Asevienti on osa valtioiden harjoittamaa ulkopolitiikkaa. Politiikan osa-alueena se on usein pimennossa. Tähän vaikuttaa esimerkiksi yritysten pyrkimys varjella liikesalaisuuksiaan. Samalla kuitenkin asevienti vaikuttaa huomattavissa määrin kohdealueidensa voimatasapainoon. Sillä saattaa olla alueellista vakautta ylläpitäviä tai vakautta uhkaavia seurauksia riippuen siitä, millä tavoin aseiden loppukäyttäjä käyttää aseellista voimaansa. Siten asevientipolitiikka ei ole merkityksetön ulkopolitiikan osa-alue, vaikka se onkin usein lähes näkymätöntä.
Myös EU:ssa asevientipolitiikka on huomioitu osana yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Sitä säätelee Euroopan unionin neuvoston yhteinen kanta, joka määrittelee kahdeksan kriteeriä, joita valtioiden on tarkasteltava asevientilupia myönnettäessä.[1] Yhteisen kannan kahdeksan kriteerin noudattamisen käytännöt vaihtelevat.[2] Sen vuoksi EU-maiden asevientipolitiikka ei tavoitteesta huolimatta ole täysin yhdenmukaista.
Myös avoimuus jää usein puolitiehen. EU on yleensä julkaissut asevientiä koskevan vuosikertomuksensa tarkasteluvuotta seuraavan vuoden lopulla. Viimeisenä kahtena vuotena julkaisu on viivästynyt kuukausilla. Vuotta 2013 koskeva 16. vuosikertomus julkaistiin maaliskuussa 2015.[3] Vuotta 2014 koskeva 17. vuosikertomus julkaistiin toukokuussa 2016.[4] Siten raporttien sisältämät varhaisimmat tiedot olivat julkaisuhetkellä yli kaksi vuotta vanhoja.
Tämä julkaisu paikkaa EU:n viivästyneen raportoinnin jättämää aukkoa tarkastelemalla pääsääntöisesti viiden EU-maan, Espanjan, Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan, myöntämiä asevientilupia. Maat on valittu sillä perusteella, että ne ovat ensinnäkin merkittäviä aseviejiä ja toiseksi ne julkaisevat kansalliset asevientiä koskevat vuosiraporttinsa hyvissä ajoin tarkasteluvuotta seuraavana vuotena, maaliskuun ja heinäkuun välillä. Niiden myöntämien vientilupien yhteenlaskettu arvo kattaa myös säännöllisesti noin 70-80 prosenttia koko EU:n myöntämistä vientiluvista. Siten niiden julkaisemat tiedot mahdollistavat sekä mahdollisimman ajantasaisen että kattavan analyysin.
Raporttimme tiedot perustuvat vuoden 2015 osalta edellä mainittujen maiden kansallisiin asevientiä koskeviin raportteihin. Vuosien 2008-2014 osalta tilastotiedot on koottu EU:n asevientiä koskevista vuosikertomuksista.
1 Euroopan unionin neuvosto, Neuvoston yhteinen kanta sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä, Neuvoston asiakirja 2008/944/YUTP, 8.12.2008. Saatavissa: <http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1477039645312&uri=CELEX:32008E0944>. Luettu 25.10.2015.
2 Euroopan parlamentti, Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. joulukuuta 2015 aseviennistä: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano, Euroopan parlamentin asiakirja 2015/2114(INI), 17.12.2015. Saatavissa: (http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P8-TA-2015-0472+0+DOC+XML+V0//FI). Luettu 25.10.2015.
3 Euroopan unionin virallinen lehti, Sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP 8 artiklan 2 kohdan mukainen kuudestoista vuosikertomus, asiakirja 2015/C 103/01, 27.3.2015. Saatavissa: (http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1477039100687&uri=CELEX:52015XG0327(05). Luettu 25.10.2015.
4 Euroopan unionin virallinen lehti, Sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP 8 artiklan 2 kohdan mukainen seitsemästoista vuosikertomus, asiakirja 2016/C 163/01, 4.5.2016. Saatavissa: (http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1477039426927&uri=CELEX:52016XG0504(01). Luettu 25.10.2015.
Asevienneistä puhuttaessa käytetään EU-maiden välisissä asevienneissä tavanomaisesti termiä ”asesiirto”. Tästä käytännöstä poiketen käytetään tässä julkaisussa säännöllisesti termiä ”vienti” kuvaamaan kaikkia valtionrajoja ylittäviä asevirtoja. Siten EU-maiden välistä asekauppaa kuvataan tässä julkaisussa myös termillä ”vienti”.
Eri maiden raportointikäytännöissä on jonkin verran eroja. Esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta raportoi tilapäiset luvat (temporary licenses), jotka on tarkoitettu esimerkiksi näyttelyvienteihin, muiden myöntämiensä lupien mukana, eikä niiden systemaattinen poissuodattaminen ole mahdollista. Siten Yhdistyneen kuningaskunnan vientitiedot vuoden 2015 osalta sisältävät myös tilapäiset viennit.
Yhdistynyt kuningaskunta raportoi kansallisessa raportoinnissa myös EU:n yhteisen puolustustarvikeluettelon ulkopuolisia tuotteita, kuten kaksikäyttötuotteita, asevienteinä, mikäli vientiluvat on myönnetty sotilaallisille loppukäyttäjille. Tässä raportissa huomioidaan kuitenkin vain EU:n yhteiseen puolustustarvikeluetteloon sisältyvät kategoriat asevienteinä.
Ranska raportoi tilapäiset vientiluvat erikseen, mutta ei kerro niiden määränpäätä. Sama koskee YK-järjestöjen käyttöön tarkoitettuja vientilupia. Siten Ranskan luvut vuoden 2015 osalta eivät sisällä näitä tietoja.
Saksa ilmoittaa esimerkiksi YK:n käyttöön menevät aseet maakohtaisten vientilupien yhteydessä. Raporttien pohjalta ei ole mahdollista eritellä miten suurta arvoa nämä vientiluvat koskevat, joten Saksan myöntämät vientiluvat vuoden 2015 osalta sisältävät kansainvälisten järjestöjen käyttöön viedyt aseet.
Ruotsi myönsi vuonna 2015 jonkin verran lupia, joissa viennin arvo on jätetty avoimeksi. Pääasiallisesti nämä viennit ovat koskeneet suojia ja panssarointeja, mutta näitä lupia on myönnetty myös muissa vientikategorioissa. Ruotsin raportointikäytännön mukaisesti näille vientiluville ei tässäkään tarkastelussa ole määritelty hintaa.
Edellä mainittujen seikkojen vuoksi suora vertailu maiden välillä ei ole mielekästä. Sen sijaan tässä tarkastelussa keskitytään pitkän aikavälin trendeihin sekä maakohtaisesti että kokonaisuutena.
Koska vuoden 2015 tiedot perustuvat kansallisiin vientiraportteihin, ovat Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan raportoimat tiedot alkuperäisesti kruunu- ja puntamääräisiä. Summat on muutettu euroiksi käyttäen vuoden 2015 keskiarvokurssia kruunun ja euron sekä punnan ja euron välillä. Lisäksi on huomattava, että Yhdistyneen kuningaskunnan kohdalla vuodelle 2014 tässä tarkastelussa ilmoitetut luvut poikkeavat vuotta 2014 koskevasta EU:n aseviennin vuosikertomuksesta. EU:n raportissa punnat oli raportoitu euroina huomioimatta valuuttakurssien eroa. Tämän virheen olemme korjanneet niin ikään käyttämällä vuoden 2014 keskiarvokurssia punnan ja euron välillä.
Tässä tarkastelussa käytetään samaa jakoa kuin EU:n asevientiä koskevissa vuosikertomuksissa. Se on seuraava:
Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi. Saksa, Slovakia, Slovenia, Tanska, Tsekki, Unkari, Viro, Yhdistynyt kuningaskunta
Albania, Andorra, Armenia, Azerbaidžan, Bosnia ja Hertsegovina, Georgia, Islanti, Kosovo, Liechtenstein, Makedonia, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, Pyhä istuin, San Marino, Serbia, Sveitsi, Turkki, Ukraina, Valko-Venäjä, Venäjä
Algeria, Libya, Marokko, Tunisia
Angola, Benin, Botswana, Burkina Faso, Burundi, Etelä-Afrikka, Eritrea, Etiopia, Gabon, Gambia, Ghana, Guinea, Guinea-Bissau, Kamerun, Kap Verde, Kenia, Keski-Afrikan tasavalta, Komorit, Kongon demokraattinen tasavalta, Kongon tasavalta, Lesotho, Liberia, Madagaskar, Malawi, Mali, Mauritania, Mauritius, Mosambik, Namibia, Niger, Nigeria, Norsunluurannikko, Päiväntasaajan Guinea, Ruanda, Sambia, São Tomé ja Príncipe, Senegal, Seychellit, Sierra Leone, Somalia, Sudan, Swazimaa, Tansania, Togo, Tšad, Uganda, Zimbabwe
Bahrain, Egypti, Irak, Iran, Israel, Jemen, Jordania, Qatar, Kuwait, Libanon, Oman, Palestiinalaisalueet, Saudi-Arabia, Syyria, Turkki, Yhdistyneet arabiemiirikunnat
Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan, Uzbekistan
Afganistan, Bangladesh, Bhutan, Intia, Malediivit, Nepal, Pakistan, Sri Lanka
Hongkong (Kiina), Kiina, Etelä-Korea, Japani, Korean demokraattinen kansantasavalta, Macao (Kiina), Mongolia, Taiwan
Brunei, Filippiinit, Indonesia, Itä-Timor, Kambodža, Laos, Malesia, Myanmar, Papua-Uusi-Guinea, Singapore, Thaimaa, Vietnam
Australia, Fidži, Kiribati, Marshallinsaaret, Mikronesian liittovaltio, Nauru, Palau, Salomonsaaret, Samoa, Tonga, Tuvalu, Uusi-Kaledonia, Uusi-Seelanti, Vanuatu
Kanada, Yhdysvallat
Alankomaiden Antillit, Antigua ja Barbuda, Bahama, Barbados, Belize, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, Dominica, El Salvador, Grenada, Guatemala, Haiti, Honduras, Jamaika, Kuuba, Meksiko, Nicaragua, Panama, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Trinidad ja Tobago
Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Guyana, Guyana (Ranska), Kolumbia, Paraguay, Peru, Suriname, Uruguay, Venezuela
Yhdessä artikkeleista mainitaan Persianlahden maihin kohdistuva vienti erikseen. Tällöin tarkoitetaan seuraavia maita: Bahrain, Irak, Iran, Katar, Kuwait, Oman, Saudi-Arabia, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat
Timmy Trümpler on toiminut tutkijanamme vuodesta 2010 lähtien. Hän on kirjoittanut EU:n siviilikriisinhallinnasta ja muun muassa toimittanut Afganistan -kenttäopaskirjan.
Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Eurooppalainen Suomi -järjestön sekä Association of the Castles and Museums around the Baltic Sea -järjestön kansainvälisissä projekteissa sekä saksalaisen Gesellschaft für internationale Zusammenarbeitin (GIZ) rauhanhankkeessa Nepalissa.
Trümpler on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa pääaineenaan yleinen historia sekä master of arts tutkinnon humanitaarisessa avussa Bochumin yliopistossa Saksassa. SaferGloben tehtäviensä ohessa hän toimii yhteiskuntaopin ja historian opettajana Saksassa.
Vapaa-aikanaan hän lukee ja liikkuu paljon, soittaa kitaraa sekä viettää aikaa perheensä kanssa.
Johannes Lehtinen aloitti tiiminvetäjä keväällä 2013 koordinoiden tutkimusverkoston asekauppaan, asevarusteluun ja turvallisuuspolitiikkaan kohdistuvaa tutkimusta. Lehtinen on ollut aktiivisesti mukana vuodesta 2011 lähtien ja toimittanut muun muassa ”Muuttuva Asekauppa”- julkaisun ja Suomen Asevientiraportin 2012.
Euroopan unionin asevientiä koskevat vuosikertomukset
Euroopan unionin yhteinen puolustustarvikeluettelo
Euroopan unionin asevientiä koskeva yhteinen kanta
Euroopan ulkosuhdehallinnon asevalvontaa koskeva sivusto
Euroopan ulkosuhdehallinnon aseistariisuntaa koskeva sivusto
SIPRI:n linkki eri kansallisiin asevientiraportteihin
ENAAT:n ylläpitämä asevientitietokanta EU-maiden asevienneistä
