Sisäpolitiikan tekemisestä sodan uhka ja etnonationalistinen politiikka edellä on tullut normi molemmilla puolilla Bosnia-Hertsegovinan yhä selkeämmäksi käynyttä jakoa, jota ulkomaiset tukijavaltiot ovat entisestään edesauttaneet.
Bosnia ja Hertsegovina (BiH) jätti vuonna 2016 Euroopan unionille jäsenhakemuksensa ja on sittemmin edennyt joissain määrin liittymisprosessissa. Maan sisäpoliittinen tilanne, erityisesti Bosnian sodan synnyttämä monimutkainen hallintorakenne, on kuitenkin luonut esteitä liittymisneuvotteluille. Vuonna 2021 kärjistynyt kriisi Serbitasavallan ja valtionjohdon välillä hellitti kuitenkin vuoden 2022 joulukuussa, jolloin Eurooppa-neuvosto päätti viimein myöntää Bosnia ja Hertsegovinalle ehdokasmaan aseman.1 Euroopan unioni on kehottanut uutta ehdokasmaata etenemään kiireellisesti tiellään kohti EU-jäsenyyttä ja panemaan täytäntöön keskeiset uudistukset ja sitoumukset, jotta liittymisneuvottelut voidaan aloittaa2.
Bosnia ja Hertsegovinan alueella ovat läpi historian ristenneet eri kulttuurit, uskonnot ja suurvaltaintressit. Valtion sijainti Länsi-Balkanilla on tehnyt siitä kohtaamispaikan idän ja lännen välillä tuoden mukanaan niin vaurautta kuin konflikteja. Rikas historiallinen perintö on luonut alueesta monietnisen ja moniuskonnollisen mosaiikin, jossa Bosnia ja Hertsegovinan kansa, pääosin ortodoksiset serbit, katoliset kroaatit ja islaminuskoiset bosniakit, ovat eläneet vuosisatojen ajan rinnakkain ja ristipaineisiin sopeutuen.
1900-luvun aikana suurvaltojen hajoamissodat ja nationalistiset liikkeet kärjistivät etniset jännitteet paikoitellen verisiksi konflikteiksi, joista viimeisimpänä ja traagisimpana muistetaan Bosnian sota. Yhdysvaltojen vuonna 1995 välittämä Daytonin rauhansopimus lopetti sodan ja loi nykymuotoisen Bosnian ja Hertsegovinan valtiorakenteen ja perustuslain.
Daytonin sopimus jakoi maan kahteen poliittiseen entiteettiin, pääasiassa bosniakkien ja kroaattien asuttamaan Bosnian ja Hertsegovinan federaatioon ja serbienemmistöiseen Serbitasavaltaan, joita johtavat yhdessä kutakin kansallisuutta edustavat kolme presidenttiä. Vaikka sopimus lopettikin väkivaltaisuudet, se myös vakiinnutti maan etnisen moninaisuuden alueellisiksi jakolinjoiksi.
Sopimuksen täytäntöönpanoa valvoo maassa kansainvälisen yhteisön korkea edustaja, joka voi käyttää maassa määräysvaltaa monimutkaisen ja poikkeuksellisen suuren hallintojärjestelmän yli. Demokraattiseen järjestelmään on lisäksi luotu monia sisäisiä lukkoja ja kansallisuuksien välisiä yksimielisyysvaatimuksia, jotka ovat vaikeuttaneet uudistusten läpivientiä.
Edellinen korkea edustaja Valentin Inzko totesi YK:n turvallisuusneuvostolle vuonna 2021, että sopimuksen jälkeen syntynyt jakautuminen on käytännössä muuttunut jäätyneeksi konfliktiksi, joissa nationalistiset poliitikot edelleen ajavat sodanaikaisia tavoitteitaan.3 Voimakkaimmin tämä on näkynyt Serbitasavallassa, jossa presidentti Milorad Dodik on kieltäytynyt tunnustamasta Srebrenican kansanmurhaa ja toistuvasti uhannut irrottaa Serbitasavallan liittovaltiosta.
Sisäpolitiikan tekemisestä sodan uhka ja etnonationalistinen politiikka edellä on kuitenkin tullut normi molemmilla puolilla Bosnia-Hertsegovinan yhä selkeämmäksi käynyttä jakoa, jota ulkomaiset tukijavaltiot ovat entisestään edesauttaneet.4 5 Poliitikoistaan huolimatta useimmat ihmiset ovat historiansa saatossa oppineet elämään arjessaan limittäin ja rinnakkain – eivät ehkä yhdessä, mutta eivät myöskään avoimessa konfliktissa.
1 | Eurooppa-neuvosto. 2022. “Eurooppa-neuvoston kokous (15. joulukuuta 2022) – Päätelmät.” EUCO 34/22.
2 | Eurooppa-neuvosto. 2023. “Bosnia ja Hertsegovina.” 20.7.2023.
3 | YK:n turvallisuusneuvosto. 2021. “Bosnia and Herzegovina Remains in Effect ‘a Frozen Conflict’ as Political Leaders Push Nationalistic Agendas, High Representative Tells Security Council.” UN Press,
4.5.2021.
4 | Neven Anđelić. 2023. ”Nations in Transit 2023: Bosnia and Herzegovina.“ Freedom House.
5 | Taina Tervonen. 2022. “Bosnian uusi hajoamissota on aina lähellä.” Ulkopolitiikka, 2022(1).
Kahdenväliset kiistat: Jännitteet Serbian kanssa, kilpistyen etenkin kysymykseen Srebrenican kansanmurhan tunnustamisesta. Lisäksi molemmat valtiot vastustavat kansalaistensa luovuttamista oikeudenkäynteihin Bosnian sodan aikaisista sotarikoksista.
Etnisesti jaettu valtio: Bosniakki-, kroaatti- ja serbipuolueiden väliset erimielisyydet ja sodan ratkaisemattomat traumat ovat johtaneet poliittiseen umpisolmuun monimutkaisessa valtioliitossa, jonka toiminta perustuu kansallisuuksien väliseen yksimielisyyteen.
Ulkopoliittinen ristiveto: Haasteita tuo erityisesti Serbitasavallan ulkopoliittinen suuntautuminen kohti Serbiaa – ja Venäjää, jolle asetettavat sanktiot entiteetin presidentti Milorad Dodik on määrätietoisesti estänyt veto-oikeudellaan.
Talouskasvu: Pääsy EU:n sisämarkkinoille voi avata tien vauraampaan tulevaisuuteen. Taloudellinen integraatio ja vapaa työvoiman liikkuvuus voivat tuoda mukanaan omat ongelmansa, mutta ne saattavat samalla olla ratkaisu maan korkealle työttömyydelle.
Konfliktinratkaisumekanismit: EU:lla on pitkä historia diplomatiassa ja konfliktinratkaisussa. Se voi tarjota sovittelu-, dialogi- ja neuvottelualustoja Bosnia ja Hertsegovinan sisäisten ja ulkoisten kiistojen ratkaisemiseen.
Kansalaisyhteiskunta: EU voi vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa vahvistaen samalla poliittista osallisuutta ja politiikan uusiutumista.
Vahvat naapurisiteet: EU-jäsenenä Bosnia ja Hertsegovina voisi hyötyä jäsenyyden mukanaan tuomista vapauksista ja rajat ylittävästä yhteistyöstä. Yhteiset alueelliset hankkeet ja dialogit tiivistävät suhteita naapurimaiden kanssa.
