissa: (http://www.europarl.europa.eu/news/en/press-room/20170911IPR83507/eu-arms-export-control-needs-a-face-lift), luettu 21.9.2017.
[3] Raunio, Tapio & Wolfgang Wagner, 2017, Towards parliamentarisation of foreign and security policy? West European Politics 40 (1), s. 1–19.
[4] Cops Dieterik, Nils Duquet, Gregory Gourdin, 2017, Towards Europeanised arms export controls? Comparing control systems in EU Member States. Flemish Peace Institute. Bryssel, s. 179.
Aseviennin parlamentaarisessa valvonnassa voidaan erottaa kolme eri osa-aluetta, jotka vaikuttavat parlamenttien rooliin osana asevientipolitiikkaa. Ensinnäkin parlamentit voivat ottaa osaa asevientipolitiikan muotoilemiseen ja ohjaukseen. Toiseksi parlamentit valvovat asevientipolitiikan toteuttamista ja niille raportoidaan maiden asevientipolitiikasta. Kolmanneksi muutamilla jäsenmaiden parlamenteista on käytössään erillisiä komiteoita, jotka osallistuvat asevientipolitiikan valvontaan. Kaikilla parlamenteilla tällaisia erillisiä toimielimiä ei kuitenkaan ole.[1]
Ensimmäinen aseviennin parlamentaarisen valvonnan osa-alue eli parlamenttien asevientipolitiikkaan kohdistama ohjaus tarkoittaa tapaa, jolla parlamentit käyvät keskustelua maansa asevientipolitiikasta. Tämä voi näkyä esimerkiksi parlamenttien täysistuntokeskusteluina, hallitukselle esitettyinä kysymyksinä liittyen maan asevientipolitiikkaan tai parlamenttien päätöslauselmina asevientipolitiikan osalta. EU:n jäsenmaiden välillä on merkittäviä eroja siinä, kuinka aktiivisesti kansallisissa parlamenteissa keskustellaan asevientipolitiikasta.
Yleisenä trendinä on kuitenkin havaittavissa, että tällaisten keskustelujen määrä on kasvanut erityisesti vuoden 2011 arabikevään kansannousujen jälkeen. Tuolloin monissa EU:n jäsenmaissa kiinnitettiin huomiota siihen, että EU:n jäsenmaat olivat toimittaneet aseita Lähi-idän autoritaarisille hallinnoille – erityisesti Saudi-Arabiaan. Saudi-Arabian vuonna 2015 Jemeniin tekemä sotilaallinen interventio herätti erityistä huomiota aseviennin osalta. EU:n jäsenmaissa aktiivista parlamentaarista debattia aseviennistä käydään muun muassa Ruotsissa, Saksassa, Alankomaissa ja Isossa-Britanniassa.[2] Myös Suomen eduskunnassa on ajoittain käyty keskustelua maan asevienneistä erityisesti Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin.[3]
Toinen parlamentaarisen valvonnan osa-alue koskee aseviennin läpinäkyvyyttä. Läpinäkyvyydestä puhuttaessa viitataan tapaan, jolla parlamentit saavat tietoa aseviennistä. Tietojen saaminen tapahtuu useimmiten vähintään kerran vuodessa tehtävän raportoinnin muodossa. Tässäkin suhteessa jäsenmaiden välillä on eroja muun muassa raportoinnin ajoituksessa ja kattavuudessa. Esimerkiksi Saksassa ja Alankomaissa aseviennistä raportoidaan parlamentille puolen vuoden välein. Saksassa parlamentille tulee myös raportoida kahden viikon sisällä poliittisesti sensitiivisten vientilupien myöntämisestä tai kieltämisestä. Vastaavasti Alankomaissa parlamentin tulee saada raportti kahden viikon sisällä yli 2 miljoonan euron arvoisten vientilupien myöntämisestä.[4]
Useassa EU:n jäsenmaassa aseviennin parlamentaarista läpinäkyvyyttä ja raportointia on kehitetty vastauksena poliittisia ristiriitoja herättäneisiin asevienteihin. Tällaiset paljon julkisuutta saaneet kiistat ovat usein johtaneet uusiin vaatimuksiin aseviennin parlamentaarisen valvonnan vahvistamiseksi. Suomessa eduskunnan puolustusvaliokunta sopi syksyllä 2016 ulko- ja puolustusministeriön kanssa vuosittaisesta raportoinnista.[5] Taustalla oli Helsingin Sanomien uutisointiin ja SaferGlobe-ajatushautomon raporttiin perustuva julkinen keskustelu Suomen asevientipolitiikasta.[6] Nykyisin eduskunnan puolustusvaliokunnalle raportoidaan aseviennistä vuosittain ja tarvittaessa useammin.
Kolmas aseviennin parlamentaarisen valvonnan osa-alue koskee erillisten parlamentaaristen komiteoiden tai toimielinten roolia. Tältäkin osin EU:n jäsenmaiden parlamentit eroavat toisistaan. Erityisesti Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa erillisillä parlamentaarisilla komiteoilla on vahva asema. Ison-Britannian parlamentissa on erillinen asevalvontaan keskittyvä komitea, jossa on parlamentaarikkoja eri valiokunnista. Ruotsissa parlamentissa on ollut erillinen asevientivalvontaa tekevä komitea jo 1980-luvulta lähtien. Komiteaan kuuluu jäseniä kaikista parlamentissa olevista puolueista. Komitealla on neuvoa-antava rooli asevientilupien myöntöprosessissa. [7] Suomessa puolustustarvikkeiden vientivalvonnasta vastaava parlamentaarinen toimielin on eduskunnan puolustusvaliokunta.
Aseviennin parlamentaarisessa valvonnassa havaittavista eroista on vain vähän tutkimusta. Tämän vuoksi tulkintoihin parlamenttien erilaisten toimintatapojen syistä tulee suhtautua varauksella. Mahdollisia selittäviä tekijöitä saattaa olla useita.
Ensinnäkin EU:n jäsenmaissa parlamenttien asema osana maan poliittista järjestelmää vaihtelee. Esimerkiksi Ranskan presidenttivetoisessa järjestelmässä parlamentin asema suhteessa presidentin toimeenpanovaltaan on heikompi kuin monissa parlamentaarisissa järjestelmissä. Toiseksi parlamenttien omat toimintatavat ja toimintakulttuurit vaihtelevat jäsenmaasta toiseen. Iso-Britannian kaltaisissa ”keskustelevissa parlamenteissa” täysistunnoissa käytävillä avoimilla ja usein kärjekkäilläkin debateilla on keskeinen rooli osana parlamentaarista työskentelyä. Tällainen parlamentaarinen kulttuuri saattaa tukea aseviennistä käytävän keskustelun läpinäkyvyyttä ja parlamentin tekemän asevalvontatyön julkisuutta. Suomen kaltaisissa ”työskentelevissä parlamenteissa” pääpaino on valiokunnissa tehtävällä työllä eikä niinkään täysistunnoissa pidettävillä paljon julkisuutta saavilla puheilla. Tällaisessa parlamentaarisessa kulttuurissa korostuvat usein luottamuksellisuus ja pyrkimys konsensukseen. Aseviennin tehokkaaseen parlamentaariseen valvontaan on monia keinoja, eikä mahdollisimman suuri julkisuus ole välttämättä aina tehokkain keino. Riittävä läpinäkyvyys on kuitenkin ennakkoehto sille, että parlamentaarista valvontaa voidaan ylipäänsä harjoittaa.
Kolmas mahdollinen selittävä tekijä koskee tapaa, jolla aseviennin merkitys ymmärretään kussakin EU:n jäsenmaassa. Tältä osin on havaittavissa selkeitä eroja sen suhteen, nähdäänkö asevienti ensisijaisesti ihmisoikeuksiin, talouspolitiikkaan, puolustuspolitiikkaan vai strategiseen ulkopolitiikkaan liittyvänä kysymyksenä. Ruotsi ja Ranska tarjoavat tässä yhteydessä hyvän esimerkin varsin erilaisista tavoista lähestyä aseviennin parlamentaarista valvontaa.
Ruotsissa asevientiä on valvottu parlamentaarisen komitean voimin 1980-luvulta lähtien. Vuonna 2011 maan parlamentti nosti esille jo aiemmin keskustelussa olleen kysymyksen aseviennin ”demokratiakriteeristöstä”. Vastauksena tähän aloitteeseen Ruotsissa perustettiin vuonna 2012 komitea arvioimaan maan asevientikäytäntöjä. Komitean vuonna 2015 jättämän raportin perusteella maassa suunnitellaan nyt otettavaksi käyttöön aseviennin demokratiakriteeristö, jonka mukaan aseviennin kohdemaan demokraattisuus tulee huomioida osana vientilupapäätöksiä. Aloite saattaa rajoittaa Ruotsin aseteollisuuden vientimahdollisuuksia.[8] Keskustelussa on kuitenkin korostettu ihmisoikeuksien ja demokratian tärkeyttä asevientipolitiikkaa suunniteltaessa.
Ranska tarjoaa varsin erilaisen esimerkin tavasta ymmärtää aseviennin merkitys. Maan parlamentti käsittelee asevientikysymyksiä vain melko vähän, ja pääpaino parlamentaarisissa keskusteluissa on Ranskan strategisten intressien edistämisessä ja taloudellisten vaikutusten tarkastelussa.[9] Maan parlamentille tarjottavissa vuosittaisissa raporteissa korostetaan aseviennin strategista ja taloudellista merkitystä sekä painotetaan, miten merkittävä työllistäjä aseteollisuus on Ranskassa.[10]
Ruotsin ja Ranskan välinen ero on kuvaava esimerkki tavasta, jolla asevienti voidaan ymmärtää hyvin eri tavoin riippuen siitä, mitä puolta kysymyksestä painotetaan. Korostuvatko keskustelussa ihmisoikeudet ja rauhanrakentaminen vai strategiset intressit ja taloudelliset edut? Tällä on suuri merkitys siihen, millaista julkista keskustelua aseviennistä käydään.
Ruotsin esimerkki osoittaa, että kansalliset parlamentit voivat halutessaan omaksua vahvankin roolin osana aseviennin valvontaa. Suomessa aloite puolustusvaliokunnalle tehtävästä vuosittaisesta raportoinnista on vastaavan kaltainen esimerkki tavasta, jolla valvontakäytäntöjä voidaan muuttaa.
Pelkkä parlamenttien aseman vahvistaminen ei luonnollisestikaan määritä, millaista vientipolitiikkaa jäsenmaa harjoittaa. Vaikka parlamentin asema asevientipolitiikassa olisikin vahva ja asevientiä määrittelevä lainsäädäntö tiukkaa, on silti mahdollista, että aseita viedään esimerkiksi konfliktialueille. Tämä korostaa sitä, että sekä valvonnan tapojen määrittäminen että toteutettavan vientipolitiikan sisältö ovat ennen kaikkea poliittisia kysymyksiä.
[1] Cops, Dieterik; Nils, Duquet; Gregory, Gourdin, 2017, Towards Europeanised arms export controls? Comparing control systems in EU Member States. Flemish Peace Institute, Bryssel, s. 155-157.
[2] Ks. ed. viite.
[3] Eduskunnan kirjallinen kysymys KK 70/2016 vp; Eduskunnan kirjallinen kysymys KK 280/2017 vp.
[4] Cops Dieterik; Nils Duquet; Gregory Gourdin. (2017) Towards Europeanised arms export controls? Comparing control systems in EU Member States. Flemish Peace Institute, Bryssel, s. 155-157.
[5] Yle Uutiset 31.10.2016, Suomen aseviennistä tulossa vuosiraportit Eduskunnalle. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-9263453. Luettu 21.9.2017.
[6] Yle Uutiset 23.10.2016, Puolustusministeriö joutuu selvittämään asevientiä eduskunnalle – muuttuiko Suomen linja? Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-9247529, Luettu 25.9.2016.
[7] Cops, Dieterik; Nils, Duquet; Gregory, Gourdin, 2017, Towards Europeanised arms export controls? Comparing control systems in EU Member States. Flemish Peace Institute, Bryssel, s. 155-157.
[8] Berau-Sudreau, Lucie, 2017, Arms trade and democracy: Sweden’s new criteria for export controls. Military Balance Blog 18.7.2017. Saatavissa: (http://www.iiss.org/en/militarybalanceblog/blogsections/2017-edcc/july-c5e6/sweden-arms-export-2a37) luettu 21.9.2017.
[9] Cops, Dieterik; Nils, Duquet; Gregory, Gourdin, 2017, Towards Europeanised arms export controls? Comparing control systems in EU Member States. Flemish Peace Institute, Bryssel, s. 156.
[10] Ministère des Armées, 2017, Rapport au Parlement sur les exportations d’armement 2017. Pariisi: Ministère des Armées. Saatavissa: (http://www.defense.gouv.fr/actualites/articles/publication-du-rapport-au-parlement-2017-sur-les-exportations-d-armement) Luettu 21.9.2017.
Euroopan parlamentti on esittänyt viime aikoina varsin kunnianhimoisia tavoitteita EU:n asevientivalvonnan kehittämiseksi. Syyskuussa 2017 parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa esitetään muun muassa EU:n korkean edustajan alaisuuteen tulevaa yhteistä aseviennin valvontaelintä ja sanktioita EU:n yhteistä kantaa rikkoville jäsenmaille.[1] Euroopan parlamentti on aikaisemmin ottanut näkyvästi kantaa muun muassa Saudi-Arabiaan suuntautuvaan asevientiin. Keväällä 2016 parlamentti hyväksyi ei-sitovan päätöslauselman, jossa se kannatti asevientikiellon määräämistä Saudi-Arabiaan.[2]
Käytännössä Euroopan parlamentilla on vain vähän todellista vaikutusvaltaa EU:n asevientipolitiikan suhteen. Asevientipolitiikan toimeenpano ja yhteisen kannan tulkinta ovat vahvasti jäsenmaiden toimivallassa, eikä ole todennäköistä, että ne olisivat valmiita luovuttamaan näitä valtaoikeuksiaan. Lisäksi parlamentin toimintamahdollisuuksia rajoittaa merkittävästi EU:n laajuisen asevientiraportoinnin puutteellisuus. Euroopan parlamentti on esittänyt EU:n yhteisen vientiraportin muuttamista sähköiseksi tietokannaksi.[3] Tällä hetkellä EU:n yhteinen asevientiraportointi ei toimi ajantasaisesti. Koko EU:n kattavat raportit jäsenmaiden aseviennistä ovat toistuvasti olleet pitkästi yli vuoden myöhässä.[4]
Euroopan parlamentilla ei kunnianhimoisista tavoitteistaan huolimatta ole juurikaan konkreettisia välineitä asevientivalvonnan kriteerien ja käytäntöjen kiristämiseen, elleivät EU:n jäsenmaat ole tähän valmiita. Tämä tarkoittaa, että aseviennin parlamentaarisen valvonnan kannalta jäsenmaiden kansalliset parlamentit ovat avainasemassa, jos valvontaa halutaan kehittää. Euroopan parlamentti voi kuitenkin tarjota foorumin, jossa hyvistä aseviennin valvontakäytännöistä keskustellaan. Lisäksi Euroopan parlamentti voi nostaa esiin uusia aloitteita, joihin kansalliset parlamentit voivat tarttua.[5] Tällä tavoin Euroopan parlamentti voi toimia mielipidejohtajana, joka samalla pitää asevientikysymyksiä esillä.
[1] European Parliament, 2017, EU arms export control needs a “face lift”, Press release 13.9.2017. Saatavissa: (http://www.europarl.europa.eu/news/en/press-room/20170911IPR83507/eu-arms-export-control-needs-a-face-lift), luettu 21.9.2017.
[2] The Guardian 25.2.2016, EU parliament votes for embargo on arms sales to Saudi Arabia. Saatavissa: (https://www.theguardian.com/world/2016/feb/25/eu-parliament-votes-for-embargo-on-arms-sales-to-saudi-arabia), luettu 21.9.2017.
[3] European Parliament, 2017, EU arms export control needs a “face lift”, Press release 13.9.2017. Saatavissa: (http://www.europarl.europa.eu/news/en/press-room/20170911IPR83507/eu-arms-export-control-needs-a-face-lift), luettu 21.9.2017.
[4] European Parliament. 2017. The implementation of the EU arms export control system. DIRECTORATE-GENERAL FOR EXTERNAL POLICIES. Saatavissa: (http://www.europarl.europa.eu/thinktank/en/document.html?reference=EXPO_IDA(2017)578047-), luettu 21.9.2017.
[5] Ks. ed. viite.
Viiden tarkastellun aseviejämaan, Espanjan, Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan, yhteensä myöntämien asevientilupien rahallinen arvo laski noin 4,4 prosenttia vuosien 2015–2016 välillä. Samalla myönnettyjen vientilupien rahallinen arvo pysyi kuitenkin hyvin korkealla, mikä kertoo sotatuotteita koskevasta korkeasta kysynnästä maailmalla.
Viiden tarkastellun aseviejämaan, Espanjan, Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan, yhteensä myöntämien asevientilupien rahallinen arvo laski noin 4,4 prosenttia vuosien 2015–2016 välillä. Samalla myönnettyjen vientilupien rahallinen arvo pysyi kuitenkin hyvin korkealla, mikä kertoo sotatuotteita koskevasta korkeasta kysynnästä maailmalla. Jos vuositason sijaan tarkastellaan pitkän ajanjakson keskiarvoa, vientilupien kokonaisarvon huomattava suuruus tulee selkeästi esille. Nelivuotisjaksolla 2013–2017 tarkastellut EU-maat myönsivät vientilupia lähes 360 % suuremmasta arvosta kuin viisivuotisjaksolla 2008–2012[1]. Kehitys on nähtävissä kuvaajasta 1.
Tosiasiallinen viennin kasvu on kuitenkin pienempää, mikä johtuu Ranskan vuonna 2014 muuttuneesta asevalvontajärjestelmästä. Muuttuneen järjestelmän seurauksena vientilupiin kirjatut tuotteiden rahalliset arvot kasvoivat huomattavasti [lisätietoa]. Ranska myöntää vientilupansa vuodesta 2014 alkaen jo kauppaneuvotteluiden alkuvaiheessa. Siten vientilupien arvoon sisältyy kauppoja, jotka eivät toteudu tai toteutuvat vain osittain. Vuosien 2014–2016 vientilupien arvot eivät ole siis suoraan vertailukelpoisia vuosina 2008–2013 myönnettyihin vientilupiin.
Vuosivaihtelu aseviennissä saattaa olla suurta. Usean vuoden keskiarvon tarkastelu tasaa yksittäisten vuosien heilahtelua. Jos jätämme Ranskan huomiotta tilastotarkastelussa, käy ilmi, että neljän muun maan vienti kasvoi nelivuotisjaksolla 2013–2017 noin 46 % verrattuna viisivuotisjaksoon 2008–2012. Näiden neljän maan aseviennin kehitys on nähtävissä kuvaajasta 2. Jos korvaamme Ranskan ilmoittamat vientilupien arvot laskennallisella arvolla, joka pyrkii vertailtavuuteen Ranskan aiemman valvontajärjestelmän kanssa, saamme kaikki viisi maata tarkasteluun. Tällä tavoin tarkasteltuna vienti vuosina 2013–2016 kasvoi 31 % (kuvaaja 3). Tarkastelutavasta riippumatta on todettavissa, että EU:n asevientien määrä on ollut viime vuodet noususuhdanteessa.
Vuonna 2016 viiden tarkastellun EU-maan aseviennin rahallisesti merkittävin kohdealue oli Lähi-itä mukaan lukien Egyptin. Alue ylsi yli 40 %:n osuuteen vientilupien rahallisesta arvosta (kuvaaja 4). Seuraavana tuli Euroopan unioni, jonka sisäisen viennin osuus oli vajaat 14 prosenttia vientilupien arvosta. Kun tarkastelu ulotetaan maanosien tasolle, korostuu Aasian merkitys, jonne suuntautui vientilupien rahallisessa arvossa mitattuna lähes kaksi kolmasosaa tarkasteltujen maiden viennistä vuonna 2016 (kuvaaja 5). Aasian osuus viennin kohdealueena on kuitenkin laskenut hieman verrattuna kahteen edelliseen vuoteen.
Vuoden 2015 asevientitilastoissa oli nähtävissä selkeä piikki EU-maihin kohdistuvassa viennissä. Trendi jatkui vuonna 2016, jos Ranskan myöntämät vientiluvat otetaan sellaisenaan tarkasteluun, kuten kuvaajasta 6 selviää. Jos Ranskan uuden vientilupajärjestelmän vaikutus neutraloidaan, vienti EU-maihin laski vuosien 2015 ja 2016 välillä lähes 46 % (kuvaaja 7). Pitkän aikavälin vertailussa vuosien 2013–2016 EU-maihin kohdistuneen viennin keskiarvo on 4,4 % suurempi kuin edeltävän viisivuotiskauden 2008–2012 viennin keskiarvo. Havainnoista on pääteltävissä, että EU-maiden voimakas uudelleenvarustautuminen ulkoisen turvallisuuden uhkiin ei asevientilupien valossa näytä olevan pitkäaikainen ilmiö. Samalla on huomioitava, että vuoden 2015 vientilupien kokonaisarvo oli poikkeuksellisen suuri, vaikka Ranskan vientilupajärjestelmän muutos eliminoitaisiinkin. Siten vuonna 2015 myönnetyt luvat kattavat todennäköisesti monet vasta vuonna 2016 realisoituneet hankinnat.
Vienti Persianlahden alueelle oli lähes sama kuin vuoden 2015 luku 54,98 miljardia euroa. Laskua vuodesta 2015 vuoteen 2016 tuli vain 0,4 prosenttia. Ranskan vientien osuus on tässä tapauksessa kuitenkin hyvin merkittävä. Mikäli Ranskan vientilupajärjestelmän muutos eliminoidaan tarkastelusta, kuten kuvaajassa 8, on huomattavissa, että laskua edellisestä vuodesta on enemmän, peräti 52 %. Tässä tapauksessa vuosien 2013–2016 keskiarvo on vain 2,7 % korkeampi kuin vuosien 2008–2012 keskiarvo. Vientiä Persianlahden aluelle sivutaan vielä erillisessä artikkelissa Saudi-Arabiaan kohdistuneiden vientilupien valossa <linkki>.
Vuonna 2015 Kamerun, Niger, Nigeria ja Tšad aloittivat yhteisen sotilasoperaation Nigerian pohjoisosissa toimivaa Boko Haram -terrorijärjestöä vastaan. [2] Operaatio näkyi tuolloin myös tarkasteltujen viiden EU-maan näihin maihin myöntämissä vientiluvissa. Vuoden 2016 vientilupatilastoissa aseellinen varustautuminen alueella näkyy edelleen, joskin lähinnä Ranskan vientilupatilastoissa. Ranska myönsi Tšadiin vientiluvan pienaseiden ammuksille (ML3) yli 100 miljoonan arvosta. Ranska taas myönsi Nigeriaan vientiluvan lentokoneille tai niiden osille (ML10). Jos Ranskan vientiluvat jätetään huomiotta, Boko Haramia vastaan taisteleviin maihin suuntautui ainoastaan pienehköä vientiä noin 5,3 miljoonan euron arvosta. Merkittävä osa tästä arvosta liittyi ampumasimulaattoriin, jonka viennille Nigeriaan Saksa myönsi luvan vuonna 2016.
Merkittävä aseiden tuoja oli myös Norsunluurannikko, jonne Ranska myönsi niin ikään merkittävän vientiluvan pienaseiden ammuksille. Norsunluurannikko joutui Islamilaisen Maghrebin al-Qaidan (AQIM) terrori-iskun kohteeksi vuonna 2016. [3] Maa on ollut Ranskan Sahelin alueelle suuntautuneen terrorijärjestöjen vastaisen sotilaallisen toiminnan päätukikohta Länsi-Afrikassa. Yksi terroriteon motiiveista oli juuri Ranskan toiminta maassa.
Kaikki asevienti Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ei kuitenkaan liity rauhattomuuteen. Ranska myönsi vientilupia Botswanaan yli 0,5 miljardin euron arvosta. Botswanan asetuonti liittyy asevoimien kaluston uudistamiseen. [4]
Myös Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan suuntautuvan viennin kohdalla Ranskan ilmoittamiin lukuihin on suhtauduttava varauksella. Luvut on tässä tapauksessa ilmoitettu suoraan sellaisinaan, sillä tarkastelussa ovat olleet yksittäiset kategoriakohtaiset ja maakohtaiset vientiluvat.
Kiina on viime vuosina ajanut Etelä-Kiinan merellä politiikkaa, joka on pyrkinyt aluevaatimusten avulla turvaamaan alueen luonnonvarat Kiinan haltuun. Kiinan asevoimien läsnäolo sekä kiinalaisten tukikohtien rakentaminen alueelle ovat saaneet muut alueen valtiot, etupäässä Vietnamin, varuilleen, ja varustautumaan mahdollista Kiinan uhkaa vastaan. Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin mukaan Vietnam nosti ulkomaisia asehankintojaan viisivuotisjaksolla 2012–2016 edelliseen viisivuotisjaksoon verrattuna yli 200 %:lla ja Filippiinit samanaikaisesti yli 400 %:lla. [5]
Oheisessa kuvaajassa 9 on Saksan, Espanjan, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan viennin kehitys Etelä-Kiinan meren alueen valtioihin (Brunei, Filippiinit, Indonesia, Malesia, Singapore, Taiwan, Thaimaa, Vietnam). Kuvaajasta on nähtävissä, että vienti Etelä-Kiinan merelle laski noin kahdella kolmannekselle vuosien 2015 ja 2016 välillä.
Ranska on jätetty varmuuden vuoksi tästä kokonaistarkastelusta. Sekin kuitenkin myönsi vientilupia alueelle euromääräisesti noin 13,17 miljardista eurosta. Summan taustalla on ainakin osittain toteutumassa olevia merkittäviä kauppoja, kuten Singaporen kanssa solmittu sopimus Airbus-konsernin H225M-helikoptereista. [6] Muita yli miljardin euron arvoisia vientilupia Ranska myönsi laivastoaan uudistaville Filippiineille ja Indonesialle. Kummankaan maan kohdalla ei ole tiedossa, onko kauppa Ranskan kanssa toteutumassa, mikä jälleen osoittaa Ranskan vientilupien tulkinnan vaikeuden.
Tarkasteltujen EU-maiden tilastot kertovat vuositason viennin laskusta. Pitkän ajan keskiarvo vuosina 2013–2016 Saksan, Espanjan, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan viennissä Etelä-Kiinan meren alueelle on kuitenkin 63 % suurempi kuin vuosina 2008–2012, mikä kertoo Etelä-Kiinan meren maiden varustautumistrendin jatkuvan.
Euroopan unionin vientilupatilastojen perusteella kysyntä aseille eri maailman kolkissa laantui vuonna 2016 hieman vuoteen 2015 verrattuna. Tästä on kuitenkin vaikea tehdä johtopäätöstä, että maailmantilanne olisi rauhoittumassa. Viennin arvon pieneneminen voi olla normaalia vuosittaista vaihtelua. Huomioiden, että vuoden 2015 vientilupien kokonaisarvo oli poikkeuksellisen suuri, on jopa luonnollista, että seuraavana vuonna luvuissa oli laskua.
hallituksen jäsen
ase- ja sopimusvalvonta
[1] Euroopan unionin asevientiraportointia säätelivät vuoteen 2008 saakka vuonna 1998 voimaan tulleet käytännesäännöt. Vuonna 2008 astui voimaan EU:n asevientipolitiikkaa määrittelevä yhteinen kanta, jonka pohjalta vuoden 2008 raportointi ensi kertaa tapahtui. Siten vuodesta 2008 alkava raportointi on tehty yhtäläisten käytänteiden pohjalta, vaikka lukujen vertailtavuudessa maiden välillä onkin siitä huolimatta tähän päivään saakka jatkuvia, huomattavia ongelmia. Lisätietoja: ks. esim. Euroopan unionin virallinen lehti, 22.11.2008, Aseiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen toimintaohjeen 8 mukainen kymmenes vuosikertomus (2008/C 300/01). Saatavissa: (http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=OJ:C:2008:300:FULL&from=EN), luettu 9.9.2017.
