Kari Paasosen vertaisarvioitu artikkeli tutkii työttömyyttä syynä arabikevään protesteille.
Työttömyyttä on pidetty keskeisenä tekijänä sekä niin kutsutun arabikevään että yleisemmin protestien, kapinoiden ja sisällissotien taustalla. Empiirinen näyttö tästä oletetusta yhteydestä työttömyyden ja poliittisen epävakauden välillä on kuitenkin vähäistä ja ristiriitaista. Tämä artikkeli pyrkii täyttämään tätä aukkoa. Lisäksi kyseessä on ensimmäinen tutkimus, joka keskittyy työttömyyden rooliin arabikevään tapauksessa. Tutkimus perustuu regressioanalyysiin sekä useisiin kyselyaineistoihin.
Tulokset osoittavat, että työttömät eivät ole osallistuneet työllisiä todennäköisemmin arabikevään levottomuuksiin tai ylipäänsä protesteihin arabimaissa. Lisäksi tulokset osoittavat, että kuten oletettua, työttömät ovat tyytymättömämpiä elämäänsä, eivätkä erityisen kiinnostuneita politiikasta. Tyytymättömyys elämään ei kuitenkaan vaikuta siihen, kuinka todennäköisesti yksilö kapinoi, mutta politiikasta kiinnostuneet ovat merkittävästi aktiivisempia protestoijia.
Kokonaisuudessaan tulokset viittaavat siihen, että arabimaiden työttömät olivat tyytymättömiä, mutta heidän alhaisen poliittisen kiinnostuksensa vuoksi tämä tyytymättömyys ei purkautunut protesteina. Nämä lopputulokset yhdessä aiempien eri puolilta maailmaa saatujen tutkimustulosten kanssa viittaavat siihen, että työttömyys ei kasvata poliittisen epävakaisuuden todennäköisyyttä niin merkittävästi, kuin usein on esitetty.
Saatavuus: DeGruyter
Are the unhappy unemployed to blame for unrest? Scrutinising participation in the Arab Spring uprisings / Julkaisu: Peace Economics, Peace Science and Public Policy / Tekijä(t): Kari Paasonen / Julkaisija: Walter de Gruyter GmbH / Julkaisuvuosi: 2019
