Huolellisesti koottu, analysoitu ja tulkittu tilastotieto tarjoaa asioihin sellaista perspektiiviä, mitä arkipäivän havainnoinnilla on mahdotonta saada, toteaa SaferGloben tutkija Kari Paasonen blogissaan.
“Vale, emävale, tilasto” kuuluu sanonta, joka käy käteväksi lyömäaseeksi, kun joku haluaa asettaa kyseenalaiseksi tilastotietoihin vetoavan argumentin. Aseelliseen väkivaltaan, konflikteihin ja myös asekauppaan liittyvä tieto on poliittisesti herkkää ja aiheuttaa usein erimielisyyksiä, joten tiedon luotettavuus on erityisen keskeisessä asemassa niissä teemoissa, joita SaferGlobe tarkastelee.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on lyhyesti ja selkokielellä valottaa sitä, mitä tilastotietojen luotettavuutta arvioidessa on hyvä huomioida ja miten yksi tilasto voi olla liian epätarkka johonkin käyttötarkoitukseen, mutta silti erinomainen johonkin toiseen.
Puolustusministeriön tilastojen mukaan Suomi vei vuonna 2018 sotatuotteita 128 miljoonalla eurolla, kun vuonna 2019 vientiä oli 113 miljoonan euron arvosta. Pelkästään näitä lukuja katsomalla voisi esittää, että Suomen sotatuotevienti on viimeisimpien lukujen valossa vähentynyt merkittävästi, laskua on ollut noin 9 %.
Pidempää aikaväliä katsottaessa Suomen aseviennistä piirtyy kuitenkin huomattavan toisenlainen kuva.
Vuosittaisia eroja tarkasteltaessa huomataan, että sotatuoteviennille tyypillistä on, että vuosittaiset erot ovat suuria. Tämä johtuu Suomen aseviennin rakenteesta, jossa euromääräisesti huomattava osa sotatuoteviennistä muodostuu panssariajoneuvoista. Yksittäisen panssariajoneuvokaupan arvo nousee pääsääntöisesti kymmeniin miljooniin euroihin ja valtiot ostavat panssariajoneuvoja harvoin. Siksi tällaiset viennit aiheuttavat suurelta näyttäviä nousuja ja laskuja vuosittaisissa tilastoissa.
Jos tarkastellaan useamman vuoden keskiarvoja, voidaan todeta, että vuosina 2015–2019 Suomi vei sotatuotteita keskimäärin 116 miljoonalla eurolla, kun reilu kymmenen vuotta aiemmin 2003–2007 vientiä oli keskimäärin noin puolet tästä, 64 miljoonaa euroa. Sekä Suomen siviiliase- että sotatuotevienti onkin itse asiassa kasvanut huomattavasti eikä laskua vuodesta 2018 vuoteen 2019 voi pitää merkityksellisenä.
Siinä missä puolustusministeriö (PLM) tilastoi Suomesta vietyjä sotatuotteita, Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti SIPRI – eräs maailman arvostetuimmista rauhantutkimusinstituuteista – seuraa koko maailman asekauppaa. SIPRIn ja PLM:n tiedot Suomen aseviennistä näyttävät kuitenkin sangen erilaisilta, kuten kuvaaja osoittaa.
Miten sitten on mahdollista, että PLM ja SIPRI esittävät samasta asiasta näin eriäviä tietoja? Kumpikin on aiheen suhteen luotettavan lähteen maineessa. Syitä tietojen eroille on ainakin kolme ja osa niistä on sangen teknisiä.
Ensinnäkin PLM ja SIPRI tilastoivat eri tuotteita. PLM tilastoi tuotteita, jotka on lueteltu Euroopan unionin yhteisessä puolustustarvikeluettelossa[1], mukana ovat tuotteet patruunoista ja kivääreistä hävittäjiin. SIPRI puolestaan on sisällyttänyt tarkasteluun ainoastaan määritelmänsä mukaiset ”suuret aseet” (major weapons), jollaisia ovat esimerkiksi hävittäjät ja panssariajoneuvot[2]. Esimerkiksi patruunat ja kiväärit eivät lukeudu suuriin aseisiin, mutta ovat Suomen aseteollisuudelle merkittäviä vientituotteita.
Eroa on toiseksi tilastoinnin yksikössä ja kolmantena lähteissä. PLM on tilastoinut viennin määrän euroissa, SIPRI käyttäen kehittämäänsä TIV-arvoa (Trend Indicator Value), joka kuvaa tuotteiden todellisia tai arvioituja tuotantokustannuksia myyntihintojen sijaan. PLM käyttää lähteenään yrityksiltä saamiaan ilmoituksia, SIPRI puolestaan PLM:n kaltaisia viranomaisten kokoamia raportteja, mutta myös uutisia, puolustusbudjetteja, lehdistötiedotteita, blogeja jne.
Oletettavasti eri lähteistä johtuen SIPRI on esimerkiksi tilastoinut Suomen kranaatinheitinviennin Saudi-Arabiaan vuosille 2012–2015, kun se PLM:n tilaston mukaan tosiasiallisesti alkoi vuonna 2014 ja päättyi vuonna 2018.
