Suomen hallitus päättää lähiaikoina myöntääkö se Patrialle luvan viedä 36 raskasta Nemo-kranaatinheitintä Yhdysvaltain hallituksen FMS-asekauppaohjelmassa jollekin kolmannelle valtiolle. SaferGlobe Finland Tutkiva juttu -sarjassa julkaistussa jutussa kaupan lopullisena määränpäänä olevan Saudi-Arabia.
Suomen kranaatinheitinkauppaa arvosteltiin marraskuun puolivälissä julkaistussa Gentin yliopiston EU:n asevientiä arvioineessa raportissa. ”Lessons from MENA” raportin kirjoittaneet Euroopan johtavat aseviennin tutkijat belgialainen An Vranckx, hollantilainen Frank Slijper ja englantilainen Roy Isbister arvelevat Suomen virallisen ulkopolitiikan, kuten demokratian ja naisten aseman edistämisestä sekä rauhanrakentamisesta, unohtuvan kranaatinheitinkaupassa strategis-taloudellisten intressien takia.
– [Kielteinen] vientilupapäätös myös todennäköisesti sulkisi Patrian tien tulevaisuuden yhteistyöltä Pohjois-amerikkalaisten kumppanien kanssa, joka jo vei Patrian paljon pidemmälle Yhdysvaltain hallituksen asekauppaohjelman kautta. Kun suhteet Yhdysvaltoihin ovat Suomelle tärkeitä, on todennäköinen riski, että maan sitoutuminen demokratiaan ja ihmisoikeuksiin uhrataan, raportissa arvioidaan.
Raportti muistutti aseviennin riskeistä Saudi-Arabiaan. Maassa on diktatuuri, heikko ihmisoikeustilanne, kansalaisyhteiskunta kuten ammattiyhdistysliike on kielletty, maan asekauppoihin on liittynyt vakavaa korruptiota ja lisäksi maa on hyökännyt Jemeniin sekä lähettänyt sotilaita voimakeinoin kansannousuaan tukahduttavan Bahrainin avuksi, raportti listaa.
Perinteisesti asevientilupapäätöksiä tehtäessä on katsottu vain tietyn tyyppisten sotavarusteiden olevan riski mahdollisille ihmisoikeusloukkauksille, mutta Arabikevään tapahtumat osoittivat tämän olevan väärä oletus. Raportissa muistutetaan Libyan ja Syyrian käyttäneen nimenomaan raskasta aseistusta kansannousujen tukahduttamiseen. Gaddafin joukot esimerkiksi ampuivat rypälepommeilla Misratan kaupunkia Libyassa.
Raportti käy läpi laajasti EU:n puolustustarvikkeiden viennin yhteistä kantaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan viimeaikaisten tapahtumien valossa. Se kokoaa EU-maista peräisin olevien aseiden käyttöä kansannousujen tukahduttamisessa. Samassa julkaisutilaisuudessa omaa tuoretta raporttiaan esitteli myös Amnesty International. Se nosti esille suomalaisten tarkkuuskiväärien viennin Bahrainiin. Tieto perustui SaferGlobe Finlandin tutkimuksiin. EU itse arvioi yhteisen kannan toteutumista ensi vuoden aikana.
Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATU ja SaferGlobe Finland kysyivät Gentin yliopiston raporttia varten ulkoministeri Erkki Tuomiojalta, kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautalalta, ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbilta ja puolustusministeri Stefan Wallinilta heidän kantaansa siihen, olisivatko he valmiita myöntämään Patrian kranaatinheitinjärjestelmäkaupalle vientiluvan Saudi-Arabiaan. Sotatuotteiden vientiluvista vastaava puolustusministeri Wallin ei vastannut kyselyyn. Kolmen ministerin yhteisen vastauksen mukaan asiasta tehdään kokonaisvaltainen arvio.
– Kyseisessä tapauksessa on tärkeää tarkastella myös ihmisoikeustilannetta. EU:n puolustustarvikkeiden vientiä koskevan yhteisen kannan mukaisesti asevientilisenssejä ei tule myöntää maihin, joissa aseita saatetaan käyttää sisäisiin sortotoimiin, ministerit vastasivat.
Tutkija An Vranckx pitää yhteistä kantaa vain harkintaprosessina ja itse vientilupaa puhtaasti poliittisena päätöksenä.
– Myönteinen päätös NEMO-kaupalle […] olisi puhdas poliittinen päätös, vaikka harkintaprosessi näyttäisikin menevän ’kirjan mukaan’. Tilanne olisi siten hieman samanlainen kuin raportissa kuvaamamme belgialaisen FN Herstalin Libya-kauppa. Siinä kaikkia yhteisen kannan harkintakäytäntöjä seurattiin, mutta poliittisessa päätöksenteossa kaikki suositukset varovaisuuteen työnnettiin aivan viime minuuteilla syrjään, Vranckx kertoo sähköpostitse.
Saudi-Arabiaan on monilla EU:n yhteisen kannan kriteereillä mitattuna vaikea perustella vientilupien myöntämistä, mutta siitä huolimatta maahan on annettu EU:ssa vain yksi kielteinen päätös viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samana aikana muihin Persianlahden alueen maihin annettiin yhteensä 30 kielteistä vientilupapäätöstä.
Lessons from MENA – Appraising EU Transfers of Military and Security Equipment to the Middle East and North Africa, A Contribution to the Review of the EU Common Position (2011) An Vranckx, Frank Slijper and Roy Ibister (Eds.), Academia Press Gent, Belgium.
Artikkelia päivitetty 29.7.2013, alkuperäinen pidempi versio julkaistu 30.11.2011.
