Perusteettomien väitteiden ei tulisi ohjata yhteiskunnallista päätöksentekoa, vaan tarvitaan hyvin kontekstualisoitua tutkimustietoa eri päätösten ristikkäisvaikutuksista, kirjoittaa SaferGloben asiantuntija Mirva Salminen digitalisaatiosta.

Kaksi globaalia muutostrendiä vaikuttavat voimakkaasti turvallisuuteen: ilmastonmuutos ja kaiken digitalisoituminen. Vaikka molempien globaaleja, alueellisia ja paikallisia vaikutuksia on tutkittu paljonkin, trendien yhteisvaikutuksia turvallisuuteen on pohdittu harvemmin. Ymmärtääksemme meneillään olevien kehityskulkujen kompleksisia vaikutuksia havaittuun ja koettuun turvallisuuteen, tarvitsemme lisää tutkimusta, joka tuo eri ilmiöitä ja niihin liittyvää asiantuntemusta yhteen erityisesti liittyen energiankäyttöön, ympäristörasitteeseen, digitaaliseen haavoittuvaisuuteen sekä ihmiskeskiseen kyberturvallisuuteen.

Massadata-analytiikka, kryptovaluuttojen louhinta, keinoälyn kehittäminen, palvelinkeskukset ja kvanttilaskenta ovat mainittu suurimmiksi tietoteknologisiksi energiasyöpöiksi, minkä ohella tietoteknologian ala on riippuvainen muun muassa jatkuvasta maametallimineraalien louhinnasta. Uusiutuvan sähköntuotannon osalta alamme olla kapasiteetin ylärajoilla, fossiiliset polttoaineet ovat loppumassa ja monet valtiot ovat luopuneet ydinvoiman tuotannosta. Laitteet ja ohjelmistot kehittyvät ja vanhojen laitteiden päivitykset loppuvat nopeasti, minkä vuoksi muutaman vuoden ikäiset laitteet on vaihdettava uusiin. Jotta tietoteknologian ja sen mahdollistaman verkottuneisuuden hyödyt ovat käytettävissä maapallon joka neliösentillä, tarvitaan yhä uusia satelliitteja avaruuteen ja merikaapeleita globaalin tiedonsiirtoverkon selkärangaksi. Toimintamallit lisäävät ympäristörasitetta. Tästä huolimatta ympäristöturvallisuus, alkuperäiskansojen oikeudet tai kaivannaisteollisuus konfliktialueilla eivät aiheina löydä kyberturvallisuuden agendalle. Kyberturvallisuus tarkoittaa tiedon, toimintakyvyn, kriittisen infrastruktuurin ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen jatkuvuuden turvaamista kaikissa tilanteissa, mutta digitalisaation laajemmat vaikutukset turvallisuuteen eri puolilla maailmaa jäävät huomiotta. 

Digitalisaatio lisää tehokkuutta ja vähentää muun muassa liikkumisen tarvetta, mikä vähentää ympäristörasitetta. Tietoteknologia-alalla pyritään parantamaan energiatehokkuutta ja virtualisointi jo teknisenä ratkaisuna itsessään hyödyntää laitteiden piilokapasiteettia. Tästä huolimatta lisääntyvä energiantarve vahvistaa ilmastonmuutosta samalla, kun tietoteknologian jatkuva halpeneminen ja tietoliikenneverkkoinfrastruktuurin lisärakentaminen lisäävät sen käyttäjämääriä globaalisti. Pääsyn internetiin on muun muassa YK määritellyt ihmisoikeudeksi, joka on yhtäläinen kaikille yksilöille. Siitä huolimatta ilmastonmuutoksen pitkittämän kuivuuden tai konfliktien vuoksi globaaliin muuttoliikkeeseen liittyneiden paperittomien tai muista syistä laittomasti toimiviksi katsottujen henkilöiden älypuhelimia ihmetellään. Navigointi globaalista etelästä pohjoiseen sujuu samaa karttasovellusta käyttäen kuin piipahdus globaalista pohjoisesta etelän nähtävyyksille. Korona-aikana fyysinen liike on globaalisti vähentynyt, mutta laajakaistatarpeet lisääntyneet etätöiden, etäopiskelun ja netin yli tarjottavien viihdepalveluiden kasvaneen kysynnän myötä. 

