(Kuva: KU)

Näinkö nopeasti aika todella kuluu? Onko siitä jo kymmenen vuotta, kun SaferGlobe perustettiin? Olen perustamiseen jonkin verran syyllinen. Siksi Maria Mekri (SaferGloben toiminnanjohtaja) pyysi minua muistelemaan. Mistä siis SaferGloben perustamisessa oli kysymys?

Aloitan tämän tarinan melko kaukaa vuodesta 1963. Olimme silloin elokuun 6. päivänä perustaneet Sadankomitean Bertrand Russelin Englannissa perustaman Committee of One Hundred -mallin mukaisesti. Russelin komitea oli tuollainen noin sadan hengen suuruinen tunnettujen akateemisten kansalaisten ryhmä, joka halusi antaa julkisesti tukea vuonna 1958 käynnistyneelle Ison-Britannian ydinaseen yksipuolista riisuntaa vaatineelle kampanjalle Campaign for Nuclear Disarmament.

Sitoutumaton rauhanliike ja rauhantutkimus ovat sisaruksia. Ne syntyivät ja ennen kaikkea kohosivat esiin merkittävinä yhteiskunnallisina vaikuttajina samoihin aikoihin ja ikäänkuin pakottavasta sosiaalisesta tilauksesta. Sitoutumattomuus ei niiden tapauksessa tarkoita arvovapautta, jonka kilven taakse suuri osa silloista yhteiskuntatieteellistä tutkimusta oli asettunut. Päinvastoin syntynyt rauhantutkimus samoin kuin jo sitä ennen rauhanliike ottivat selkeästi tiedostaen eettiseksi ohjenuorakseen YK:n peruskirjan maailmanjärjestyksen ja YK:n ihmisoikeusjulistuksen edustamat arvot.

Sadankomitea oli aikansa lapsi. Yksi sen keskeisistä vaatimuksista oli alusta alkaen, että myös Suomeen on saatava rauhantutkimuslaitos. Sen aikaansaaminen oli pitkä kamppailu, mutta tuotti lopulta 1970-luvun alussa tuloksen. Ennen Tapria eli Tampereeen rauhantutkimuslaistosta oli jo syntynyt Suomen Rauhantutkimusyhdistys, joka historiallisesti on syytä nähdä rauhantutkimuksen ja Taprin lobbausorganisaationa.

Kymmenen vuotta sitten Suomen Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodeniuksella ja minulla alkoi olla sellainen kutina, että rauhantutkimuksen saralla on vielä jotakin kesken. Niistä ajatuksista ja keskinäisistä keskusteluistamme lähti liikkeelle aloite perustaa SaferGlobe. Listaan tähän erittäin lyhyesti, minkälaisista tarpeista oli kysymys, mitä me kaipasimme:

Olimme luonnollisesti iloisia Taprin olemassaolosta ja sen saavutuksista, mutta pettyneitä siitä, että laitos oli jäänyt ehkä sittenkin liian ”insulaariseksi” ilmiöksi ensin Tampereen yliopiston kupeessa ja sitten myöhemmin sen osana. Kaipasimme rauhantutkimukselle laajempaa yhteiskunnallista kosketuspintaa.

Siitä syntyi ajatus verkostosta, jossa rauhantutkimusta tai siihen liittyvää erilaista toimintaa voisivat harjoittaa – esimerkiksi apurahan turvin tai oman toimensa ohella – periaatteessa kaikki, mutta ehkä ennen kaikkea opiskelijat. Ajattelimme muistaakseni, että Taprissa on aika lailla syvennytty perustutkimuksen kaltaisiin tutkimusprojekteihin; ja että tarvittaisiin enemmän ja useampiin ajankohtaisiin kysymyksiin tarttumista. Ajattelimme, että tutkimuksen lisäksi tarvitaan tutkimusjournalismia. Pidimme sitä tärkeänä, koska maailmanlaajuisesti tarkastellen joka vuosi ilmestyy valtava määrä hyvää tutkimuskirjallisuutta, josta suomalainen yleisö jää täysin tietämättömäksi.

Kun ajattelimme tutkimusjournalismia ajattelimme tietysti rauhanliikkeen omia medioita, mutta vielä enemmän mahdollisuuksia palvella sanoma- ja aikakausilehdistöä laajemmin. Paitsi yhteistyötä Taprin kanssa, ajattelimme yhteistyötä UPI:n ja yliopistojen tai ainakin niissä toimivien tutkijoiden kanssa. Ehkä ihan perimmäinen ajatus oli, että rauhantutkimus tai ainakin sen edustama ajattelutapa ja ote pitäisi saada tunnetuksi paljon laajemmin yhteiskunnassa.

Henkilökohtaisesti pidän tärkeänä, että SaferGlobe edustaa selvästi normatiivista tutkimusotetta rauhan ja rauhanomaisten ratkaisujen puolesta. Minusta on ollut todella hienoa nähdä, että SaferGlobe nousi siivilleen ja on saanut arvostusta. Sellaiselle vertaisyhteisöperiaatteella toimivalle organisaatiolle, jollainen SaferGlobe on, on kysyntää ajassamme. Tutkimustiedon tarve on lähes rajaton. Se koskee niin suuria systeemisiä kysymyksiä kuin paikallisia konflikteja. Se koskee teoreettisia ja metodologisia lähestymistapoja rauhaa edistävässä tutkimuksessa ja toiminnassa. On siis täysi syy toivottaa SaferGlobelle hyvää syntymäpäivää ja samalla rohkaista näkemään sen edustaman toimintamuodon ehdoton tarpeellisuus ja valtavat mahdollisuudet tulevaisuudessa.

Kalevi Suomela
SaferGloben perustajajäsen

Teksti on osa SaferGloben 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistavaa blogisarjaa, jossa muistellaan järjestön ensimmäistä vuosikymmentä ja pohditaan rauhan ja turvallisuuden tutkimuksen tulevaisuutta.

Lue myös: