Tiivistelmä
Konfliktisensitiivisyyden tarkoituksena on lisätä kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun hankkeiden tuloksia voimistamalla niiden positiivisia ja minimoimalla niiden mahdollisia negatiivisia vaikutuksia. Ne eivät ole välttämättä itsessään konfliktisensitiiviä, jos hankkeen vaikutuksia ei ole analysoitu riittävän tarkasti tai hankkeella ei ole kykyä vastata muutoksiin toimintakontekstissa. Selvityksen on tilannut Kirkon Ulkomaanapu osana toteutetun konfliktisensitiivisyyden arvioinnin kehittämistä.
Saatavuus: Ei julkaistu
Integrating Conflict Sensitive Process Into Development Project – Finn Cruch Aid’s West Africa Regional Office / Tekijä(t): Maria Mekri / Sarja: Raportti / Kustantaja: Kirkon Ulkomaanapu / Julkaisuvuosi: 2012 / Sivuja: 20 / Ulkoasu: Tuloste / ISBN: –
Tiivistelmä
Taustaselvitys tarjoaa konkreettista tietoa siitä, millaista toimintaa kansalaisjärjestöt voivat kriisialueilla tehdä ja mitä kaikkea niiden tulisi ottaa toiminnassaan huomioon. Paperissa eritellään kansalaisjärjestöjen rooleja konfliktialueilla ja tuodaan esiin niiden konfliktialueilla kohtaamia ongelmia ja haasteita sekä mahdollisia ratkaisuja niihin. Lopuksi annetaan suosituksia hanketoimintaa suunnitteleville organisaatioille ja hankkeiden rahoittajille. Taustaselvityksen on tilannut Kepa.
Saatavuus: Ei julkaistu
Kansalaisjärjestöt kriisialueilla – Taustaselvitys Kepalle kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksistä kriisialueilla / Tekijä(t): Jarmo Pykälä / Sarja: Raportti / Kustantaja: Kepa / Julkaisuvuosi: 2011 / Sivuja: 12 / Ulkoasu: Tuloste / ISBN: –
SaferGlobe Finland
Julkaisutiedote 12.9.2013
EU:n siviilikriisinhallinnan suurimmat vahvuudet ovat suomalaisasiantuntijoiden mielestä osaava henkilöstö ja kyky rakentaa luottamussuhde konfliktialueen eri osapuoliin. Tiedot käyvät ilmi SaferGlobe Finlandin tänään julkaistavasta selvityksestä. Kysely kartoitti EU:n siviilikriisinhallinnan vahvuuksia ja suomalaisten tuomaa lisäarvoa. Vastanneet suomalaisasiantuntijat olivat työskennelleet EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioissa sekä niitä valmistelevissa tehtävissä.
Suomalaisasiantuntijat liittivät suomalaisuuteen erityisesti mielikuvia puolueettomuudesta ja diplomaattisuudesta. Heidän mukaansa nämä ominaisuudet koskivat sekä suomalaisten osaamista että muiden käsityksiä suomalaisista. Vastaajat kritisoivat myös EU:n siviilikriisinhallinnan byrokratiaa. Siitä huolimatta enemmistö heistä katsoi operaatioiden saavuttaneen tavoitteitaan.
Julkaisu on toteutettu Ulkoasiainministeriön myöntämällä valtionavustuksella Eurooppatiedottamista varten.
Lataa ja lue selvitys alta!
hallituksen jäsen
ase- ja sopimusvalvonta
Suomesta lähti arabikevään alla mittava ase-, ammus- ja asekomponenttilasti Bahrainiin. Viranomaisilla ei ollut kokonaiskuvaa useille vuosille ja eri ministeriöille jakautuneista vientiluvista. Tiedot käyvät ilmi tänään 18.3.2013 julkaistusta Suomen asevienti 2011 -raportista. Se tarkastelee asekaupan kautta ihmisoikeuksien toteutumista ja Arabikevään tapahtumia.
Suomen asevienti kasvoi
Suomen sotatuotteiden vienti kasvoi viisivuotiskautena 2007–2011 29 prosenttia verrattuna kauteen 2002–2006. EU:n osuus Suomen vienneistä laski alle puoleen. Merkittävän asekauppa oli valtioneuvoston Nemo-kranaatinheitinjärjestelmille myöntämä vientilupa Saudi-Arabiaan. Kaupan toivat ensi kertaa julkisuuteen SaferGlobe Finlandin tutkimukset toukokuussa 2011.
Teloitus- ja kidutusvälineiden vientivalvonta laiminlyöty
Suomi ei ole noudattanut EU:n vuonna 2005 säätämää kidutusvälineiden vientiä säätelevää asetusta. Raportin asiasta kertova artikkeli on julkaistaan tänään Ilkassa.
Sisäasiainministeriön poliisiosaston mukaan Suomesta ei ole myönnetty vientilupia kidutusvälineille. Poliisihallitus on kuitenkin myöntänyt vientilupia tuhansille asetuksen alaisille paprikasumuttimille. Osa niistä myönnettiin maihin, joiden on raportoitu syyllistyneen kidutukseen. Suomi ei ole kertaakaan tehnyt asetuksen määräämää vuosittaista vientiraporttia.
Iso aselasti Bahrainiin – lupajärjestelmä mahdollisti
Tammikuussa 2011 Suomesta toimitettiin 205 tarkkuuskivääriä Bahrainiin. Samaan aikaan Bahrainiin toimitettiin 812 000 euron arvosta ammuksia. Tullihallituksen tietojen mukaan maahan vietiin lisäksi 945 000 euron arvoinen urheilu- ja metsästysaseiden osiksi merkitty lasti. Poliisihallitus arvelee, että kyse on lupavapaista aseenosista. Niitä ovat esimerkiksi patruunalippaat, liipasimet ja aseiden tukit. Toimitusten ajoittuminen samaan ajankohtaan viittaa aselastin olleen tarkoitettu levottomuuksiin valmistautuneelle Bahrainin hallinnolle. Suomen asevalvontaviranomaiset eivät havainneet kaikkiaan 2,6 miljoonan euron arvoista aselastia, koska luvat jakautuivat eri vuosille ja eri vastuuviranomaisille.
SIGNIFICANT ARMS SHIPMENTS FROM FINLAND TO BAHRAIN IN WAKE OF ARAB SPRING
In the wake of the Arab Spring, significant shipments of Finnish firearms, ammunition and weapon components were made to Bahrain. This case and others in which export policy ran counter to human rights promotion are being revealed in SaferGlobe Finland’s report on Finnish Arms Exports in 2011, published today, March 18th 2013.
Finnish Arms Exports on the Rise
During the five-year period from 2007 to 2011, Finnish arms exports increased by 29 percent compared to the years 2002-2007. The share of arms transfers to EU countries dropped below half of the total transfers, to 43 percent. The largest arms deal licensed by the Finnish government in 2011 was the export of 36 advanced Patria Nemo mortar systems and ammunition to Saudi Arabia. The deal was first made public by SaferGlobe Finland’s investigative journalism in May 2011.
Finland Has Neglected the Ban on Trade in Instruments of Torture
SaferGlobe Finland’s investigative journalism revealed deficiencies in the implementation of the EU ban on trade in instruments of torture, regulation 1236/2005. The licensing authority, the Ministry of the Interior’s Police Department, claims that no licensing decisions have been made. SGF’s researches revealed that licences to export pepper sprays, which are also included in regulation, had been granted by the National Police Board (Poliisihallitus) to third party countries. This is likely to have been done without an assessment required in the regulation.
Flaws in Licensing System Enabled Shipments to Bahrain
In January 2011, big arms shipments including sniper rifles, ammunition and weapons components worth altogether 2.6 million euro left Finland for Bahrain. The export licences for these firearms had been issued in two different ministries in the course of several years. The Finnish authorities were not aware of the big picture concerning the exports. The timing of these transports leads us to suspect that the weapons were intended for the Bahrainian government preparing to respond to emerging unrest.
SaferGlobe Finland
Julkaisutiedote 19.12.2012
Suomi on perinteisesti tuottanut tarvitsemansa sotilaalliset resurssit itse, mutta maailman keskinäisriippuvuuden kasvaessa yhä suurempi osa resursseista tuotetaan yhteistyössä muiden valtioiden kanssa. SaferGlobe Finlandin tänään julkaisemassa taustapaperissa (Suomi ja Euroopan unionin puolustuksen yhteiset resurssit, 12 sivua) tarkastellaan Suomen puolustuksessa tarvittavia resursseja ja Euroopan unionin merkitystä niiden tarjoajana.
Maanpuolustuksen resurssien tuottamiseen yhdessä on vaikuttanut niin taloudelliset realiteetit, sotilaallisen yhteistyön lisääntyminen kuin tarvittavien resurssien muuttuminen. Erityisesti materiaalisissa resursseissa sotilaiden, kulkuneuvojen ja asemateriaalin rinnalle on noussut kyky ylläpitää yhteiskunnan toimintaa ja taloudellisia voimavaroja kriisiaikoina. Siinä tarvittavat resurssit ovat monissa Länsi-Euroopan maissa melko samanlaisia.
EU:ssa resurssien tuotantoa ollaan parhaillaan muotoilemassa ja se tulee vaikuttamaan myös Suomen maanpuolustukseen. EU:ssa resurssien kehittämistä koordinoimaan on perustettu Euroopan puolustusvirasto EDA. Se toimii jäsenvaltioiden välisen päätöksenteon pohjalta, mutta sen ohella unionin ulkosuhdehallinnolle kaavaillaan omaa roolia resurssien tuotannossa. Resurssien tuottaminen yhdessä vaikuttaa siihen osallistuvien valtioihin maanpuolustukseen ja sitoo niitä yhteensopivaan sekä tarjolla oleviin resursseihin.
SaferGlobe Finland
Julkaisutiedote 14.11.2012
Suomen toteuttama kokonaisvaltainen kriisinhallinta sai kouluarvosanaksi seitsemän, selviää SaferGlobe Finlandin tekemästä Kehitysyhteistyön, kriisinhallinnan ja rauhanvälittämisen rajapinnat -kyselytutkimuksesta. Näiden kolmen sektorin keskinäisiä vaikutussuhteita selvittänyt kyselytutkimus oli osa Suomen Rauhanliiton ulkoasiainministeriön kehitysviestinnän ja globaalikasvatuksen tuella rahoitettua viestintähanketta.
Kokonaisvaltaisuuden toteuttamista heikentää eri organisaatioiden välinen huono yhteistyö. Vain kolmannes vastaajista edes tiesi mitä muita suomalaisia organisaatioita samalla kriisialueella työskentelee.
Kokonaisvaltaisuus on valtionhallinnolle toiminnan ohjauksen työkalu ja sitä toteutetaan eri sektoreiden strategioilla, mutta vastaajat totesivat niiden jäävän liian yleisluontoisiksi. Kokonaisvaltaisuus ei tällä hetkellä ole pysyvä rakenne ja toimintatapa vaan se toteutuu, jos toteutuu, operaatiolle poliittisesti asetettavalla mandaatilla. Kokonaisvaltaisuus nähdään kyllä tarpeellisena, mutta konkreettisemman prosessiohjauksen ja sen huomioon ottavien mandaattien lisäksi sille kaivataan selkeää tarkoitusta siitä, miksi sitä tehdään ja mihin sen avulla itse asiassa on tarkoitus pyrkiä.
Vastaajat ymmärtävät kokonaisvaltaisuuden monin eri tavoin. Osa näkee sen koko konfliktisyklin huomioimisena niin kehitysyhteistyössä kuin kriisinhallinnassa, kun osa näkee sen enemmän eri sektorien yhteistyönä tai niiden toiminnan yhteensovittamisena. Keskusteluun aiemmin vahvasti vaikuttanut kahtiajako sotilas- ja siviilitoimijoihin on huomattavasti vähentynyt.
Vastaajat muistuttivat, että kohdemaan kansalaisjärjestöjä tulisi rohkaista esittämään kritiikkiä. Samoin suomalaisten kansalaisjärjestöjen tulisi olla nykyistä vaativampia ja esittää kritiikkiä oman valtionsa rahankäytöstä, kokonaisvaltaisuuden hengessä myös puolustusvoimien rahankäytöstä eikä vain kehitysyhteistyörahojen käytöstä.
Kohdealueella kokonaisvaltaisuutta tulisi toteuttaa YK:n kautta, tätä mieltä oli 79 prosenttia vastaajista. Nyt jokainen alueella toimiva valtio määrittelee itselleen omat intressit, joita se pyrkii toteuttamaan. Vastaajien mukaan tavoitteena tulisi aina olla kohdemaan kansalaisten tarpeiden toteuttaminen. Ne voidaan määritellä inhimillisen turvallisuuden ja ihmisoikeuksien toteuttamisen kautta. Kansalaisjärjestöjen rooli on tässä tärkeä, koska ne toimivat kansalaisten parissa ja tietävät niiden tarpeet paremmin kuin muut toimijat. Kansalaisten tarpeista lähtevä suunnittelu sitouttaa ihmisiä toimintaan ja lisää merkittävästi onnistumisen mahdollisuuksia.
Kyselytutkimus julkaistaan virallisesti Suomen Rauhanliiton ja Suomen Rauhantutkimusyhdistyksen maanantaina 26.11.2012 järjestämässä Göran von Bonsdorff kutsuvierastilaisuudessa.
Suomi on käyttänyt Afganistanin jälleenrakentamiseen ja kriisinhallintaan vuosina 2001–2013 yhteensä 462,64 miljoonaa euroa.
Summasta yli puolet (273,60 milj. €) on käytetty osallistumiseen ISAF2
-sotilasoperaatioon. Vajaa kolmannes (125,64 milj. €) on käytetty kehitysyhteistyöhön. Siitä noin puolet (66,00 milj. €) on kanavoitu maahan muun muassa YK:n ja Maailmanpankin kautta. Suomalaisten kansalaisjärjestöjen avulla maata on tuettu 6,69 miljoonalla eurolla. Suomalaiset ISAF-joukkojen PRT3-osastot ovat jakaneet vuosittain kehitysapua Quick impact-hankkeilla noin miljoonalla eurolla.
Suomen Afganistan-menoista noin kymmenen prosenttia (39,26 milj. €) on käytetty humanitaarisena apuna sodan uhrien avustamiseen. Siitä 11,60 miljoonaa euroa on käytetty Afganistanin miinaongelman hoitamiseen raivaamalla miinoja ja avustamalla uhreja. Afganistan liittyi vuonna 2002 Ottawan henkilömiinat kieltävään sopimukseen.
Suomen ISAF-joukkojen budjetti on jaettu ulkoasiainministeriön ja puolustusministeriön kesken. Joukkojen ylläpitomenoista, 133,55 miljoonaa euroa vuosina 2002–2013, vastaa ulkoasiainministeriö. Joukkojen kalusto- ja hallintomenot, 140,05 miljoonaa euroa vuosina 2002–2013, katetaan puolustusbudjetista.
Suurin osa ISAF-operaation kustannuksista maksetaan niille erikseen nimetyiltä momenteilta, mutta osa kuluista katetaan muilta momenteilta. Niistä merkittävin on kriisinhallinnan joukkojen kehittämisohjelma, jonka kautta hoidetaan erilliset ase- ja sotatarvikehankinnat. Tämän jutun laskelmissa on arvioitu kehittämisohjelman vuosien 2002–2013 kuluista 20 prosentin (32,38 milj. €) kohdistuneen Afganistaniin. Suurin julkisuuteen ilmoitettu yksittäinen varustelumeno on ollut raskaiden panssaroitujen RG 32M-maastoajoneuvojen hankinta. Vuonna 2010 niitä hankittiin 6,2:lla ja vuonna 2012 15,6 miljoonalla eurolla.
Afganistanin armeijan (ANA) kehittämistä on tuettu Naton vapaaehtoisen rahaston kautta ainakin 2,10 miljoonalla eurolla. Rahaston varoilla on muun muassa parannettu Afganistanin armeijan ammusvarastojen turvallisuutta. Afganistanin hallinto pyysi myös ase- ja ampumatarvikeapua, mutta Suomi antoi sotatarvikeapuna 1 410 kenttäpuhelinta ja 60 voimakonetta.
Yksittäisen kriisin aiheuttamia kokonaiskustannuksia on vaikea arvioida. Koska osa kustannuksista on välillisiä, ne eivät ole mukana näissä laskelmissa. Esimerkiksi Afganistanin pakolaisongelma on aiheuttanut vuosittain 1-2 miljoonan euron lisäkustannukset. ISAF-operaatiossa on tarvittu ilmakuljetuskapasiteettia, ja Suomi on osallistunut sen saatavuutta parantavaan helikopterirahastoon vuosittain noin 120 000–500 000 eurolla. Osana
ohjelmaa Unkariin on sijoitettu kaksi sotilasta ja maalle lahjoitettiin vuonna 2011 kaksi Suomen Mi8-sotilashelikopteria.
Suomen Afganistan–menot kasvoivat vuodesta 2002 vuoteen 2011 aina 20,16 miljoonasta eurosta 64,90 miljoonaan euroon. Tämän jälkeen menot ovat kääntyneet laskuun, ja vuonna 2013 niiden arvioidaan olevan 55,80 miljoonaa euroa. Menojen kehitystä selittävät Afganistanin turvallisuustilanteessa ja Suomen osallistumisessa tapahtuneet muutokset.
Helsingin Sanomien julkaisemien Suomen joukkojen keskivahvuuslukujen mukaan vuosina 2002–2008 Suomi operoi Afganistanissa 50–111 sotilaalla. Tämän jälkeen joukkojen keskivahvuus on ollut 145–216 sotilasta. Vuonna 2012 joukkojen määrä on laskenut noin 145 sotilaaseen. ISAF-koalition tarkoituksena on vetää pääjoukot pois maasta ja siirtää turvallisuusvastuu Afganistanille vuonna 2014.
Afganistanissa kaatuneita ulkomaalaisia sotilaita tilastoivan iCasualties-verkkosivun mukaan sota kiihtyi vuonna 2009. YK:n laskelmien mukaan vuosina 2007–2011 kuoli kaikkiaan 11 864 siviiliä. Vuoden 2010 jälkeen iskujen ja kaatuneiden sotilaiden määrä on laskenut. Siviiliuhrien määrä on edelleen korkea ja vuoden 2012 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana sotaan liittyvissä väkivaltaisuuksissa kuoli 1 145 siviiliä ja haavoittui 1 9546. Uhreista 80 prosenttia on aiheutunut kapinallisten toiminnasta.
Suomalaisten toiminta-alue Pohjois-Afganistanissa on ollut maan rauhallisimpia
alueita, mutta sielläkin iskujen määrä moninkertaistui vuonna 2009. Iskuja
on tehty vuosina 2006–2012 yhteensä 63. Niistä suurin osa on ollut vihollisen kivääri- ja sinkotulta. Yhdeksän iskua tehtiin yksinomaan tienvarsipommeilla (IED) ja kolme oli itsemurhaiskuja. Iskuissa on kuollut kaksi suomalaissotilasta. Vihollisen tulituksen seurauksena on haavoittunut 10 suomalaisrauhanturvaajaa ja omien tulituksesta yksi. Lisäksi yksi siviilikriisinhallinnan asiantuntija on haavoittunut lievästi pommi-iskussa. Onnettomuuksissa, kuten ajoneuvojen suistuttua tieltä tai varomattoman ampuma-aseen käsittelyn seurauksena, on loukkaantunut 10 sotilasta. Haavoittuneista ja loukkaantuneista kaikkiaan yhdeksän sotilasta on evakuoitu Suomeen.
Sodan kiihtyessä suomalaisjoukkojen turvallisuutta on haluttu parantaa paremmalla varustuksella. Esimerkiksi panssaroidut maastoajoneuvot oli tarkoitus palauttaa Suomeen Afganistanin vaaleihin liittyvän tukioperaation jälkeen. Ajoneuvot ja vaalien tueksi lähetetty vahvennusosasto jätettiin kuitenkin maahan.
Nykyisenkaltaisiin kriisinhallintaoperaatioihin osallistumisesta päätettäessä on vaikeampi ennakoida miten konflikti kehittyy ja millaiseksi operaation kustannukset sen seurauksena muuttuvat kuin oli perinteisten rauhanturvaoperaatioiden kohdalla. Tilanne voi muuttua muutamassa kuukaudessa, jolloin kriisinhallintajoukko voi tarvita lisäjoukkoja ja raskaampaa varustusta, jotta se pystyy toteuttamaan sille annetut tehtävät. Vuosittaisten suorien ja välillisten kulujen selvittämiseksi on käytävä läpi useita momentteja eri hallinnonaloilta. Valtiontalouden seurantajärjestelmä rakentuu budjettivuosien varaan. Siten monivuotisesta operaatiosta syntyvistä kokonaiskustannuksista on vaikea saada kokonaiskuvaa. Samalla kuitenkin operaatioon käytetyt varat kertovat millainen on Suomen toiminnan kokonaiskuva, ja miten se osaltaan vastaa operaatiolle asetettua poliittista tehtävänasettelua.
Lähteet:
Tietopyynnöt Ulkoasiainministeriöön 10.3.2010 ja 12.9.2012. Sotilaalliset menot kerätty valtion talousarvioesityksistä huomioiden lisätalousarviot. | ISAF = International Security Assistance Force; kansainvälinen turvallisuusjoukko, YK:n mandaatilla toimiva Nato-johtoinen sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa. | PRT = Provincial Reconstruction Team; alueellinen jälleenrakennusryhmä. | Suomen Afganistan-toimintaohjelma, Ulkoasiainministeriö 14.4.2009, Selvitys Suomen tuesta Afganistanin vakauttamiselle, Ulkoasiainministeriö, Puolustusministeriö,
Sisäasiainministeriö 14.12.2007. | HS 5.9.2012. | Conflict continues to take a devastating toll on civilian casualties, UN report 8.8.2012. | Afghanistan: Annual report 2011, Protection of Civilians in Armed Conflict, UNAMA. | Tiedot on kerätty puolustusministeriön mediatiedotteista 2007-2012. | Valtiovarainvaliokunta, budjetti 2010.
SaferGlobe Finland
Julkaisutiedote 5.10.2012
Rauhan ja turvallisuuden tutkimusverkosto SaferGlobe Finland julkaisi tänään asekaupan historiallista kehitystä ja sen mukanaan tuomia haasteita tarkastelevan taustapaperin. Muuttuva asekauppa -julkaisussa aihetta lähestytään Suomen ja Israelin välisen tapaustutkimuksen kautta. Asiasta on ilmestynyt tänään artikkeli KU Viikkolehdessä.
Suomen ja Israelin välinen asekauppa sai alkunsa metalliteollisuudesta 1940-luvulla, minkä jälkeen se on kehittynyt laaja-alaiseksi turvallisuusteknologia- ja tutkimusyhteistyöksi. Samalla se on muuttunut valtioiden välisestä kaupankäynnistä yritysten yhteistyöksi ja alihankintaketjuiksi.
Keskustelu asekaupan kipupisteistä on Suomessa edelleen vaikeaa, koska asekauppapolitiikkamme ei ole riittävän läpinäkyvää. Selvitys havainnollistaa julkilausuttujen poliittisten tavoitteiden ja käytännön asekaupan välistä ristiriitaa. Julkinen mielipide on vaikuttanut asekauppapolitiikkaan. Ensimmäisten vuosikymmenten aikana maiden välistä asekauppaa leimasi valtion legitiimin itsepuolustusoikeuden täyttäminen ja myöhemmin keskustelu on keskittynyt ihmisoikeuskysymyksiin.
Julkaisu muistuttaa aseiden leviävän ja päätyvän helposti muille kuin alkuperäisiksi tarkoitetuille käyttäjille. Suomesta Israeliin lisensoitu kranaatinheitinteknologia on myyty edelleen muun muassa Iranin armeijalle. Asekaupan hallinta ei ole ongelma vain asevalvonnan kannalta vaan asettaa haasteita myös huoltovarmuudelle. Julkaisussa pohditaan miten Suomen käyttämän aseteknologian varaosa- ja huoltotarpeeseen vaikuttaa se, että toimittajavaltio on osapuolena aseellisessa konfliktissa.
Muuttuva asekauppa – Tapaustutkimus Suomesta ja Israelista / Tekijä(t): Johannes Lehtinen, Jarmo Pykälä ja Petter Nissinen / Sarja: Taustapaperi (1) / Kustantaja: SaferGlobe Finland / Julkaisuvuosi: 2012 / Sivuja: 40 / Ulkoasu: Vihko A5, kannet 4/4, sisus mv / ISBN: 978-952-67549-7-0 (nid.)
Rauhan ja turvallisuuden tutkimusverkosto SaferGlobe Finland on julkaissut Suomen vuoden 2010 asevientiä koskevan raportin. Raportti käsittelee sotatarvikkeiden, kaksoiskäyttöteknologian ja siviiliaseiden sekä siviiliammusten viennin lisäksi erityisteemana ydinaseita.
Raporttiin on koottu harmaa lista aseviennin kohdemaista. Aseiden ja sotatarvikkeiden vieminen harmaan listan maihin saattaa rikkoa EU:n asevientikriteereitä vastaan sekä vaarantaa Suomen ulkopolitiikan virallisten tavoitteiden kuten ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisen toteuttamista.
Vuoden 2010 harmaalle listalle päätyi 55 maata yhteensä 99 vientimaasta. Niistä 30 oli sotatarvikeviennin kohteena. Kohdemaista huomionarvoisia ovat Saudi-Arabia, Irak sekä huumekartelleja vastaan sotaa käyvä Meksiko, jonne puolustusministeriö antoi vuonna 2010 luvan viedä tarkkuuskivääreitä.
Suomalaisin varoin rahoitetaan ydinaseiden valmistusta
Suomalaiset ammattiliitot, eläkevakuutuslaitokset, kirkko ja pankit tekevät suomalaisten varoin sekä suoria että epäsuoria sijoituksia ydinaseita valmistaviin tai niitä rahoittaviin yhtiöihin. Sijoittajaorganisaatiot puolustavat sijoituksiaan sillä, ettei ydinaseita kieltäviä kansainvälisiä sopimuksia ole.
SUOMEN ASEVIENTI -VIDEO
Konflikteista, ihmisoikeuksista ja asekaupan valvonnasta kertovat europarlamentaarikko Tarja Cronberg, Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson ja artisti Paleface. Toimittajana Tuuli Hongisto.
Suomen asevienti 2010 /Tekijä(t): toimittaja Tuuli Hongisto, kuvaus ja editointi Olli Perttula MediaStage Ky, kuvitus Antti Pekkala, Mikko Branders ja Jarmo Pykälä / Sarja: Julkaisut / Kustantaja: SaferGlobe Finland / Julkaisuvuosi: 2012 / Kesto: 8.31 min / / Ulkoasu: HDMI wmv / Esitysoikeudet: Videota saa käyttää yksityisessä ei-kaupallisessa käytössä, muita esitysoikeuksia voi tiedustella SaferGlobe Finlandista / Musiikki: © 2012 Exogenic Music Group, ”Miten historiaa luetaan” kappale Palefacen levyltä Maan tapa
SaferGlobe Finland
Julkaisutiedote 3.4.2012
SaferGlobe Finland julkaisi tänään Afganistan – Johdatus maahan ja kulttuuriin -kirjan. Teos on suunnattu Afganistan-asioiden parissa työskenteleville kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön tekijöille, päättäjille ja toimittajille sekä kaikille maasta kiinnostuneille.
Kirja on pilottiprojekti, jolla pyritään vastaamaan kentällä olevaan tarpeeseen saada tietoa kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön kohdemaasta, jotta omaa toimintaa voi suunnitella vastaamaan paremmin maan olosuhteita. Afganistan asettaa kulttuurisesti suuria haasteita maahan työskentelemään tuleville, mutta riittävän peruskoulutuksen antaminen lähtijöille on useinkin haaste lähettäjäorganisaatioille. Tämä kirja paikkaa osaltaan tuota vajetta. Teoksessa on 12 lyhyttä artikkelia, jotka antavat yleiskuvan tämän hetken Afganistaniin.
Teos on SaferGlobe Finlandin kustantama ja siihen on saatu julkaisutukea Suomen 1325-verkostolta. Kirjaa voi tilata verkkokaupastamme, kirjakaupoista tai lainata joistakin kirjastoista.
Afganistan – Johdatus maahan ja kulttuuriin / Tekijä(t): Anne Koivula ja Timmy Trumpler (toim.), Olli Ruohomäki, Tanja Viikki, Teuvo V Riikonen, Sari Kouvo, Harri Lammi, Jarmo Pykälä, Kaija Pasanen / Sarja: – / Kustantaja: SaferGlobe Finland / Julkaisuvuosi: 2012 / Sivuja: 68 / Ulkoasu: Nidottu A5 / / ISBN: 978-67549-4-9 (nid.)
Shortened Report, original published December 22nd 2011
The Finnish government granted Patria Weapons Systems, a predominantly state-owned defence products company, permission to export 36 NEMO 120-mm advanced mortar systems to Saudi Arabia. The sale is part of the U.S. government’s Foreign Military Sales (FMS) program and will make one of the world’s least democratic countries one of Finland’s largest military export partners in this millennium.
SaferGlobe Finland revealed the final recipient of the mortar systems through its investigative journalism project, ’Finding Nemo’. The results, published in May 2011, were first reported in several medias and subsequently received considerable media coverage and criticism.
The Finnish government has emphasized the importance of consistently following the EU’s Common Position (2008/944/CFSP) regulating the EU member countries’ exports of military technology and equipment. The Common Position lists eight criteria that ought to be considered before granting an export licence. A single criterion is a sufficient cause for a negative decision. Saudi Arabia is a problematic end-user according to several criteria. The Common Position is binding on all EU states.
The government voted 12-4 in favour of granting the export license. This is the first time the government has acted in contradiction to a statement prepared by the Ministry for Foreign Affairs regarding arms export. Erkki Tuomioja, the Minister for Foreign Affairs, writes in his blog: “I familiarized myself with the issue while preparing the statement, which found that exporting [the mortars] is in contradiction to foreign and defence policy.”
He goes on to note that the Saudi Arabian armed forces have taken part in quelling pro-democracy demonstrations in Bahrain and have used deadly force against protesters in Saudi Arabia itself. Minister Tuomioja argues: “In a situation like this, it is likely that sooner or later we will have to answer some very uncomfortable questions about how it is possible that Finnish weapons have been used against people demanding democracy and human rights.”
Previous reports on the same topic (in English): Finnish Arms Company Sells Mortar System to Saudi Arabia (13/05/2011) and Goverment will decide export licence to Saudi Arabia (30/11/2011).
Suomen hallitus myönsi tänään Patrialle luvan viedä 36 Nemo-kranaatinheitintä Saudi-Arabiaan. Päätös ei ollut yksimielinen ja neljä ministeriä äänesti vientilupaa vastaan.
Kranaatinheitinkauppa toteutetaan osana Yhdysvaltain hallituksen FMS-asekauppaohjelmaa (Foreign Military Sales). Kaupan myötä yhdestä maailman vähiten demokraattisesta valtiosta tulee Suomen suurimpia asevientimaita tällä vuosituhannella.
Hallitusohjelmassa Suomi korostaa EU:n Sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien sääntöjen yhteistä kantaa (2008/944/YUTP). Yhteisessä kannassa on kahdeksan kriteeriä, jotka tulee ottaa huomioon vientilupa päätöstä tehtäessä. Vientilupapäätös voi olla kielteinen pelkästään jo yhden kriteerin perusteella.
Saudi-Arabia on toisen vientikriteerin (ihmisoikeuksien kunnioittaminen) ja kolmannen kriteerin (määrämaassa vallitsevat aseelliset konfliktit) perusteella ongelmallinen vientimaa. Yhteinen kanta sitoo juridisesti kaikkia EU:n jäsenmaita. Sen noudattamista arvioivat kansalliset tuomioistuimet. Belgiassa on nostettu yhtä myönnettyä vientilupaa vastaan kanne ja jätetty tuomioistuimen tehtäväksi määritellä missä rajat kulkevat.
Asekauppaa on kritisoitu useissa eri medioissa ja se on nostettu yhdeksi presidentinvaalien teemaksi. SaferGlobe Finland sai kranaatinheitinkaupan määrämaan selville toukokuussa ja julkaisi siitä artikkelin tutkiva juttu -sarjassa. Seurantajuttu, jossa ulkomaiset tutkijat arvioivat kauppaa, julkaistiin marraskuussa.