[2] Fleurant, Aude, Perlo-freeman, Sam, Wezeman, Pieter d. & Wezeman, Siemon T., 2016, Trends in International Arms Transfers 2015. Tukholma: Sipri. Saatavissa: (https://www.sipri.org/sites/default/files/SIPRIFS1602.pdf), luettu 9.9.2017.
[3] CNN 14.3.2016, 16 killed in attack on Ivory Coast hotels; al Qaeda affiliate claims responsibility. Saatavissa: (http://edition.cnn.com/2016/03/13/africa/ivory-coast-attack/index.html), luettu 9.9.2017.
[4] Fleurant, Aude, Wezeman, Pieter d., Wezeman, Siemon T., Tian, Nan, 2017, Trends in International Arms Transfers 2016. Tukholma: Sipri. Saatavissa: (https://www.sipri.org/sites/default/files/Trends-in-international-arms-transfers-2016.pdf), luettu 9.9.2017.
[5] Blanchfield, Kate, Wezeman, Pieter d., Wezeman, Siemon T., 2017, The state of major arms transfers in 8 graphics. Tukholma: Sipri. Saatavissa: (https://www.sipri.org/commentary/blog/2017/state-major-arms-transfers-8-graphics), luettu 10.9.2017.’
[6] The Straits Times, 8.11.2016, RSAF will be getting new helicopter fleet. Saatavissa: (http://www.straitstimes.com/singapore/rsaf-will-be-getting-new-helicopter-fleet), luettu 10.9.2017.
Ranskassa astui vuoden 2014 puolivälissä voimaan uusi vientilupajärjestelmä. Aiempi kaksiportainen järjestelmä, jossa viejäyritys haki erillisen luvan kaupankäyntiprosessille ja kauppasopimuksen valmistumisen jälkeen varsinaiselle viennille, poistui käytöstä. Tilalle tuli uusi järjestelmä, jossa viejäyritys hakee ainoastaan yhden vientiluvan kaupankäyntiprosessin alkuvaiheessa. Muutoksen seurauksena Ranskan myöntämien vientilupien rahallinen arvo nousi noin 10-kertaiseksi aiempaan järjestelmään verrattuna. Vientilupiin alettiin todennäköisesti sisällyttää tarvikkeita mahdollisimman suuresta arvosta, jotta ne kattaisivat kaikki neuvotteluvaiheessa esiin nousevat mahdollisuudet. Siten Ranskan vientilupien arvot vuodesta 2014 eteenpäin eivät ole suoraan vertailukelpoisia aiempien arvojen kanssa.
Ranskan vientilupien kokonaisarvon vertailtavuuden parantamiseksi SaferGlobe on kehittänyt laskennallisen arvon, joka antaa arvion siitä, millaisessa suuruusluokassa vientilupien kokonaisarvo olisi voinut olla aiemman vientilupajärjestelmän vallitessa.
Laskennallisen arvon pohjana on käytetty Ranskan toteutuneita vientejä kymmenvuotisjaksolla 2004–2013. Pitempi tarkasteluajanjakso ei ole mahdollinen, sillä vuotta 2004 edeltävältä ajalta ei ole vuosittaisia tietoja.
Toteutuneiden vientien suhde vientilupien arvoon oli tuolla ajanjaksolla keskimäärin 34,96 %. Suhdelukujen aikasarjan varianssi oli 0,0063, mikä kertoo hyvin pienestä hajonnasta keskiarvon ympärillä. Useimpina vuosina toteutuneen viennin osuus vaihteli 30–40 %:n välillä.
Vientilupien arvo ja toteutuneen viennin arvo korreloivat positiivisesti keskenään. Korrelaatiokerroin arvojen välillä on 0,41. Myönnettyjen vientilupien arvon kasvaessa myös toteutuneen viennin arvo pääsääntöisesti kasvoi. Korrelaatio oli tosin heikko, joten vientilupien arvon kasvu ei ennusta varmuudella toteutuneen viennin kasvua. Voidaan kuitenkin todeta, että näiden kahden muuttujan välillä esiintyy lineaarinen riippuvuus.
Näiden kahden löydöksen pohjalta voimme todeta, että:
1. Vientilupien kokonaisarvon kasvaessa myös toteutunut vienti pääsääntöisesti kasvoi.
2. Toteutunut vienti vastasi arvoltaan keskimäärin 34,96:ta % myönnettyjen vientilupien arvosta.
Laskennallisen arvon olemme määrittäneet käyttäen pohjana toteutuneita vientejä. Olemme olettaneet, että ne vastaisivat 34,96:ta % vientilupien arvosta, mikäli vanha vientilupajärjestelmä olisi vielä voimassa. Esimerkiksi vuoden 2016 vientilupien vertailukelpoinen laskennallinen arvo muodostui seuraavalla kaavalla: 6,98 mrd. € : 34,96 * 100 = 19,97 mrd. €. Siten olemme saaneet luvut, jotka ovat vertailukelpoisia Ranskan vuosina 2008–2013 myöntämien vientilupien arvojen kanssa.
Vientilupien vertailukelpoista laskennallista arvoa tarkasteltaessa täytyy pitää mielessä, että se on täysin teoreettinen arvo, joka palvelee ainoastaan sitä tarkoitusta, että voimme likimääräisesti arvioida Ranskan vientilupien nykytrendiä vasten vuoteen 2013 asti vallinnutta trendiä. Laskennallisella arvolla on myös rajoituksensa. Sen käyttö yksittäisten maiden tai vientien kohdalla ei ole perusteltua. Ainoastaan suurempaa määriä maita ja vientilupia tarkasteltaessa on odotettavissa, että toteutuvan viennin ja vientilupiin kirjatun arvon suhde asettuu lähelle keskiarvoa. Olemme käyttäneet arvoa ainoastaan kokonaistarkastelussa sekä EU-maihin ja Persianlahden maihin kohdistuvissa vienneissä eli erityisen merkittävien alueiden kohdalla.
Turkki on ollut viimeiset vuosikymmenet NATOn jäsenenä tärkeä maa osana eurooppalaista puolustusyhteistyötä sekä EU-jäsenkandidaattina osana laajempaa eurooppalaista yhteistyötä.
Turkki on ollut viimeiset vuosikymmenet NATOn jäsenenä tärkeä maa osana eurooppalaista puolustusyhteistyötä sekä EU-jäsenkandidaattina osana laajempaa eurooppalaista yhteistyötä. Maan viime vuosina ottama uusi kurssi aiemmin pääministerinä toimineen ja nykyään presidenttinä toimivan Recep Tayyip Erdoğanin johdolla on kuitenkin herättänyt huolta monissa EU-maissa.
Eräänä käännekohtana EU:n ja Turkin välisissä suhteissa voidaan pitää Turkissa vuonna 2016 tapahtunutta vallankaappausyritystä, jonka seurauksena aloitettiin presidentin johdolla laajat puhdistukset maan armeijassa ja virkamieskunnassa. Tässä artikkelissa tarkastellaan lyhyesti Turkkiin vuonna 2016 kohdistunutta asevientiä, johon ovat todennäköisesti vaikuttaneet vuoden 2016 tapahtumat.
Ruotsi, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta epäsivät vuonna 2016 asevientejä Turkkiin.
Saksan vientilupa koski pienaseita (ML 1) ja ammuksia (ML 3). Saksan asevalvontajärjestelmä tekee eron EU-maiden, NATO-maiden ja vastaavien kumppanimaiden sekä kolmansien maiden välillä. EU-, NATO- ja kumppanimaiden kohdalla vientiluvan epääminen on Saksan vuosiraporttien mukaan ”poikkeus” ja vientiluvan myöntäminen sääntö. Vientiluvan epäys tapahtui EU:n aseviennin yhteisen kannan perusteeseen 3 viitaten. Peruste 3 viittaa vastaanottajamaan sisäisiin jännitteisiin. Perusteen mukaan vientilupa on evättävä, jos vienti saattaisi aiheuttaa, pitkittää tai kärjistää konflikteja määrämaassa.
Saksan tilastoissa Turkin evätty vientilupa on poikkeus. Vuonna 2016 ei muita epäyksiä ollut EU- tai NATO-maihin. Vuonna 2015 ei Saksa evännyt yhtäkään vientilupaa, ja vuonna 2014 Saksa epäsi yhden vientiluvan Turkkiin, jolloin perusteena oli sotilasteknologian mahdollinen joutuminen vääriin käsiin. Vuoden 2016 epäystä voidaan tarkastella melko voimakkaana kannanottona Turkin sisäiseen kehitykseen.
Samanaikaisesti Saksa myönsi Turkkiin vientilupia noin 83,9 miljoonan euron arvosta, joten Turkin merkitys Saksan asevientien kohdemaana ei kuitenkaan juuri muuttunut.
Ruotsi epäsi vuonna 2016 yhteensä viisi vientilupaa Turkkiin. Siten Turkkia koski yhteensä lähes neljännes Ruotsin epäyksistä, joita oli yhteensä 21. Ruotsi ei raportoi tarkemmin epäysten perusteita tai puolustustarvikeluettelon kategorioita, joita epäykset koskevat. Vuonna 2015 Ruotsi ei evännyt ainoatakaan vientilupaa Turkkiin.
Yhdistynyt kuningaskunta epäsi vuonna 2016 Turkkiin kohdistuvilta vienneiltä yhden vientiluvan, joka koski lentokoneita tai niiden osia. Lisäksi Yhdistynynyt kuningaskunta epäsi useita vientilupia kaksikäyttötuotteilta. Perusteina olivat EU:n asevientiä koskevan yhteisen kannan peruste 1 (asevientiä koskevien kansainvälisten rajoitteiden noudattaminen) ja peruste 7 (vaara, että puolustustarvikkeet päätyvät muualle ostajamaassa tai jälleenviedään). Koska Yhdistyneen kuningaskunnan raportointi ei erittele perusteita vientikohtaisesti, ei ole mahdollista päätellä kumpi peruste koskee lentokoneiden osia ja kumpi peruste kaksikäyttötuotteita.
Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ulkoasiainkomitea tarkasteli vuonna 2017 erillisessä raportissa maan suhteita Turkkiin ja korosti strategista yhteistyötä Turkin kanssa. Eräänä osoituksena yhteistyöstä oli brittiläisen BAE Systems -konsernin ja pääosin Turkin asevoimien omistaman Turkish Aerospace Industries -yrityksen käynnistämä yhteishanke uuden sukupolven hävittäjän kehittämiseksi Turkin asevoimien käyttöön. Parlamentti piti yhteistyösopimuksen syntymistä hyvänä asiana. Samalla se kuitenkin huomioi Turkin ihmisoikeustilanteen ja vaati hallitusta huolehtimaan varokeinoista, joilla hävittäjäprojektin käyttö kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaisesti estettäisiin. [3] Parlamentin vaatimus osoittaa ongelmien tiedostamista. Siitä huolimatta Yhdistyneessä kuningaskunnassa Turkkia tarkastellaan NATO-kumppanina.
Espanja ja Ranska jatkoivat vientiään normaalisti.
Turkin viimeaikaiset muutokset ovat toistaiseksi lyhyen aikavälin kehityskulkuja, joten oli odotettavissa, että pitkäaikaiseen yhteistyöhön nojautuvat sotilaallinen ja sotilasteknologinen yhteistyö eivät nopeasti muuttuisi. Siihen nähden on mielenkiintoista, että Saksa epäsi vientiluvan Turkilta juuri sisäisiin jännitteisiin vedoten. Ruotsilla on NATOn ulkopuolisena maana tarkastelluista maista eniten poliittista liikkumavaraa, mikä selittänee sen, että Ruotsi epäsi peräti viisi vientilupaa Turkkiin.
hallituksen jäsen
ase- ja sopimusvalvonta
[1] Bundesministerium für Wirtschaft und Energie (BMWi), 2017, Rüstungsexportbericht 2016 Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2016, Berliini. Saatavissa: (http://www.bmwi.de/Redaktion/DE/Publikationen/Aussenwirtschaft/ruestungsexportbericht-2016.pdf?__blob=publicationFile), luettu 16.9.2017.
[2] Svenska Regeringen, 2017, Regeringens skrivelse 2016/17:114, Strategisk exportkontroll 2016 – krigsmateriel och produkter med dubbla användningsområden, Tukholma. Saatavissa: (http://www.regeringen.se/49550f/contentassets/90ee006a5dcc4e50820fe0bd1e05a3f7/strategisk-exportkontroll-2016—krigsmateriel-och-produkter-med-dubbla-anvandningsomraden—skr.-201617114), luettu 16.9.2017.
[3] House of Commons Foreign Affairs Committee, 2017, The UK’s relations with Turkey, Tenth Report of Session 2016 – 17. Saatavissa: (https://publications.parliament.uk/pa/cm201617/cmselect/cmfaff/615/615.pdf), luettu 16.9.2017.
Saudi-Arabia on ollut vuonna 2016 ja alkuvuodesta 2017 maailmanlaajuisesti asevientipolitiikkaa koskevan debatin kohteena. Maata on toistuvasti syytetty likaisesta sodankäynnistä Jemenissä käymässään sodassa Jemenin hallitusta vastaan taistelevia huthikapinallisia vastaan.
Saudi-Arabia on ollut vuonna 2016 ja alkuvuodesta 2017 maailmanlaajuisesti asevientipolitiikkaa koskevan debatin kohteena. Maata on toistuvasti syytetty likaisesta sodankäynnistä Jemenissä käymässään sodassa Jemenin hallitusta vastaan taistelevia huthikapinallisia vastaan. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston syyskuussa 2017 julkaiseman raportin mukaan Jemenissä sotivat osapuolet ovat toistuvasti rikkoneet kansainvälistä humanitaarista oikeutta vastaan Jemenissä. [1]
Tässä artikkelissa tarkastellaan Espanjan, Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan Saudi-Arabiaan suuntautuvaa asevientipolitiikkaa ja vientiä koskevaa poliittista keskustelua Jemenin tapahtumia vasten. Kaikki kyseiset maat ovat vieneet vuosien varrella Saudi-Arabiaan huomattavia määriä aseita ja asejärjestelmiä, mikä on sitonut maat sekä niiden yritykset monin tavoin pitkäaikaiseen puolustusalan yhteistyöhön.
Viime vuonna julkistamassamme katsauksessa EU-maiden vuoden 2015 asevienteihin kävi ilmi, että monissa maanosissa kiristynyt turvallisuustilanne vaikutti aseiden kysyntään. Tarkastelemiemme viiden EU-maan, Espanjan, Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan, aseille myöntämien vientilupien rahallinen arvo oli ennätysmäisen suuri. Taustalla olivat Venäjän toiminta EU:n itäisessä naapurustossa, Lähi-idässä käytävät sodat sekä poliittiset jännitteet liittyen Etelä-Kiinanmeren alueen luonnonvaroihin.
Espanjan, Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan vuonna 2016 Saudi-Arabiaan kohdistuville vienneille myöntämät vientiluvat EU:n yhteisen puolustustarvikeluettelon kategorioissa on koottu taulukkoon 1.
Merkille pantavaa on, että Ruotsin myöntämät vientiluvat rajoittuvat ohjelmisto- ja teknologiavienteihin, joiden arvo on euromääräisesti suhteellisen pieni, ainoastaan 158 000 euroa. Ruotsi lopetti vuonna 2015 maiden välisen sotilaallisen yhteistyön, mikä näytti vähentäneen vientiä Saudi-Arabiaan jo samana vuonna. Vuoden 2016 viennit ovat siten linjassa Ruotsin aiemmin aloittaman vientipoliittisen suunnan kanssa. Lisäksi on huomattava, että Ruotsi epäsi kaksi vientilupaa Saudi-Arabiaan vuonna 2016. Yhteensä evättyjä lupia Ruotsilla oli 21, joista 7 koski Persianlahden maita, mikä merkitsee Persianlahden maiden selkeää yliedustusta muihin maailman maihin nähden. [2]
Saksan viennin arvo Saudi-Arabiaan taas on Ruotsiin nähden huomattavan korkea. Luvun taakse kätkeytyy kuitenkin sotilaallisin lisävarustein varustettujen siviilihelikopterien vienti rajavartiointitarkoituksiin. Kokonaisuudessaan tämä kauppa kattaa Saksan Saudi-Arabiaan suuntautuvan viennin arvosta 83 %. Jäljelle jää siten muille kategorioille yhteensä noin 100 miljoonan euro arvosta vientiä. Saksan vuotuinen raportti nimeää pienaseet kategoriassa ML 1 yhdeksi Saudi-Arabiaan suuntautuvan viennin vientikategoriaksi, mutta raportti ei luetteloi tätä vientiä pienaseiden vientien koonnissa, joten raportissa lienee virhe jommassakummassa kohdassa. Sen sijaan Saksan raportista käy ilmi, että Saksa myönsi vientilupia sota-aseille Saudi-Arabiaan 21 miljoonan euron arvosta. Sota-aseiden kategoria on Saksan asevientiä säätelevässä lainsäädännössä erillinen kategoria, johon kuuluvat aseet, asejärjestelmät, ammukset, pommit, ohjukset, joukkotuhoaseet sekä nallit ja räjähteet. Saksa myös epäsi vientilupia Saudi-Arabiaan yhteensä 3 kappaletta kategorioissa ML 1 (pienaseet), ML 5 (tulenjohtolaitteet) sekä ML 18 (tuotanto- ja testauslaitteet).
Saksan sisäpolitiikassa on viimeisen kuuden vuoden aikana ilmaistu voimakasta kritiikkiä Saudi-Arabian kanssa käytävää asekauppaa kohtaan. Liittopäivillä Saksan hallitusta syytettiin vuoden 2016 tammikuussa silmien ummistamisesta.[3] Vuosina 2013–2017 talous- ja energiaministerinä toiminut – ja siten asevientiluvista vastaavaa ministeriötä johtanut – Sigmar Gabriel on vastustanut useita Saudi-Arabiaan kohdistuneita vientejä. [4][5] Vuoden 2017 liittopäivävaalien tulokset vaikuttavat paljon vientipolitiikan jatkoon.