SIPRIn tietoja Suomen aseviennistä voi hyvällä syyllä pitää epätarkempina kuin PLM:n tietoja, mutta tarkoittaako se, että SIPRIn tiedot olisivat kokonaisuudessaan virheellisiä ja käyttökelvottomia? Tehtyyn vertailuun perustuen SIPRIn tilastot vaikuttavat sen verran suurpiirteisiltä, että niistä ei voi juurikaan tehdä johtopäätöksiä Suomen aseviennin kehityksestä. Oleellista on kuitenkin, että SIPRIn tietojen tarkoituskaan ei ole antaa kuvaa yksittäisen, globaalisti tarkastellen melko pienen aseviejän viennin kehityksestä.
SIPRIn tietokanta alkaa vuodesta 1950 ja sen tarkoitus on tarjota suuri kuva koko maailman asekaupasta tänä aikana. PLM:n tietojen perusteella ei alla olevaa kuvaajaa voisi piirtää, sillä PLM tarjoaa sivuillaan ainoastaan tietoja Suomen aseviennistä vuodesta 2002 alkaen.
17 vuoden ja yhden maan tarkastelussa muutaman vuoden heitto Suomelle keskeisessä kranaatinheitinkaupassa Saudi-Arabiaan vaikuttaa merkittävältä, mutta suuremmassa mittakaavassa on oleellista, että tällainen kauppa on tapahtunut näiden vuosien paikkeilla.
Vaikka ratkaisu Suomen näkökulmasta saattaa tuntua oudolta, koko maailman asekaupasta tietoja kerättäessä on perusteltua keskittyä suuriin ja kalliisiin asejärjestelmiin. Niistä kertyy suurin osa kaupan arvosta ja niistä on helpompi saada tietoja. Kalliiden asejärjestelmien kauppa luultavasti heijastelee myös jossain määrin pienaseiden kauppaa: varustautuvat tai sotaa käyvät maat hankkivat kaikenlaista aseistusta.
Kun tilastotietoja tai niistä tehtyjä johtopäätöksiä näkee, on siis syytä pohtia, mitä tieto tarkalleen sisältää, miten tieto on kerätty, kuka tiedon on kerännyt ja kuka tietoa tulkitsee.
Olisi myös hyvä päästä yli usein esitetystä kysymyksestä siitä, onko tiedoissa virheitä. Parempi olisi lähteä siitä oletuksesta, että virheitä on kaikissa tilastoissa, ainakin sellaisissa, joiden keräämisessä ihmisen rooli on ollut merkittävä.
Voinee esimerkiksi pitää todennäköisenä, että 17 vuoden aikana joku yritys on unohtanut ilmoittaa jonkin viennin PLM:lle, jokin ilmoitus on hukkunut postissa, jäänyt kirjaamatta tai tullut kirjatuksi kahdesti. Tällaisten virheiden ei kuitenkaan pitäisi olla niin suuria, että ne vaikuttavat merkittävästi tarkasteltaessa Suomen vuosittaista ja vuosien mittaan kehittynyttä vientiä.
Sen lisäksi, että tilastoissa usein on pieniä virheitä, niitä voidaan siis myös tulkita väärin. Mahdollista on jopa sekin, että tilastotietoa tulkitseva valehtelee väittäessään, että tilasto osoittaa jotain. Tilasto kuitenkin tallentaa kuuliaisesti sen, mitä sinne syötetään. Tilasto itsessään ei valehtele koskaan.
Ehkäpä “Vale, emävale, tilasto” sanonta kuvaa turhautumista siihen, että tilastotiedosta tehdään liian helposti omia päämääriä ajavia heittoja. Syy tilastotietoon uskomiseen lienee kuitenkin ilmeinen: huolellisesti koottu, analysoitu ja tulkittu tilastotieto tarjoaa asioihin sellaista perspektiiviä, mitä arkipäivän havainnoinnilla on mahdotonta saada.
Suomen asevientitilastojen tuominen laajemman yleisön käsille on ollut yksi SaferGloben julkaiseman asevalvontaraportin keskeisistä tavoitteista koko SaferGloben 10-vuotisen historian ajan. Tilastojen kokoamisen ohella SaferGlobe on tilastojen avulla esitellyt viennin kokonaiskuvaa sekä viennissä tapahtuneita muutoksia. Tiedotusvälineiden, poliitikoiden ja kansalaisten kiinnostuksen perusteella SaferGloben työlle tällä saralla on ollut kysyntää ja uskon mielenkiinnon kantavan myös SaferGloben toiselle vuosikymmenelle.
Kari Paasonen
SaferGloben tutkija
Teksti on osa SaferGloben 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistavaa blogisarjaa, jossa muistellaan järjestön ensimmäistä vuosikymmentä ja pohditaan muun muassa rauhan ja turvallisuuden tutkimuksen tulevaisuutta.
Lue myös: