SaferGloben julkaisemassa kirjoitussarjassa EU:n ja turvallisuuden asiantuntijat esittävät toisilleen viisi unioniin ja turvallisuuteen liittyvää kysymystä ja vastaavat niihin.
1. Euroopan unionin arvioidaan kohtaavan tulevaisuudessa monia erilaisia turvallisuusuhkia. Mitä pidät merkittävimpinä turvallisuusuhkina EU:lle?
EU kohtaa sisäisten uhkien ohella uhkia yhtäältä ulkoa. Perinteisinä pidettyjen uhkien, kuten lähialueiden epävakauden ja voimapolitiikan nousun, lisäksi merkittäväksi uhkaksi on noussut hybridivaikuttaminen. Se on ulkopuolisten tahojen unioniin ja sen jäsenmaihin kohdistamaa, eräänlaisella harmaalla alueella tapahtuvaa vaikuttamista. Se voi olla niin poliittista, taloudellista, sotilaallista kuin psykologistakin, ja sen tavoitteena on yhteiskuntien häirintä ja hajaannus. Hybridivaikuttaminen on häilyvää, ja sen takana olevia tahoja on tavallista vaikeampi tunnistaa ja saattaa vastuuseen.
Toisaalta EU:n turvallisuus voi vaarantua myös unionin sisäisen kehityksen vuoksi: unionin toimintakykyä uhkaavat sisäiset arvoerimielisyydet ja niiden mahdollisesti aiheuttama päätöksentekokyvyn ja päätösten toimeenpanon puute. Jos EU ei kykene puolustamaan arvojaan, määrittämään yhteisiä intressejään ja ajamaan niitä yhtenäisesti, unionin paikka ja turvallisuus kovenevan kilpailun maailmassa voivat vaarantua. Yhtä lailla EU:ta voi heikentää kansalaisten luottamuksen puute unionia kohtaan.
Kaikkein eniten EU:ta, ja koko maailmaa, uhkaa ilmastonmuutos. EU:n uudessa strategisessa ohjelmassa se on nostettu eksistentiaaliseksi uhkaksi.
2. Kuinka toimintakykyisenä pidät Euroopan unionia näiden uhkien edessä? Mitä hyviä esimerkkejä EU:n toimintakyvystä on ollut nähtävissä ja missä EU:n erityisesti tulisi kehittyä vastattaessa tulevaisuuden turvallisuusuhkiin?
Hybridivaikuttamisen ymmärtämisessä ja torjumisessa EU on viime vuosina aktivoitunut. Esimerkiksi ennen Euroopan parlamentin viime vaaleja komissio pyrki ennalta torjumaan mahdollista vaalivaikuttamista. Helsinkiin puolestaan on perustettu eurooppalainen hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus, joka muun muassa kouluttaa virkamiehiä ja päätöksentekijöitä. Unionin tulisi kuitenkin aiempaa aktiivisemmin pystyä kääntämään avoimuus, demokraattisuus ja muut arvot keinoiksi hybridivaikuttamista vastaan.
Hybridiuhkien torjunta liittyy myös EU:n sisäiseen hajaannukseen. Mitä erimielisempiä jäsenmaat arvopohjiltaan ovat, sitä helpompaa muiden on lyödä kiilaa niiden väliin. Tässäkin EU tosin näyttää aiempaa aktiivisemmalta: unionilla on jo perussopimukseen kirjattu oikeusvaltiomenettely. Lisäksi unioni on ryhtynyt toimiin oikeusvaltioperiaatteen sitomiseksi rahoitukseen, ja uusi komissio on väläytellyt uutta mekanismia, jolla jäsenmaiden oikeusvaltiokehitystä arvioitaisiin vuosittain. Eurobarometrikyselyn mukaan kansalaiset luottavat unioniin aiempaa enemmän, mutta jäsenmaiden väliset erot ovat suuria.
Suurimpia ponnisteluja edellyttää ilmastonmuutoksen torjunta. EU on strategisessa ohjelmassaan asettanut itselleen kunnianhimoisen tavoitteen nousta ilmastonmuutoksen vastaisen työn keulakuvaksi. Käytännössä tämä vaatii suuria muutoksia esimerkiksi energiantuotantoon ja talouteen. EU:lla tuntuu olevan halua toimia, mutta käytännön keinot ja jäsenvaltioiden valmiudet sitoutua suuriin muutoksiin jäävät nähtäväksi.
Ilmastonmuutoksen edessä luottamus EU:hun joutuu aiempaakin kovemmalle koetukselle.
3. Erilaiset vahvasti euroskeptiset poliittiset ryhmittymät ovat viime vuosina nousseet merkittävään asemaan monissa EU:n jäsenmaissa. Millä tavoin tällaisten ryhmittymien nousu ja kasvava vaikutusvalta näkyvät EU:n mahdollisuuksissa toimia turvallisuuspolitiikassa?
Euroskeptisten ryhmien nousu jäsenmaissa voi vaikuttaa EU:n toimintamahdollisuuksiin ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin euroskeptikkojen kielteinen asenne integraation lisäämiseen voi vaikeuttaa unionitason turvallisuuspoliittisten ratkaisujen etsimistä ja löytämistä. Kyse on siitä, halutaanko EU:lle antaa lisää toimintakykyä, jos uhkiin vastaaminen sellaista vaatii. Toiseksi euroskeptisten ryhmien nousu voi lisätä erimielisyyksiä siitä, mitä EU:n tulisi ylipäänsä pitää uhkana. Tämä voi näkyä muun muassa suhtautumisessa ilmastonmuutokseen, yhteisiin arvoihin tai muuttoliikkeisiin.
4. Tulisiko ilmastonmuutos nähdä turvallisuusuhkana? Millaisia turvallisuuspoliittisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella on EU:lle?
Ilmastonmuutos on EU:lle ja meille kaikille pahimmillaan olemassaoloa uhkaava vaara. Se vaikuttaa EU:n ja sen jäsenmaiden turvallisuuteen monilla tavoilla: pula vedestä tai viljelykelpoisesta maasta EU:n lähialueilla, tai itse unionissa, voi johtaa konflikteihin. Ilmastonmuutos voi pakottaa ihmisiä muuttamaan kotoaan, ja jos uusiin muuttoliikkeisiin ei ole unionissa valmistauduttu, niistä voi tulla epävakauttava tekijä. Arktinen alue puolestaan noussee ilmaston lämmetessä yhä vahvemmin suurvaltakilpailun keskiöön.
Tilanne vaatii turvallisuuspolitiikkaa, jossa turvallisuutta ajatellaan laajasti eurooppalaisten yhteiskuntien ja EU:n varautuneisuutena ja kestävyytenä. Lisäksi se vaatii EU:lta yhä enemmän panostuksia monenkeskiseen yhteistyöhön. Mutta ennen kaikkea ilmastonmuutos vaatii sellaista politiikkaa, jolla maapallon lämpenemistä voitaisiin vielä jarruttaa ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia planeettamme kestokykyyn hillitä.
5. Miten arvioit Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2019 asettamia strategisia prioriteetteja suhteessa EU:n kohtaamiin turvallisuusuhkiin? Miten arvioit näiden prioriteettien näkyvän uuden komission ja parlamentin työskentelyssä?
Yhdessä toimiminen ja yhteiset arvot on nostettu strategisen ohjelman kärkeen, ja ohjelmassa puhutaan myös hybridiuhkiin ja disinformaatioon vastaamisesta. Ilmastonmuutoksen vastainen työ painottuu eritoten, kun Eurooppa-neuvosto puhuu ”ilmastosiirtymästä” ja asettaa tavoitteeksi ilmastoneutraaliuden. Nämä painotukset antavat luvan odottaa paljon myös uudelta komissiolta. Myös Euroopan parlamentin työssä mainitut teemat näkyvät väistämättä. Haasteeksi muodostuu se, kuinka aiempaa pirstaloituneemman parlamentin puolueryhmät kykenevät muodostamaan enemmistöjä eri kysymyksissä.
Anna-Kaisa Hiltunen on toimittaja, tietokirjailija ja viestinnän asiantuntija, joka toimii vuoden 2019 vierailevana asiantuntijana ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikössä. Aiemmin Hiltunen on työskennellyt Ulkopoliittisessa instituutissa eri tehtävissä. Gaudeamus julkaisi maaliskuussa 2019 Hiltusen kirjan Euroopan porteilla.
Ulkoministeriö on myöntänyt hankkeelle valtionavustusta kansalaisjärjestöjen Eurooppa-tiedottamiseen vuodelle 2019. Julkaisuissa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ulkoministeriön tai SaferGlobe–ajatushautomon näkemyksiä.
Katso myös:
