Eurooppalaisen poliisiyhteistyön instrumentit ovat pysyneet samana Ukrainan sodan laajennettua, mutta eräät uudet ilmiöt ovat yleistyneet. Professori emerita Sirpa Virta kertoo, miten yhteistyöllä voi torjua sisärajat ylittävää rikollisuutta.
Euroopan sisäisen turvallisuuden ja ylirajaisen rikollisuuden torjumisen keskeisimpiä painopisteitä on poliisiyhteistyö. SaferGloben hallituksen puheenjohtaja, professori emerita Sirpa Virta on tutkinut sisäisen turvallisuuden kysymyksiä vuosikymmeniä.
Virta tarkastelee kysymyksiä systeemisen lähestymistavan kautta. Ajatuksen mukaan koko Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden hallinta on monitasoinen verkosto, akateemisessa mielessä voitaisi puhua governancesta.
Turvallisuusviranomaisten yhteistyö on sen tärkein osatekijä. Tässäkin verkostossa keskeisiä ovat solmukohdat, kuten esimerkiksi Europol ja Eurojust, mutta niiden rinnalta löytyy myös erilaisia kehittämisverkostoja ja tutkijayhteistyöhön keskittyviä järjestöjä.
”Verkostoissa ja solmuissa on kyse tiedon välittämisestä ja hallinnasta. Esimerkiksi Europol ei ole jäsenmaissa toimeenpanovaltainen viranomainen, mutta sen merkitys jäsenmaiden lainvalvonnan kannalta on silti kriittinen,” Virta kuvailee.
Konkreettisimmin tiedonvälitys näkyy Virran mukaan Euroopan unionin yhteisissä tietojärjestelmissä. ”Ne ovat hyvin vahvoja, ja niillä on erityisesti ennaltaehkäisevä merkitys.”
Tietojärjestelmät toimivat siten, että jäsenmaiden viranomaiset syöttävät sinne vaadittavaa tietoa esimerkiksi rikollisryhmistä ja rikoksista.
”Organisaatioiden tietojärjestelmät ovat aika massiivisia ja hyviä operatiivisia työkaluja. Toki niiden mukana kulkee aina vahvasti myös keskustelu turvallisuuksien ja vapauksien suhteesta, erityisesti yksityisyyden kannalta”, Virta huomauttaa.
Kansainväliset tietojärjestelmät täydentävät kansallisen poliisin toimia etenkin rajat ylittävän rikollisuuden, kuten huumekaupan torjunnassa. Esimerkiksi monet Europolin operatiiviset työkalut teleliikenteen seurannasta analytiikkaan ja valvottuihin läpilaskuihin auttavat poliisia kuromaan kiinni rikollisten etumatkaa.
”Käytännössä Europol, poliisi ja tulli voivat seurata reaaliajassa, mitä kautta ja mille tahoille Eurooppaan saapunut huumelasti kulkeutuu.”
”Organisaatioiden tietojärjestelmät ovat aika massiivisia ja hyviä operatiivisia työkaluja. Toki niiden mukana kulkee aina vahvasti myös keskustelu turvallisuuksien ja vapauksien suhteesta, erityisesti yksityisyyden kannalta”, Virta huomauttaa.
Kuten EU-politiikassa yleensä, myös sisäisen turvallisuuden vahvistamisessa on kyse lainsäädännön harmonisoinnista. EU-jaottelussa sisäasiat kuuluvat Justice and Home Affairsin piiriin, jonka alle lukeutuvat muiden muassa terrorismin torjunta ja rajaturvallisuus.
”Se on EU:ssa kaikista kiistanalaisimpia ja jännitteisimpiä sektoreita, koska siinä vaikutetaan niin keskeiseen jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuteen,” Virta arvioi.
Moni näistä kysymyksistä erityisesti tapaa lomittua maahanmuuttoon.
”Siihen liittyy myös keskeisimpiä jännitteitä myös oikeusvaltiokeskustelussa, jos ilmiö määritellään vain puolustuksen ja turvallisuuden kautta, eikä sitten kansalaisoikeuksien tai turvapaikanhakijoiden oikeuksien näkökulmasta ollenkaan.”
Jännitteitä voi syntyä myös siitä, että tiedonjako on lopulta jäsenmaiden oman aktiivisuuden ja vastuun varassa. Euroopan sisällä on edelleen huomattaviakin eroja oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallinnon toteutumisessa.
”Virallisella tasolla jäsenmaat voivat esittää menestystarinoita, mutta edelleenkään ei aina ole selvää, mitä asiakirjojen ulkopuolelta löytyy,” toteaa Virta, ja muistuttaa, että monessa EU-maassa valtio on edelleen hyvin kytköksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja epäeettiseen sekä arveluttavaan liiketoimintaan.
Virran mukaan eurooppalaisen poliisiyhteistyön instrumentit ovat pysyneet samana Ukrainan sodan laajennettua, mutta eräät uudet ilmiöt ovat yleistyneet.
”Selkeimpiä ja vaikeimpiahan ovat erityisesti Venäjän suunnalta tulevat hybridiuhat, disinformaatio ja tarkoituksellinen demokratian häirintä, joilla pyritään heikentämään sisäistä turvallisuutta jopa suoranaisilla valheilla.”
Virta pitää näihin vastaamista haastavana perinteisen rikostorjunnan kannalta, jos kyseessä ei ole varsinaista rikosta tai sotatoimea. Siksi tarvitaan uusia keinoja, kuten EU:n toimet disinformaatiota vastaan.
”Vaikka disinformaation ja häirinnän vaikutuksista sisäiseen turvallisuuteen on julkaistu verrattain vähän tutkimusta, on selvää, että väärän tiedon levittäminen on aina, mutta etenkin kriisitilanteessa todella vaarallista.”
Virta kytkee hybriditoimet myös terrorismin torjuntaan, mutta näkee erityistä tarvetta päästä ilmiöihin vielä paremmin käsiksi ja mennä perinteisen terrorismin torjunnan koneistojen ja keinojen ulkopuolelle.
Esimerkkinä hän nostaa esiin veitsi-iskut, sabotaasit ja kriittisten infrastruktuurin vahingoittamisen ja lamauttamisen. ”Tiedustelupalvelut ovat esittäneet, että jokin taho pyrkii rahalla värväämään tekijöitä, jotka syöttävät polttoainetta ääriajattelulle ja vihalle ,” Virta kertoo.
Konfliktien keskellä Virta haluaa muistuttaa myös kasvavasta huumausainerikollisuudesta, joka ei ole kadonnut minnekään, vaan ”pikemminkin päinvastoin”.
”Erityisesti Yhdysvalloissa voimakkaasti lisääntynyt fentanyyli rantautuu yhä suuremmissa määrin Eurooppaan. Ja on ongelma, että tämä kaikki jää nyt tavallaan pimentoon, koska muut kriisit tulevat päälle,” Virta korostaa.
Konfliktien keskellä Virta haluaa muistuttaa myös kasvavasta huumausainerikollisuudesta, joka ei ole kadonnut minnekään, vaan ”pikemminkin päinvastoin”.
Positiivisena Virta näkee operaatisen yhteistyön potentiaalin vahvan demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden vahvistamiseksi etenkin uusissa ja tulevissa jäsenmaissa maissa. Esimerkiksi EU:n lainvalvontaviranomaisten ja Ukrainan poliisiyhteistyön, samoin kuin EUAM Ukraine -poliisimission suhteen Virta on toiveikas.
Ero esimerkiksi suomalaisille tutun poliisin ja monen entisen diktatuurin virkavallan välillä voi olla mittava. Esimerkiksi monessa Välimeren ja Itä-Euroopan maassa toimii edelleen puolisotilaallinen virkavalta, vaikka esimerkiksi Ukraina luopui sisäministeriön sotilaallisista ”kotimaanjoukoista” vuonna 2014.
”Jos se aiemmin oli vakoilua, kyttäämistä ja epäluuloa, siitä on iso ero ajatteluun, jossa poliisi turvaa ja palvelee kansalaisia, ja voi olla jopa avulias ja ystävällinen. Siinä on jo kyseessä suuri kulttuurimuutos – mutta ennen kaikkea kyse on poliittisen järjestelmän demokraattisuudesta ja oikeusvaltiosta.”
Artikkelisarja on toteutettu Valtioneuvoston kanslian Eurooppa-tiedotustuella hankkeelle ”Euroopan sisäinen turvallisuus Ukrainan sodan mainingeissa”.
LYHYESTI:
Katso myös:
