Ranskan asevientilupajärjestelmää on uudistettu viime vuosina. Uusi lupajärjestelmä on virtaviivaistanut prosesseja ja nopeuttanut käsittelyaikoja. Uudistus on tuonut mukanaan myös jälkitarkastukset.
Ranskan asevientilupajärjestelmää on uudistettu viime vuosina. Uusi lupajärjestelmä on virtaviivaistanut prosesseja ja nopeuttanut käsittelyaikoja. Uudistus on tuonut mukanaan myös jälkitarkastukset. Järjestelmän mahdollisena uhkana on EU:n aseviennin yhteisen kannan kahdeksan vientikriteerin vesittyminen.
Ranskassa otettiin vuosien 2011 ja 2014 välillä tehtyjen lakimuutosten kautta asteittain käyttöön uusi asevalvontajärjestelmä. Asevientiä säätelevät Ranskassa kansallisen lainsäädännön ohella esimerkiksi EU:n aseviennin yhteinen kanta, vuonna 2014 solmittu asekauppasopimus ATT ja EU:n puolustusmarkkinadirektiivi, joka yksinkertaistaa EU:n sisäisiä asevientejä.
Uudessa järjestelmässä virtaviivaistettiin lupamenettelyä, jossa aiemmin oli vaadittu ennakkoluvat (Agrément Préalable) asejärjestelmiä koskevien teknisten tietojen siirtämiselle sopimusneuvotteluita varten. Tämä porras poistettiin kesäkuussa 2014. Uudessa järjestelmässä sama lupa mahdollistaa asejärjestelmien teknisten tietojen välittämisen, sopimusneuvotteluiden käymisen ja aseiden toimituksen samalla kertaa. Muihin muutoksiin kuuluvat kaksi uutta lupakategoriaa, koontiluvat (licence globale) sekä yleiset vientiluvat (licence générale).[1]
Uusien lupakategorioiden jako noudattelee samaa jakoa kuin EU:n puolustusmarkkinadirektiivi.[2] Ensimmäinen lupakategoria koontiluvat on tarkoitettu lähinnä Euroopan unionin sisäisiin asesiirtoihin, ja ne oikeuttavat viejäyrityksen viemään rajattoman määrän tuotteita tietyn ajanjakson sisällä kohdemaahan. Jälkimmäiset, yleiset vientiluvat, on tarkoitettu rajatuille sotatuotteiden vientikategorioille, jotka viedään rajatuille vastaanottajatyypeille. Viennin tapahtuessa yleisellä vientiluvalla, sen täytyy tapahtua asetuksissa määrätyillä vientikategorian ja vastaanottajan yhdistelmällä. Tällöin sotatuotteita vievän yrityksen ei tarvitse kuin rekisteröidä vientinsä 30 päivää ennen vientiä toiseen EU-maahan tai 90 päivää ennen vientiä EU:n ulkopuolisiin maihin.[3]
Vientilupajärjestelmän virtaviivaistamiseen kuuluu myös lupa-anomusten siirtäminen täysin it-pohjaiseen järjestelmään, mikä nopeuttaa käsittelyaikoja entisestään. Samalla Ranskassa otettiin käyttöön järjestelmälliset jälkitarkastukset. Puolustusministeriö kerää puolivuosittain vientilupia saaneilta yrityksiltä tiedot toteutuneista vienneistä ja suorittaa jälkitarkastuksia viennin kohteina olevissa maissa tarkastaakseen lupaehtojen toteutumista.[4]
Ranskan vientilupajärjestelmän muutosten pohjalta voi tehdä seuraavat kolme huomiota. Vanhan kaksiportaisen järjestelmän poistaminen on johtanut siihen, että kesäkuun 2014 jälkeen myönnetyt vientiluvat vastaavat enemmänkin vanhan järjestelmän ennakkolupia. Kuvaajassa 10 on nähtävissä Ranskan myöntämien vientilupien yhteenlaskettu arvo vuosina 2008-2015. Viimeisten kahden vuoden vientilupien suuri rahallinen arvo, vuonna 2014 yli 73 miljardia euroa ja vuonna 2015 yli 155 miljardia euroa, saa selityksen vientilupajärjestelmän muutoksesta. Ne ovat lupia, jotka on myönnetty kaupoille, jotka eivät ole vielä konkretisoituneet sopimuksiksi. Luvat on anottu euromääräisesti riittävän suurina, jotta ne kattavat kauppaneuvottelujen aikana syntyvän sopimuksen. Uudet luvat eivät täten ole suoraan vertailukelpoisia vanhojen vientilupien kanssa, jotka myönnettiin vasta konkreettisen sopimuksen synnyttyä.
