”Suomi, Hollanti ja Itävalta osallistuivat paljon painoarvoaan suuremmin Globaalistrategian luomisprosessiin.”
Sisäministeriön neuvotteleva virkamies Antti Häikiö aloitti työn kriisinhallinnan parissa 1990-luvulla ja on toiminut alalla lähes 25 vuotta. Viime vuosina hän on ollut tiiviisti tekemisissä EU:n Globaalistrategian kanssa.
– Lähdin, kuten monet nuoret, rauhanturvaajaksi vuonna 1993 YK:n UNPROFOR-operaatioon Länsi-Balkanilla. Operaatioon liittyi surullisia tapahtumia. Se ei kyennyt esimerkiksi estämään Srebrenican verilöylyä. Huomasin siellä, ettei voimannäyttö riittänyt. Osallistuin sittemmin Suomen ensimmäiseen NATO-operaatioon, joka oli IFOR Bosniassa, sekä sen seuraajaoperaatioon SFOR. Näissä operaatioissa näin, että voimankäyttö pystyi tuomaan tarvittavan kriittisen massan rauhansopimuksen toteuttamiseksi. Kuitenkin koko muun yhteiskunnan kehitys oli näkemättä ja tekemättä. Se sai minut ajattelemaan, että kyllä yhteiskunnan normalisointi vaatii muutakin kuin sotilaallista kriisinhallintaa. Lähdin sen jälkeen ensimmäiseen siviilikriisinhallintatehtävääni ETYJ:n vaalitarkkailijaksi.
– Tämä tehtävä alkoi ennen kuin Globaalistrategia prosessina lähti edes liikkeelle. Jäsenmaat olivat jo 2010 luvulle siirryttäessä puhuneet yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) puitteissa, että EU:n täytyy tarkastella omaa rooliaan uudella tavalla.
– Pidimme tuolloin epävirallisia työpajoja Brysselissä, joissa mukana oli YUTP:sta samalla tavoin ajattelevia jäsenmaita, niin sanottuja ”like-minded” maita. Näihin kuuluivat yleensä Suomi, Ruotsi, Saksa, Hollanti, Itävalta ja Belgia. Lisäksi Suomi ja Itävalta ovat kahdestaan jo vuosien ajan vetäneet strategisen suunnittelun ja valmiuksien kehittämiseen tähtääviä kursseja. Näiden koulutusten tuloksena todettiin, millaisia voimavaroja EU:n täytyy kehittää. Osallistujia näissä koulutuksissa on ollut jäsenmaiden ministeriöistä ja EU:n toimielimistä. Valmistelimme heitä tällä tavoin strategian uudistamisen ajatukseen.
– Globaalistrategian kirjoitusprosessia edelsi 30 työpajaa koko EU:n laajuisesti. Ne olivat akateemisia työpajoja sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kuulemisia. Niissä luotiin yhteyttä Globaalistrategian ja Euroopan laajuisen poliittisen keskustelun välille.
– Varsinaista kirjoitustyötä, johon ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini lähti, ovat jäsenmaat kritisoineet liian suljetuksi. Jäsenmaille esitellyistä tekstiosioista puhuttiin kriittisesti. Lopulta Globaalistrategia julkistettiin nopeutetulla aikataululla kesäkuussa 2016 heti Brexit-kansanäänestyksen jälkeen, ja teksti olikin hyvä.
– Mogherini ja EU:n ulkosuhdehallinto eivät halunneet Brexitin jättävän EU:ta epävarmuuteen, joka olisi voinut seurata tuollaista merkittävää tapahtumaa. Turvallisuusympäristön muutos loi kuitenkin enemmän painetta sille, ettei prosessia ollut syytä pitkittää. Vuonna 2014 alkoi tulla ensimmäisiä tekstejä Globaalistrategiaan liittyen. Voin sanoa, että tuon kahden vuoden aikana tapahtunut turvallisuusympäristön muutos yllätti koko Euroopan. Juuri missään ei tajuttu mitä Venäjä tulisi tekemään Ukrainan ja Krimin kanssa. Vuoden 2014 alussa ajateltiin, että ISIS-järjestöä vastaan käytävä taistelu on kaukainen asia, jota käydään jossakin aavikolla. Vielä vähemmän aikaa sitten vasta havahduttiin siihen, mikä merkitys muuttoliikkellä olisi.
– Kritiikki heräsi ehkä siksi, ettei tekstin kirjoittamista edeltäneillä työpajoilla välillä tuntunut olevan suoraa ja välitöntä vaikutusta niihin päätelmiin ja teksteihin, joita Mogherinin kabinetissa kirjoitettiin. On kuitenkin sanottava, että me onnistuimme vuoden 2015 marraskuussa pidetyssä like-minded työpajassa kirjaamaan paperille Globaalistrategiaan asti päässeitä asioita, jotka koskevat nopeaa kriisinhallintakykyä, erityisiä asiantuntijuuden alueita ja voimavarojen kehitystä.
– On myös painotettava, että ulkoasiainministeriön kollegat tekivät vahvan työn Globaalistrategian luomisprosessissa. En muista, että olisin nähnyt Suomea yhtä vahvana ja aktiivisena yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kysymyksissä. Suomi, Hollanti ja Itävalta osallistuivat paljon painoarvoaan suuremmin Globaalistrategian luomisprosessiin.
– EU:n tahtotila Globaalistrategian toteuttamiseksi näyttää edelleen vahvalta. Turvallisuuden ja puolustuksen toimeenpanosuunnitelma hyväksyttiin marraskuussa äskettäin. Se on Globaalistrategian alastrategia, jossa kärkihankkeet ovat selkeästi esillä. Siviilikriisinhallintaa koskevat muotoilut pysyivät vahvasti mukana toimeenpanosuunnitelmassa. Siinä esimerkiksi tuodaan selkeästi esille, että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajaa ei enää ole. Se, mikä tapahtuu Euroopan ulkopuolella, saapuu myös hetken päästä Eurooppaan esimerkiksi pakolaisten tai terrorismin muodossa, kuten Pariisissa tai Brysselissä.
– Luulen, että meidän ulkopoliittinen vaikuttamisemme Globaalistrategian muotoiluun kertoo siitä, että ulkopolitiikkamme tavoite- ja aktiivisuustasoa on nostettu. Kriisinhallintaa aiotaan käyttää uudella tapaa. Se johtuu myös käytännön syistä. Meidän on kyettävä vaikuttamaan taustasyihin niillä alueille, joilla ihmisiä kuolee ja joilla järjestäytynyt rajat ylittävä rikollisuus salakuljettaa ihmisiä, huumeita ja öljyä rahoittaakseen terrorismia. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä käytäntö jäi paljon kunnianhimon tasosta. Emme voi sanoa, että poliisioperaatiot saivat rosvoja kiinni tai että oikeusvaltio-operaatiot toivat oikeutta sinne missä operaatio toimi. Tulevaisuudessa meidän on kyettävä luomaan operaatioita, jotka kykenevät ratkaisemaan ne ongelmat, jotka ne mandaattinsa mukaan pitäisi ratkaista.
SaferGlobe: Kiitämme haastattelusta.