On vaikea arvioida, ilmaisevatko Saksan vientiluvat ja epäykset pitkäaikaisempaa varovaisempaa vientipolitiikkaa vai onko kysymys vain yhtenä vuotena ilmenneestä linjanvedosta. Vuoden 2016 vientilupien perusteella Saksa näyttäisi kuitenkin noudattavan varovaisuutta Saudi-Arabian suhteen.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa Saudi-Arabiaan kohdistuva asevienti oli vuonna 2016 voimakkaan poliittisen keskustelun kohteena. Kansalaisjärjestö Campaign Against Arms Trade (CAAT) vaati hallituksen Saudi-Arabiaan kohdistuvan asevientipolitiikan laillisuuden tutkimista oikeusistuimessa. [6] Taustalla oli Saudi-Arabian Jemenissä käymä sota, jonka uhreiksi on joutunut huomattava määrä siviilejä.
Maan parlamentti oli jo aiemmin vuonna 2016 vaatinut Saudi-Arabian viennin tarkempaa tutkimista. Parlamentaarinen komitea tutki vientilupapäätöksiä ja keräsi haastatteluaineistoa. Tulokset analysoitiin kahdessa erillisessä raportissa, jotka päätyivät samalta pohjalta hieman toisistaan poikkeaviin suosituksiin. Talouden, innovaation ja kansainvälisen kehityksen komitea (Joint Business, Innovation & Skills and International Development Committees) vaati sekä Saudi-Arabiaan kohdistuvan viennin keskeyttämistä välittömästi että odottamaan, että YK tutkii mahdolliset Saudi-Arabian tekemät rikkomukset kansainvälistä humanitaarista oikeutta vastaan. [7] Ulkoasioiden komitea (Foreign Affairs Committee) taas suositteli odottamaan, että kansallinen oikeuslaitos käsittelee asian oman kansallisen vientilainsäädäntönsä pohjalta. [8]
Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus otti kannan, jossa se odotti Saudi-Arabian itsensä tutkivan mahdolliset kansainvälisen oikeuden loukkaukset ja muuttavan tarpeen vaatiessa toimintatapojaan. Myönnettyihin vientilupiin poliittinen keskustelu ei näytä vaikuttaneen. Merkittävin vientikategoria oli ML 10 (lentokoneet ja lennokit), joiden osia maa vei yli 660 miljoonan punnan eli noin 830 miljoonan euron arvosta. Jemenin konfliktissa Saudi-Arabian ilmavoimat ovat olleet merkittävässä roolissa, joten on oletettavaa, että eurooppalaiset aseet liittyvät siten suoraan Jemenin tapahtumiin.
Vientilupien mukana oli myös vientilupia pienaseiden osille sekä tarkkuuskivääreille.[9]
Kaiken kaikkiaan on todettavissa, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa tiedostetaan poliittisessa keskustelussa Saudi-Arabiaan liittyvät ongelmat vientimaana, mutta käytännön vientilupapolitiikassa tämä ei näy.
Ranskan vientipolitiikka Saudi-Arabiaan on kaiken kaikkiaan todettavissa sallivaksi. Vientilupia on myönnetty Saudi-Arabiaan lähes kaikissa kategorioissa ja vientilupiin kirjattu kokonaissumma ylittää 19 miljardia euroa. Ranskan vuosiraportissa ei kommentoida Saudi-Arabian poliittista tilannetta, vaan korostetaan Saudi-Arabian tärkeyttä vientikumppanina. Ranska on vienyt Saudi-Arabiaan vuosien varrella suuren määrän suuria asejärjestelmiä, joihin liittyvät huoltopalvelut sitovat maat yhteen jopa vuosikymmeniksi. Siten on ymmärrettävää, että Ranskan puolustusministeriö ei raporteissaan halua mainita viennin ongelmakohtia. On toki huomautettava, että Yhdistynyt kuningaskunta on poikkeustapaus viejämaiden joukossa, koska sen raporteissa nostetaan myös poliittisen polemiikin kohteena olevia asioita esille.
Orient XXI -verkkojulkaisun mukaan Ranska ei pelkästään vie huomattavaa määrää aseita Saudi-Arabiaan, vaan on myös tarjonnut logistista apua Saudi-Arabialle Jemenin konfliktin aikana. [10] Mikäli tieto pitää paikkaansa, on todennäköistä, että Ranskan aseviennit ja sotilaallinen toiminta liittyvät laajempaan strategiaan, jolla maa pyrkii pitämään yllä tai jopa kasvattamaan vaikutusvaltaansa Persianlahden alueella (ks. myös: Ranskan aseviennissä meneillään huippuvuodet).
Espanja vei vuonna 2016 Saudi-Arabiaan aseita neljässä kategoriassa, joista euromääräisesti merkittävimmät vientiluvat koskivat vuonna 2016 lentokoneiden osia. Espanja ei evännyt yhtäkään vientilupaa vuonna 2016. Tiedossa ei ole, onko Espanjassa yhtäkään keskeytynyttä lupaprosessia. Espanjan vientilupapolitiikka voidaan siis myös arvioida sallivaksi.
Kaiken kaikkiaan asevientipolitiikassa Saudi-Arabiaan on tarkastelluissa maissa havaittavissa kolmea suhtautumistapaa. Ruotsi voidaan todeta kriittiseksi. Ruotsissa poliittinen keskustelu on johtanut tiukempaan vientilupapolitiikkaan. Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta voidaan luokitella maiksi, jotka tiedostavat ongelmat mutta joiden vienti Saudi-Arabiaan ei ole vielä selkeästi tiukentunut. Ranska ja Espanja ovat sallivan asevientipolitiikan maita, joiden vientiluvissa ei ole havaittavissa merkkejä vientipolitiikan tiukentumisesta.
Tarkastellut maat ovat painottaneet pitkäaikaista yhteistyötä eri tavoin: Ruotsi on ollut valmis luopumaan siitä, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta näyttävät painottavan yhteistyötä mutta pitävät ihmisoikeusagendaa esillä, ja Ranska ja Espanja toimivat pitkäaikaisen yhteistyön ehdoilla.
Taulukko 1: EU:n yhteisen puolustustarvikeluettelon kategoriat, joille myönnettiin vuonna 2016 vientilupia Saudi-Arabiaan sekä maakohtainen vientilupien kokonaisarvo
(kategoriat perustuvat Euroopan Unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon kategorioihin)
hallituksen jäsen
ase- ja sopimusvalvonta
[1] Human rights council, 2017, Situation of human rights in Yemen, including violations and abuses since September 2014, Report of the United Nations High Commissioner for Human Rights. Saatavissa: (http://www.ohchr.org/Documents/Countries/YE/A_HRC_36_33_EN.docx), luettu 16.9.2017.
[2] Svenska Regeringen, 2017, Regeringens skrivelse 2016/17:114 Strategisk exportkontroll 2016 – krigsmateriel och produkter med dubbla användningsområden.
[3] Bundestag, 2016, Kooperation mit Türkei und Saudi-Arabien strittig, Dokumente 14.01.2016. Saatavissa: (https://www.bundestag.de/dokumente/textarchiv/2016/kw02-de-waffenlieferungen/401548), luettu 16.9.2017.
[4] Der Spiegel Online, 14.3.2017, Neue deutsche Waffen für Saudi-Arabien. Saatavissa: http://www.spiegel.de/politik/deutschland/saudi-arabien-bundesregierung-genehmigt-waffen-exporte-a-1138706.html, luettu 16.9.2017.
[5] Der Spiegel Online, 25.1.2016, Reden ist Silber, Waffen sind Gold. Saatavissa: (http://www.spiegel.de/politik/deutschland/saudi-arabien-und-sigmar-gabriel-reden-ist-silber-waffen-sind-gold-a-1073627.html), luettu 16.9.2017.
[6] UK Parliament, 2017, United Kingdom Strategic Export Controls Annual Report 2016. Saatavissa: (https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/629824/Strategic_Exports_AR_2016.pdf), luettu 16.9.2017.
[7] UK Parliament, Committee on Business, Innovation and Skills, 2016, The use of UK-manufactured arms in Yemen. Saatavissa: (https://www.publications.parliament.uk/pa/cm201617/cmselect/cmbis/679/67902.htm?utm_source=679&utm_medium=fullbullet&utm_campaign=modulereports), luettu 16.9.2017.
[8] UK Parliament, Committee on Foreign Affairs, 2016, The use of UK-manufactured arms in Yemen. Saatavissa: (https://www.publications.parliament.uk/pa/cm201617/cmselect/cmfaff/688/68802.htm), luettu 16.9.2017.
[9] Department for International Trade, 2017, Strategic Export Controls: Country Pivot Report, S. 566-576. Saatavissa: (https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/626849/2017Q1-strategic-export-controls-country-pivot-report-2016.pdf), luettu 16.9.2017.
[10] Mohamed, Warda & Fortin, Tony, 2017, How France Participates in the Yemen Conflict Arms Sales and War Crimes. Julkaistu: Orient XXI 12.9.2017. Saatavissa: (http://orientxxi.info/magazine/how-france-participates-in-the-yemen-conflict,1997), luettu 16.9.2017.
| Espanja | Ranska | Ruotsi | Saksa | Yhdistynyt Kuningaskunta | |
| ML1 – Pienaseet | X | X | |||
| ML2 – Rihlatut yli 12,7 mm aseet ja rihlattomat yli 20 mm aseet komponentteineen | X | X | X | ||
| ML3 – Ammukset | X | X | X | X | |
| ML4 – Pommit, torpedot, raketit, ohjukset, räjähteet ja niiden varusteet | X | ||||
| ML5 – Tulenjohtolaitteet | X | X | X | ||
| ML6 – Maakulkuneuvot ja niiden osat | X | X | |||
| ML7 – Myrkylliset kemialliset tai biologiset aineet sekä radioaktiiviset aineet sekä niihin liittyvät varusteet | X | X | X | ||
| ML8 – ”Energeettiset aineet” | X | X | X | ||
| ML9 – Sota-alukset sekä niiden osat | X | X | X | ||
| ML10 – Lentokoneet, lennokit ja niiden osat | X | X | X | X | |
| ML11 – Elektroniset laitteet | X | ||||
| ML12 – Suurinopeuksiseen liike-energiaan perustuvat asejärjestelmät | X | ||||
| ML13 – Panssaroinnit, suojavarustukset ja -rakenteet sekä niiden komponentit | X | ||||
| ML14 – Erikoisvarustus sotilaskoulutukseen tai sotilaallisten tilanteiden simulointiin | X | X | X | ||
| ML15 – Sotilaskäyttöön tarkoitettu kuvausvarustus | X | X | X | X | |
| ML16 – Taotut, valetut ja muut puolivalmiit tuotteet | X | X | X | ||
| ML17 – Sekalaisia sotilaskäyttöön suunniteltuja varusteita | X | X | X | ||
| ML18 – Sotilaskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden (puolustustarvikeluettelo) tuotanto- ja testauslaitteet | X | X | X | ||
| ML19 – Suunnatun energian asejärjestelmät kuten laserit | X | ||||
| ML20 – Kryogeeniset ja suprajohtavat laitteet | X | ||||
| ML21 – Ohjelmistot, jotka on erityisesti suunniteltu puolustustarvikeluettelon alaisten tuotteiden kehittämiseen, tuotantoon ja ylläpitoon | X | X | X | X | |
| ML22 – Teknologia, joka on erityisesti suunniteltu puolustustarvikeluettelon alaisten tuotteiden kehittämiseen, tuotantoon ja ylläpitoon | X | X | X | X | |
| Vientilupiin kirjattu arvo yhteensä euroissa | 154 milj. | 19,28 mrd. | 158 tuhatta | 529 milj. | 675 milj. |
Tässä julkaisussa tarkastelemme yleisen tilastollisen kehityksen rinnalla aseviennissä vuonna 2016 esille nousseita ongelmakohtia ja eri parlamenttien – sekä kansallisten että EU-parlamentin – roolien muutosta.
Euroopan unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vuosi 2016 oli merkittävä vuosi, sillä tuolloin julkistettiin unionin uusi globaalistrategia. Se viitoittaa unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa todennäköisesti pitkälle tulevaisuuteen. Strategiassa mainitaan myös EU-maiden aseviennit ja otetaan tavoitteeksi unionin yhteisten sääntöjen vahvistaminen jäsenmaiden asevientipolitiikassa. Strategiassa on kyse EU:n pyrkimyksestä koherentimpaan politiikkaan eli siihen, että jäsenmaiden ulkopolitiikka ja unionin ulkopolitiikka toimivat paremmin toisiaan täydentäen.
Siitä huolimatta, että EU on pyrkinyt yhtenäistämään jäsenmaidensa asevientipolitiikkaa, eri maiden vientilupapolitiikassa on eroja. Asevientiä säätelee Euroopan unionin neuvoston yhteinen kanta. Yhteinen kanta sisältää kahdeksan kriteeriä, joita valtioiden on tarkasteltava asevientilupia myönnettäessä. [1] Näiden kahdeksan kriteerin tulkinnat kuitenkin vaihtelevat huomattavasti, mikä osaltaan selittää eroja jäsenmaiden vientipolitiikassa. [2]
Viime vuonna julkistamassamme katsauksessa EU-maiden vuoden 2015 asevienteihin kävi ilmi, että monissa maanosissa kiristynyt turvallisuustilanne vaikutti aseiden kysyntään. Tarkastelemiemme viiden EU-maan, Espanjan, Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan, aseille myöntämien vientilupien rahallinen arvo oli ennätysmäisen suuri. Taustalla olivat Venäjän toiminta EU:n itäisessä naapurustossa, Lähi-idässä käytävät sodat sekä poliittiset jännitteet liittyen Etelä-Kiinanmeren alueen luonnonvaroihin.
Samalla, kun asevienti kasvoi ennätyksellisen suureksi, sekä kansalliset parlamentit että EU-parlamentti alkoivat nostaa päätään asevientejä koskevassa poliittisessa keskustelussa. Tämä kehitys heijastelee parlamenttien roolin muuttumista aiempaa aktiivisemmaksi ja turvallispoliittisen keskustelun laajenemista.
Tässä julkaisussa tarkastelemme yleisen tilastollisen kehityksen rinnalla aseviennissä vuonna 2016 esille nousseita ongelmakohtia ja eri parlamenttien – sekä kansallisten että EU-parlamentin – roolien muutosta. Taustalla vaikuttaa kysymys siitä, miten jäsenmaiden aseviennit suhteutuvat EU:n laajempiin pyrkimyksiin tuottaa vakautta ja rauhaa sekä edistää ihmisoikeuksia.
Tämä hankejulkaisu perustuu viiden merkittävän aseita vievän EU-maan vuosiraportteihin. Maat ovat Espanja, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta. Maiden myöntämissä vientiluvissa määritelty euromääräinen arvo kattaa säännöllisesti noin 70–80 % koko EU:n myöntämien vientilupien euromääräisestä arvosta. Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin SIPRIn mukaan maat vastasivat noin 20 %:sta koko maailman asevienneistä viisivuotisjaksolla 2012–2016.
Vientiä tarkastellaan maiden myöntämien vientilupien kautta. Käytettäessä vientilupia tarkastelun mittarina on muistettava seuraavat seikat: Vientiluvat eivät ensinnäkään kerro toteutuneesta viennistä. Myönnetty vientilupa voi jäädä kokonaan käyttämättä, tai vienti voi toteutua osittaisena. Vientiluvat kertovat kuitenkin, minne, mitä aseita ja millaisia määriä luvan myöntäneet maat ovat valmiita viemään. Vientilupaluvut mittaavat siten ennen kaikkea vientipolitiikkaa. Lisäksi ne kertovat maailmalla olevasta kysynnästä. Siten suurille euromääräisille summille myönnetyt vientiluvat saattavat olla rauhattomuudesta ja kasvavasta varustelusta kertova tunnusluku.
Käytämme viimeisimmän vuoden osalta analyysimme pohjana tarkasteltujen maiden kansallisia vuosiraportteja. Vuosien 2008–2015 osalta tilastotiedot on koottu EU:n asevientiä koskevista vuosikertomuksista.
Syynä materiaalia koskevaan valintaamme on se, että EU:n julkaisemat koko EU:ta koskevat vuosikertomukset ovat julkaisuhetkillään auttamattomasti vanhentuneita. Vuotta 2013 koskeva 16. vuosikertomus julkaistiin maaliskuussa 2015, vuotta 2014 koskeva 17. vuosikertomus toukokuussa 2016 ja vuotta 2015 koskeva 18. vuosikertomus toukokuussa 2017. Tämä julkaisu paikkaa EU:n viivästyneen raportoinnin jättämää aukkoa.
Asevienneistä puhuttaessa käytetään EU-maiden välisissä asevienneissä tavanomaisesti termiä asesiirto. Tästä käytännöstä poiketen tässä julkaisussa käytetään kuitenkin säännöllisesti termiä asevienti tai lyhyemmin pelkkä vienti kuvaamaan kaikkia valtionrajoja ylittäviä asevirtoja, myös EU-maiden välistä asekauppaa.
Eri maiden raportointikäytännöissä on jonkin verran eroja. Siitä syystä eri maiden myöntämien asevientilupien kokonaisarvoa ei tulisi verrata keskenään. Maakohtaisen kehityksen ja yhteenlasketun viennin seuraaminen pitkällä aikavälillä on kuitenkin mahdollista. Seuraavassa listauksessa on joitakin olennaisia eroja eri maiden raportointikäytäntöjen välillä:
hallituksen jäsen
ase- ja sopimusvalvonta
1 Euroopan unionin neuvosto, Neuvoston yhteinen kanta sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä, Neuvoston asiakirja 2008/944/YUTP, 8.12.2008. Saatavissa: <http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1477039645312&uri=CELEX:32008E0944>. Luettu 25.10.2015.
2 Euroopan parlamentti, Euroopan parlamentin päätöslauselma aseviennistä 17. joulukuuta 2015: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano, Euroopan parlamentin asiakirja 2015/2114(INI), 17.12.2015. Saatavissa: (http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P8-TA-2015-0472+0+DOC+XML+V0//FI). Luettu 25.10.2015.
Koska vuoden 2016 tiedot perustuvat kansallisiin vientiraportteihin, ovat Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan raportoimat tiedot alkuperäisesti kruunu- ja puntamääräisiä. Summat on muutettu euroiksi käyttäen vuoden 2016 keskiarvokurssia kruunun ja euron sekä punnan ja euron välillä.
Menneiden vuosien osalta on huomattava seuraavat seikat:
EU:n vuotta 2014 koskevassa vuosikertomuksessa punnat oli raportoitu euroina ilman, että oli otettu huomioon valuuttakurssien eroa. Muunsimme punnan euroksi käyttäen vuoden 2014 keskiarvokurssia. Siten Yhdistyneen kuningaskunnan kohdalla vuodelle 2014 ilmoitetut luvut poikkeavat vuotta 2014 koskevasta EU:n aseviennin vuosikertomuksesta.
Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2015 vientiluville raportoidaan EU:n vuotta 2015 koskevassa vuosikertomuksessa huomattavasti pienempi euromääräinen kokonaisarvo (n. 8,018 mrd. euroa) kuin SaferGloben vuonna 2016 kokoamassa tilastossa (n. 9,528 mrd. euroa). SaferGloben tiedot ovat peräisin Campaign Against Arms Trade -kansalaisjärjestön (CAAT) kokoamasta vientilupatilastosta, joka perustuu Ison-Britannian kansalliseen raportointiin. CAATin kokoamat puntamääräiset arvot täsmäävät Ison-Britannian kansallisen raportin kanssa. EU:n vuosikertomuksen ja meidän tilastomme välinen ero selittyy siis käytetyllä valuuttakurssilla. Vertaamalla EU:n vuosikertomuksessa ilmoitettuja euromääräisiä arvoja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalliseen raporttiin käy ilmi, että Ison-Britannian kansallisen raportin puntamääräiset arvot on muutettu euroiksi suhteessa 1:0,86. Kyseinen vaihtokurssi oli voimassa vuoden 2017 tammikuun alkupäivinä mutta ei kertaakaan vuoden 2015 mittaan, jolloin punnan arvo suhteessa euroon oli huomattavasti korkeampi. [1] Raportoinnissa on siis ilmeisesti käytetty raportointiajankohdan kurssia tarkasteluajankohdan vaihtokurssin sijaan.
Tämä valuuttakurssien välinen ero antaa vääristyneen kuvan Ison-Britannian viennin kokonaisarvosta euroina, mistä syystä tätä tarkastelua varten EU:n vuosikertomuksessa ilmoitetut arvot muunnettiin takaisin punniksi ja sitten uudestaan euroiksi käyttäen vuoden 2015 keskiarvokurssia (1:1,377982). Vuoden 2015 keskiarvokurssi vastaa tarkasteluajankohtaa koskevia tietoja paremmin kuin vuoden 2017 tammikuun alkupäivien kurssi. [2]
Ruotsia koskevat vuoden 2015 vientitiedot on päivitetty EU:n vuosikertomuksen mukaisiksi. Ruotsin kansallisen raportin pohjalta tehdyn tilastomme ja EU:n vuosikertomuksen ilmoittaman luvun välillä on noin 30 miljoonan euron välinen ero. Tämä selittyy kahdella tekijällä. Ruotsin vuotta 2015 koskeva kansallisessa raportissa ei mainita arvoa kaikille vientiluville. Lisäksi Ruotsin kansallinen raportointi tapahtuu 100 000 kruunun tarkkuudella, mikä pyöristysten vuoksi saa aikaan harhaanjohtavan luvun.
Saksan kohdalla viime vuonna raportoimamme summa poikkeaa 4000 eurolla EU:n vuosikertomuksen tiedoista. Erotus selittyy todennäköisesti korjauksilla, joita Saksan talousministeriöllä on tapana tehdä raportoinnissaan. Saksan luvut on korjattu EU:n vuosikertomuksen mukaisiksi. [3]
Tässä tarkastelussa käytetään samaa jakoa kuin EU:n asevientiä koskevissa vuosikertomuksissa. Se on seuraava:
Euroopan unioni:
Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi. Saksa, Slovakia, Slovenia, Tanska, Tsekki, Unkari, Viro, Yhdistynyt kuningaskunta
Muu Eurooppa:
Albania, Andorra, Armenia, Azerbaidžan, Bosnia ja Hertsegovina, Georgia, Islanti, Kosovo, Liechtenstein, Makedonia, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, Pyhä istuin, San Marino, Serbia, Sveitsi, Turkki, Ukraina, Valko-Venäjä, Venäjä
Pohjois-Afrikka:
Algeria, Libya, Marokko, Tunisia
Saharan eteläpuolinen Afrikka:
Angola, Benin, Botswana, Burkina Faso, Burundi, Etelä-Afrikka, Eritrea, Etiopia, Gabon, Gambia, Ghana, Guinea, Guinea-Bissau, Kamerun, Kap Verde, Kenia, Keski-Afrikan tasavalta, Komorit, Kongon demokraattinen tasavalta, Kongon tasavalta, Lesotho, Liberia, Madagaskar, Malawi, Mali, Mauritania, Mauritius, Mosambik, Namibia, Niger, Nigeria, Norsunluurannikko, Päiväntasaajan Guinea, Ruanda, Sambia, São Tomé ja Príncipe, Senegal, Seychellit, Sierra Leone, Somalia, Sudan, Swazimaa, Tansania, Togo, Tšad, Uganda, Zimbabwe
Lähi-itä ja Egypti:
Bahrain, Egypti, Irak, Iran, Israel, Jemen, Jordania, Qatar, Kuwait, Libanon, Oman, Palestiinalaisalueet, Saudi-Arabia, Syyria, Turkki, Yhdistyneet arabiemiirikunnat
Keski-Aasia:
Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan, Uzbekistan
Etelä-Aasia:
Afganistan, Bangladesh, Bhutan, Intia, Malediivit, Nepal, Pakistan, Sri Lanka
Koillis-Aasia:
Hongkong (Kiina), Kiina, Etelä-Korea, Japani, Korean demokraattinen kansantasavalta, Macao (Kiina), Mongolia, Taiwan
Kaakkois-Aasia:
Brunei, Filippiinit, Indonesia, Itä-Timor, Kambodža, Laos, Malesia, Myanmar, Papua-Uusi-Guinea, Singapore, Thaimaa, Vietnam
Oseania:
Australia, Fidži, Kiribati, Marshallinsaaret, Mikronesian liittovaltio, Nauru, Palau, Salomonsaaret, Samoa, Tonga, Tuvalu, Uusi-Kaledonia, Uusi-Seelanti, Vanuatu
Pohjois-Amerikka:
Kanada, Yhdysvallat
Keski-Amerikka ja Karibianmeri:
Alankomaiden Antillit, Antigua ja Barbuda, Bahama, Barbados, Belize, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, Dominica, El Salvador, Grenada, Guatemala, Haiti, Honduras, Jamaika, Kuuba, Meksiko, Nicaragua, Panama, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Trinidad ja Tobago
Etelä-Amerikka:
Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Guyana, Guyana (Ranska), Kolumbia, Paraguay, Peru, Suriname, Uruguay, Venezuela
Persianlahti:
Yhdessä artikkeleista mainitaan Persianlahden maihin kohdistuva vienti erikseen. Tällöin tarkoitetaan seuraavia maita: Bahrain, Irak, Iran, Qatar, Kuwait, Oman, Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat
[1] Forex, yearly average rates. URL: <https://www.ofx.com/en-au/forex-news/historical-exchange-rates/yearly-average-rates/>
[2] XE Currency Charts. URL: <http://www.xe.com/currencycharts/?from=EUR&to=GBP&view=5Y>
[3] Rüstungsexportbericht 2016, Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2016.
SaferGlobe julkaisee yhdeksännen asekauppaa ja asevalvontaa käsittelevän Suomen asevalvontaraportin YK:n aseistariisuntaviikon aattona maanantaina 23.10.2017.
Julkaisutilaisuuden aika: maanantai 23.10.2017 kello 16.00–16.45
Paikka: Postitalon auditorio, sisäänkäynti Postikuja 1C, Helsinki
Ohjelma
Klo 15.30–16.00, Kahvitarjoilu
Klo 16.00–16.45
– Tervetuloa, SaferGloben hallituksen puheenjohtaja Kari Välimäki
– Avauspuheenvuoro, kansanedustaja, puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva
– Suomen asevalvontaraportti 2017, tutkija Kari Paasonen, SaferGlobe
– Raportin digitalisointi, designer Minja Axelsson, Futurice
– Keskustelua
Tilaisuuden moderoi SaferGloben toiminnanjohtaja Maria Mekri.
Nyt julkaistava raportti on rakennettu tietokannaksi, josta löytyvät tiedot Suomen sotatuote- ja siviiliaseviennistä vuosilta 2002–2016. Lisäksi verkkosivustolla on taustoittavia artikkeleita asevalvonnasta ja tarkasteluita yksittäisistä asekaupoista. Tämän vuoden pääartikkelina julkaistaan analyysi Suomen 15 viime vuoden aseviennistä.
SaferGlobe on digitalisoinut raportin yhteistyössä Futuricen yhteiskuntavastuuohjelman Chilicorn Fundin kanssa. Julkaisemme asevientitiedot avoimena datana, koska asevalvontaraportin tarkoituksena on lisätä asekaupan läpinäkyvyyttä ja kansalaisten, päättäjien, toimittajien ja kansalaisjärjestöjen pääsyä heille olennaisen tiedon äärelle. Lisäksi raportin tavoitteena on kiinnittää huomiota Suomen asevalvontajärjestelmän toimivuuteen sekä tuoda esille, miten asevalvonnan keinoin voidaan ennaltaehkäistä konflikteja. Asevalvontatietokanta yhdistää tiedon ja teknologian luoden ainutlaatuisen työkalun turvallisuuden edistämiselle.
Toivomme ilmoittautumisia osoitteeseen: https://goo.gl/forms/3Le1xUENrafOv2N63
Tapahtuman Facebook-sivu löytyy osoitteesta: https://www.facebook.com/events/106255513460399/
Tervetuloa!