Toiseksi tarkastusvastuu on siirtynyt uuden lupajärjestelmän myötä enemmänkin yrityksille. Aiemmassa järjestelmässä vientilupaviranomaiset tarkistivat ennen vientiä, vastasiko tehty kauppasopimus viranomaisten myöntämää ennakkolupaa. Nykyään yritys saa viedä joko ennalta annetun yksittäisen vientiluvan pohjalta, globaalien lupien pohjalta tai yleislupien pohjalta sotatuotteita suoraan ilman viranomaisten välitarkastusta. Tarkastuksia tapahtuu ainoastaan jälkikäteen, mikä on johtanut siihen, että vastuu – myös suurempi rikosoikeudellinen vastuu – on siirtynyt uuden järjestelmän myötä yrityksille. Ranskalaiset yritykset ovat moittineet järjestelmää jopa siitä, että se siirtää hallinnon tehtäviä yrityksille.[5]
Kolmanneksi muutos tarkoittaa vientilupiin liittyvän byrokratian purkamista ja käsittelyaikojen nopeutumista. Taustalla lienee kiristyvä kilpailu maailman sotatuotemarkkinoilla. Sekä EU:n alueella että Yhdysvalloissa kotimainen kysyntä on viime vuosina ollut laskusuhdanteessa – poikkeuksena toistaiseksi vuosi 2015 – minkä seurauksena monien maiden sotateollisuus on joutunut hakemaan uusia markkinoita ulkomailta. Samanaikaisesti globaaleille sotatuotemarkkinoille on tullut uusia maita, jotka kilpailevat vientimahdollisuuksista. Näitä ovat ennen kaikkea Kiina, joka on nykyään maailman kolmanneksi suurin aseviejämaa, Japani, Etelä-Korea ja Turkki. Kokonaisuudessaan tämä yhtälö saattaa tarkoittaa lisääntyviä kansainvälisiä tarjouskilpailuja, joiden lopputulos on parhaimmillaankin epävarma, sekä vientilupahakemusten määrän kasvua. Siten uusi järjestelmä saattaa olla pyrkimys vastata lisääntyneen viennin mahdollisesti aiheuttamaan lisäkuormitukseen vientilupaviranomaisten parissa.
Lisäksi on otettava huomioon, että Ranska on viime vuosina panostanut voimakkaasti puolustusteollisuutensa markkinointiin ulkomailla. Esimerkiksi Ranskan toteutuneet viennit tuplaantuivat vuosien 2014 ja 2015 välillä. On olemassa mahdollisuus, että Ranska pyrkii hakemaan kilpailuetua muihin sotatuotteita vieviin maihin nähden virtaviivaisemmalla lupajärjestelmällä.
On liian aikaista arvioida rapauttaako vientilupajärjestelmän yksinkertaistaminen myös EU:n yhteisen kannan kahdeksan vientikriteerin noudattamisen Ranskan vienneissä. Esimerkiksi monet yksittäiset vientiluvat koskevat nykyään miljardiluokan summia, mikä vaikuttaa ylimitoitetulta ja mahdollistaa aiempaa suuremmat viennit ilman ennakkotarkastuksia. Toinen uhka on se, että jälkitarkastukset eivät ole riittävän kattavia estääkseen virheet tai väärinkäytökset. Muutoksen vaikutusten toteaminen vaatisi yksittäistapausten tarkastelua useamman vuoden ajalta. Aika näyttää, mitkä ovat Ranskan vientilupajärjestelmän uudistuksen seuraukset globaaleilla sotatuotemarkkinoilla.
1 Ministère de la Défense, 2016, Rapport au Parlement sur les exportations d’armement 2016. Pariisi: Ministère de la Défense, s. 27-28, 38-40. Saatavissa: <http://www.defense.gouv.fr/content/download/473688/7580682/file/RAP-2016.pdf>. Luettu 20.10.2016.
2 Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, Direktiivi 2009/43/EY, annettu 6. päivänä toukokuuta, yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta, 6.5.2009. Saatavissa: <http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:146:0001:0036:fi:PDF>. Luettu 20.10.2016.
3 Lucie Béraud-Sudreau, 2014, French adaptation strategies for arms export controls since the 1990s, Paris Paper n° 10, octobre 2014. Pariisi: Institute for Strategic Research of the Ecole Militaire (IRSEM), s. 37-38. Luettu 20.10.2016.
4 Ks. viite 1, s. 27-28, 38-40.
5 Ks. viite 2, s. 40-41.