Tietoteknologiaan sisältyy lukuisia haavoittuvuuksia niin laitteisiin, ohjelmistoihin kuin niiden suunnittelijoihin ja kehittäjiin, tuottajiin, omistajiin sekä käyttäjiin liittyen. Teknisiä haavoittuvuuksia löydetään päivittäin ja paikataan mahdollisuuksien mukaan. Kriittisiä laitteita, joiden todennäköisesti ei kuuluisi olla internetiin yhdistettyinä, tulee skannauksissa edelleen esiin ja vanhentuneilla käyttöjärjestelmillä pyörivät koneet saattavat olla keskeisessä roolissa yksittäisissä arkkitehtuureissa. Arviosta riippuen inhimilliset haavoittuvuudet ovat silti syy suurimpaan osaan tietoturvaloukkauksista. Oli hyökkäysvektori mikä tahansa, kriittiseen tuotantolaitokseen tai logistiikkaan menestyksekkäästi suoritetulla kyberhyökkäyksellä voidaan aiheuttaa merkittävää taloudellista tai ympäristövahinkoa, mikä nopeasti vaikuttaa myös valtion toimintakykyyn, legitimiteettiin sekä ihmisten arkipäivään. Puheenvuoroissa pääpaino on usein vaikutuksissa talouteen ja yhteiskunnan toimintaan samalla, kun ympäristövaikutukset jäävät vähemmälle maininnalle. 

Siirryttäessä globaalilta ja alueelliselta tasolle paikallisten kyberturvallisuuskysymysten pariin näkökenttä laajenee edelleen. Systeemisten turvallisuuskysymysten sijaan korostuvat arkipäivän kokemukset ja kysymys siitä, kenellä on vastuu tietojen turvassa pysymisestä, mahdollisuudesta käyttää internetiä turvallisesti tai elektroniikkajätteen kierrättämisestä. Yksilöä vastuutetaan kestävistä kuluttajavalinnoista ja riittävistä digitaidoista, mutta koettu turvattomuus esimerkiksi julkisten palveluiden digitalisoituessa jää digineuvontaa ja -ohjausta antavien paikallistoimijoiden huoleksi. Todellista valintatilannetta ei aina ole, koska tarvittavat sovellukset vaativat riittävän uusia laitteita tai palveluita ei pysty käyttämään, ellei ensin hyväksy niiden pienellä präntättyjä käyttöehtoja. Tietoliikenneinfrastruktuurin kantokyky ei Suomessakaan kaikkialla yllä lisääntyvien vaatimusten tasolle ja esimerkiksi Lapissa radiomaston sähkönsaannin häiriytyminen saattaa merkitä ajomatkaa Ruotsin tai Norjan puolelle soittamaan. Digitalisaatio avaa mieluisia ja elämää helpottavia mahdollisuuksia arkipäivässä, mutta sen varjopuolten käsittelyyn tietoteknologiaan tai yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin keskittyvä näkökulma ei riitä. 

Viime vuosina digitalisaatiota ja kyberturvallisuutta onkin alettu tarkastelemaan aiempaa enemmän ihmiskeskeisestä näkökulmasta. Tämä saattaa tarkoittaa hyvin erilaisia kysymyksenasetteluja, kuten inhimilliseen osaamiseen ja oppimisen tukemiseen keskittymistä, tarinoita kyberrikosten uhreiksi joutuneiden kokemuksista, digitaalisten oikeuksien pohdintaa tai inhimillisen turvallisuuden varsin laajaa näkökulmaa arkipäivän turvallisuuteen. Jälkimmäisessä lähestymistavassa ympäristöturvallisuus kuuluu digitalisaation globaalien vaikutusten arviointiin. Ilmastonmuutos tai digitalisaatio globaaleina muutostrendeinä eivät ole osoittaneet heikentymisen merkkejä, joten voidaan olettaa, että ne muokkaavat arkipäivän kokemustamme ja ympäristöämme vielä pitkään. Perusteettomien väitteiden, kuten ympäristöongelmien ratkaiseminen digitalisaatiolla, ei tulisi ohjata yhteiskunnallista päätöksentekoa, vaan tarvitaan hyvin kontekstualisoitua tutkimustietoa eri päätösten ristikkäisvaikutuksista. Suuntaan tai toiseen tehty päätös todennäköisesti johtaa seuraaviin ongelmiin, mutta päättämättäkään ei voi olla ja vastuu seuraa myös tekemättä jätetyistä päätöksistä. 

Mirva Salminen
SaferGloben asiantuntija

Teksti on osa SaferGloben 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistavaa blogisarjaa, jossa muistellaan järjestön ensimmäistä vuosikymmentä ja pohditaan rauhan ja turvallisuuden tutkimuksen tulevaisuutta.

Lue myös: