Tutkivan journalismin ryhmittymä OCCRP uutisoi keväällä 2016, että Itä-Euroopan entisistä kommunistimaista virtaa lakkautetun Varsovan liiton standardeja vastaavia aseita ja ammuksia Persianlahden maihin.
Tutkivan journalismin ryhmittymä OCCRP uutisoi keväällä 2016, että Itä-Euroopan entisistä kommunistimaista virtaa lakkautetun Varsovan liiton standardeja vastaavia aseita ja ammuksia Persianlahden maihin. Vastaanottajamaita ovat ensi sijassa Saudi-Arabia, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat sekä Jordania. Näistä maista aseet edelleenviedään Syyrian kapinallisille. Lisäksi pienempiä määriä on päätynyt Turkin kautta Syyriaan. Aseiden pääasiallisia viejiä ovat Kroatia, Tšekki, Serbia, Slovakia, Bulgaria, Romania, Bosnia ja Hertsegovina sekä Montenegro.[1] Tässä artikkelissa tutkitaan sitä mahdollisuutta, että myös länsieurooppalaisia aseita päätyisi Syyrian taistelukentille. Tiedot perustuvat EU:n vientitilastoihin, kansallisiin asevientiraportteihin vuosilta 2014 sekä 2015 sekä kansalaisjärjestöjen Conflict Armament Research ja Armament Research Services tuottamiin raportteihin, jotka koskevat Syyriasta löytyneitä aseita ja ammuksia.
Varsovan liiton standardeihin perustuville aseille ja ammuksille on perinteisesti ollut maailman konfliktialueilla suuri kysyntä, sillä 90-luvun alussa Varsovan liiton ajoilta ylijääneitä aseita myytiin maailmalle suuret määrät. Osa niistä on edelleen kierrossa, ja kysyntä on suhteellisen helpon saatavuuden vuoksi suurta. Merkittävä osa myös Syyrian taisteluista löytyneistä aseista ja ammuksista vastaa vanhan Varsovan liiton standardeja.[2] Tästä huolimatta myös Länsi-Euroopan maissa valmistettuja NATO-standardien mukaisia aseita ja ammuksia on nähty monilla konfliktialueilla, myös Syyriassa.
Läntisiä aseita ja niihin sopivia ammuksia on päätynyt Syyriaan monesta eri lähteestä. Ensinnäkin osa on peräisin ISIS-ryhmittymän ryöstämistä Irakin armeijan asevarikoista, joissa on ollut Yhdysvalloista lähtöisin olevia M-16 rynnäkkökiväärejä sekä niiden 5,56 * 45 mm (NATO) ammuksia. Näistä osa on ollut belgialaisen FN Herstalin valmistamia.[3] Alueella on tavattu niinikään belgialaisen FN Herstalin valmistamaa FAL-automaattikivääriä. Osa näistä kivääreistä on todennäköisesti peräisin Libyasta, jonne Belgia vei FAL-automaattikiväärejä 1970-luvulla. Muita mahdollisia lähteitä FAL-kivääreille ovat Libanon, Saudi-Arabia ja yhdistyneet Arabiemiirikunnat.[4] Lisäksi ISIS-järjestön jäljiltä löytyi Kobanen taistelun jälkeen kiinalaisia CQ-rynnäkkökiväärejä, jotka ovat amerikkalaisen M-16-rynnäkkökiväärin kopioita. Ne käyttävät amerikkalaisen esikuvansa mukaisesti NATO-kaliiperia 5,56 * 45 mm. Kiinalaisten CQ-kiväärien alkuperä on mahdollisesti Sudanissa.[5] Useimmissa tapauksissa Syyrian konfliktissa käytettyjä aseita tutkineet kansalaisjärjestöt eivät tiedä, miten aseet ovat päätyneet käyttäjilleen.[6] Edellämainitut dokumentoidut esimerkit kertovat siitä, että Syyrian sisällissodassa on kysyntää myös länsiaseille ja niiden käyttämille NATO-kaliipereille.
Tässä esiintyvä tarkastelu perustuu tilastovertailuun, jossa analysoidaan viiden tarkastellun EU-maan (Espanjan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Ruotsin ja Saksan) pienaseiden ja ammusten vientejä Bahrainiin, Qatariin, Kuwaitiin, Jordaniaan, Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin. Pienaseet kuuluvat EU:n yhteisen puolustustarvikeluettelon kategoriaan ML 1, joka sisältää rihlattomat aseet, joiden kaliiperi on 20 mm tai alle, sekä rihlatut aseet, joiden kaliiperi on 12,7 mm tai alle. Ammukset kuuluvat EU:n puolustustarvikeluettelon kategoriaan ML 3, joka sisältää ampumatarvikkeita sekä pienaseille kategoriassa ML 1 että muille puolustustarvikeluettelon asejärjestelmille.[7] Valinnan pohjana on se, että pienaseet ja ammukset on keveytensä vuoksi helpoin edelleenviedä konfliktialueille. Lisäksi juuri pienaseille ja ammuksille on konfliktialueilla suuri kysyntä. Viiden tarkastellun EU-maan lisäksi huomioon on otettu myös Belgia, jossa valmistettua FAL-automaattikivääriä on tavattu Syyriassa, ja jossa ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet Persianlahdelle suuntautuvia asevientejä.[8] Toinen tilastotarkastelussa huomioitu maa on Itävalta, jossa valmistettavaa Steyr AUG -rynnäkkökivääriä väitetään niin ikään tavatun Syyriassa.[9] OCCRP:n tarkastelemat Itä-Euroopan maat on tarkastelussa jätetty huomiotta, sillä OCCRP on kuvannut niistä liikkuvia asevirtoja Lähi-idän konfliktialueille kiitettävällä tarkkuudella.
Tarkastelun vertailukohdaksi olemme ottaneet vuosien 2010 ja 2011 viennit yllämainituissa kategorioissa. Vuosien 2012-2014 vientejä verrataan näihin vuosiin. Vuoden 2015 huomioiminen systemaattisesti tarkastelussa ei ole mahdollista, sillä ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Espanjan vienneistä on tällä hetkellä yksityiskohtaista tietoa kategorioittain. Näistä Espanja on perinteisesti vienyt vähänlaisesti pienaseita ja ammuksia Lähi-itään ja Ranskan vientilupien arvot vuodelta 2015 ovat reilusti ylisuuret. Siten tarkastelussa huomioidaan systemaattisesti vain vuodet 2010-2014. Lisäksi huomioidaan evätyt vientiluvat ja epäämisten perusteet sikäli kuin niistä on tietoa.
Oheisesta kuvaajasta 10 käy ilmi pienaseiden viennin muutos tarkasteltuihin kohdemaihin Lähi-idässä vuosina 2010-2014. Kuvaajasta on syytä huomioida kaksi asiaa. Ensinnäkin tarkastellut seitsemän EU-maata ovat vieneet pienaseita Bahrainiin, Jordaniaan, Katariin, Kuwaitiin, Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin vuonna 2014 lähes nelinkertaisen määrän verrattuna vuoteen 2010. Jos verrataan vuosien 2012-2014 vientien keskiarvoa vuosien 2010-2011 keskiarvoon, muutosprosentti on 111 prosenttia, eli Syyrian tilanteen kärjistyttyä laajamittaiseksi sisällissodaksi on pienaseita viety lähiseudun alueelle vuosittain keskimäärin yli kaksi kertaa niin paljon kuin aiempina vuosina. Tässä tarkastelussa Ranskan muuttunut vientilupajärjestelmä ei edes vaikuta lukuihin, sillä Ranska ei myöntänyt vuonna 2014 yhtäkään lupaa pienaseille mainittuihin kohdemaihin.
Lisäksi kuvaajasta on havaittavissa, että vuosina 2010-2011 tarkastellut maat vastasivat lähes kokonaisuudessaan EU-maiden pienaseviennistä tarkasteltuihin kohdemaihin. Vuosina 2012-2014 rinnalle on tullut muita maita, joihin kuuluvat muun muassa Tšekin tasavalta, Romania ja Bulgaria. Vuosina 2012-2014 koko EU:n vienti oli vuosittain keskimäärin 139 prosenttia suurempi kuin vuosina 2010-2011. Sekä viennin määrä että viejämaiden määrä on siis noussut.
Trendi näyttää jatkuneen vuonna 2015. Kuvaajasta 11 käy ilmi, että Yhdistynyt kuningaskunta myönsi vientilupia pienaseille vuonna 2015 51,5 miljoonan euron arvosta, lähes saman verran kuin vuoden 2014 vientilupien arvo, joka vastasi 54,7 miljoonaa euroa. Vuosien 2012 ja 2013 pienaseviennit Yhdistyneestä kuningaskunnasta taas olivat arvoltaan 25,1 sekä 24,9 miljoonaa euroa, eli vain noin puolet tulevien vuosien vienneistä.
Ammusten osalta viennin määrän tarkastelu on monimutkaisempaa, sillä Ranska myönsi vuonna 2014 noin 1,2 miljardin euron arvosta vientilupia ammuksille kategoriassa ML 3 Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin. Koko EU:n yhteenlasketut vientiluvat ammuksille kategoriassa ML 3 mainittuun kuuteen kohdemaahan olivat arvoltaan edellisenä vuonna 399,9 miljoonaa euroa. Siten Ranskan vientilupien arvo on epärealistisen suuri ja oheisessa tarkastelussa Ranskan vuoden 2014 vientilupien arvo on korvattu edellisen neljän vuoden keskiarvolla. Siten syntyvä arvo on todennäköisesti selkeästi todellista lukua pienempi, mutta mahdollistaa paremmin vertailun muihin maihin ja edellisiin vuosiin. Kuvaajassa 12 on nähtävissä ammusten viennin kehitys tarkasteltuun kuuteen kohdemaahan Lähi-idässä.
Kuvaajasta on havaittavissa samat kehityskulut kuin pienaseiden viennissä, ainoastaan sillä erotuksella, että ensimmäinen merkittävä vientimäärien nousu tapahtui jo vuonna 2011, samanaikaisesti Arabikevään kansannousujen kanssa. Jos seuraamme koko EU:n yhteenlaskettua vientiä, on se ollut koko ajan noususuhdanteessa, vaikka vuosien 2012 ja 2013 välillä tapahtuikin pieni notkahdus. Vuosien 2012-2014 vientien keskiarvo tarkasteltujen viejämaiden osalta oli noin 50 prosenttia suurempi kuin vuosien 2010-2011 viennin keskiarvo. Koko EU:n osalta vientien keskiarvo vuosina 2012-2014 oli 107 prosenttia suurempi kuin vuosina 2010-2011. Tässäkin on havaittavissa, että tarkasteltujen seitsemän viejämaan rinnalle on tullut muita maita, joiden suhteellinen osuus ammusten viennistä tarkasteltuihin kohdemaihin on kasvanut huomattavasti vuoden 2010 jälkeen.
Tilastot kertovat meille kasvaneesta pienaseiden ja ammusten kysynnästä Persianlahden maissa ja Jordaniassa. Tästä ei voi kuitenkaan päätellä, että aseet ja ammukset päätyisivät Syyriaan. Vaikka niin kävisikin, ei voi kuitenkaan tietää, että tapahtuvatko siirrot vastaanottajamaiden hallitusten suostumuksella vai laittomasti. Esimerkiksi New York Times raportoi kesäkuussa 2016 tapauksesta, jossa CIA vei Jordaniaan aseita, jotka oli tarkoitettu Syyrian kapinallisille. New York Timesin mukaan Jordanian viranomaiset myivät aseet omaan laskuunsa mustan pörssin markkinoilla, mistä ne päätyivät vapaaseen kiertoon maan asebasaareille.[10] Tapaus kuvastaa riskejä, jotka liittyvät aseisiin, joita toimitetaan ei-valtiollisille toimijoille. Aseet saattavat päätyä lopulta terrorijärjestöjen tai rikollisten käyttöön.
Asiaan liittyvistä epävarmuuksista huolimatta on syytä kysyä, vastaavatko pienaseiden ostot asevoimien laajennuksia tai aseistuksen uudistamista loppukäyttäjämaissa? Mitä on tapahtunut mahdollisille käytöstä poistuneille pienaseille? Entä vastaavatko ammusostot ISIS-järjestöä vastaan käytävän sodan tarpeita?
OCCRP on osoittanut, että on kohtalaisen todennäköistä, että Saudi-Arabia, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat sekä Jordania tukevat Syyrian eri kapinallisryhmittymiä suoraan itäisistä EU-maista ostetuilla aseille. Siten ei ole syytä sulkea pois sitä mahdollisuutta, etteikö näin kävisi myös sotilasliitto NATO:n standardeja vastaaville aseille ja ammuksille. Näin siksi, että Syyrian alueella on selkeästi olemassa kysyntää myös näille tuotteille. Seurauksena on se, että etenkin kevyille asejärjestelmille sekä ammuksille vientilupia myönnettäessä olisi huomioitava diversioriski, eli riski, että aseet jälleenviedään ei-toivottuihin kohdemaihin tai ei-toivottaville loppukäyttäjille.
Saksan vuosina 2014 ja 2015 epäämistä vientiluvista käy ilmi, että diversioriski tiedostetaan. Vuonna 2014 Saksa epäsi useita vientilupia Jordaniaan, Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin perustellen epäystä EU:n aseviennin yhteisen kannan kriteerillä numero 7, joka viittaa vaaraan, että sotilasteknologia tai puolustustarvikkeet joko päätyvät eri loppukäyttäjälle vastaanottajamaassa, kuin vientiluvassa on määritelty, tai sitten aseet jälleenviedään johonkin toiseen maahan. Mukana oli lupia kategorioissa ML 1 (pienaseet) ja ML 3 (ammukset).[11] Vuonna 2015 Saksa epäsi vientiluvan kategorialle ML 1 Yhdistyneisiin Arabieemirikuntiin yhteisen kannan kriteeriin 7 vedoten.[12] Vuonna 2015 Ruotsi epäsi yhteensä kuusi lupaa Saudi-Arabiaan, Bahrainiin sekä Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin, mutta ei tiedottanut, mihin yhteisen kannan kriteeriin se vetosi näin tehdessään.[13]
Ranskan ja Saksan käyttöön ottamat jälkitarkastukset voisivat olla yksi keino riskien pienentämiseen. Toinen keino voisi olla esimerkiksi pienaseiden vientilupien myöntäminen ehdollisina siten, että vientiluvassa vaaditaan pienaseiden kohdalla käytöstä poistettavien aseiden tuhoamista. Mikään keino ei kuitenkaan poista riskejä täydellisesti.
EU on vahvasti sitoutunut Syyrian rauhanponnisteluihin, mutta sen konkreettinen tuki rauhan saamiseksi Syyriaan on jäänyt vähänlaiseksi. Sen sijaan EU on lähinnä tukenut Syyriaa humanitaarisella avulla.[14] EU-maiden viemät kevyet aseet Syyrian eri aseellisia ryhmittymiä tukeviin maihin saattavat samanaikaisesti heittää sekä ruokkia Syyrian konfliktia että vaikuttaa kielteisesti alueelliseen vakauteen, jos aseet päätyvät vapaasti kiertämään alueen asebasaareilla. Union yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta uhkaa näin ollen puuttua koherenttius.
[1] Marzouk, Lawrence, Angelovski, Ivan & Patrucic, Miranda, 2016, Making a killing: The €1,2 Billion Arms pipeline to Middle East. Organized Crime and Corruption Reporting Project. Saatavissa: (https://www.occrp.org/en/makingakilling/making-a-killing).
[2] Conflict Armament Research, 2014, Islamic State Ammunition in Iraq and Syria, Analysis of small-calibre ammunition recovered from Islamic State forces in Iraq and Syria – October 2014. Saatavissa: (http://www.conflictarm.com/download-file/?report_id=1703&file_id=2052).
[3] Conflict Armament Research, 2014, Islamic State Weapons in Iraq and Syria, Analysis of weapons and ammunition captured from Islamic State forces in Iraq and Syria. Saatavissa: (http://www.conflictarm.com/download-file/?report_id=1696&file_id=1697).
[4] Armament Research Services, 2015, Field Guide 1 – Identifying & Tracing the FN Herstal FAL Rifle. Saatavissa: (http://armamentresearch.com/wp-content/uploads/2015/09/ARES-Field-Guide-No.-1-Identifying-Tracing-the-FN-Herstal-FAL-Rifle.pdf).
[5] Conflict Armament Research, 2015, Islamic State weapons in Kobane, Analysis of weapons and ammunition captured from Islamic State forces in Kobane. Saatavissa: (http://www.conflictarm.com/download-file/?report_id=2229&file_id=2227).
[6] Ks. viite 2.
[7] Euroopan unionin neuvosto. Euroopan unionin yhteinen puolustustarvikeluettelo, Neuvoston asiakirja 2016/C 122/01, 14.3.2016. Saatavissa: (http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52016XG0406(01)&from=EN). Luettu: 20.10.2016.
[8] Financial Times 3.11.2015, Wallonia’s leadership accused of putting gun sales before ethics. Saatavissa: (https://www.ft.com/content/7c8bde24-734a-11e5-bdb1-e6e4767162cc). Luettu: 20.10.2016.
[9] Yksi esimerkki kuvallisesta dokumentaatiosta, jossa Steyr AUG -rynnäkkökivääriä on nähty Syyriassa, on oheinen video Youtubessa. Monet tiedot Syyriassa tavatuista aseista perustuvat sosiaalisen median kuva- ja videotiedostoihin. Suurimpaan osaan niistä tulee suhtautua varauksellisesti, sillä todellista kuvauspaikkaa ja kuvauskohdetta ei voi kuvista luotettavasti päätellä, kuten ei valitettavasti tästäkään videosta: Syrian War Videos, 2013, Syrian rebel with a Steyr AUG. Julkaistu: Youtube. Saatavissa: (https://www.youtube.com/watch?v=IEDF9GvZNng). Luettu: 20.10.2016.
[10] Mazzetti, Mark & Younes, Ali, 2016, C.I.A. Arms for Syrian Rebels Supplied Black Market. Julkaistu: New York Times 26.6.2016. Saatavissa: (http://www.nytimes.com/2016/06/27/world/middleeast/cia-arms-for-syrian-rebels-supplied-black-market-officials-say.html?_r=0). Luettu: 20.10.2016.
[11] Bundesministerium für Wirtschaft und Energie (BMWi), 2015, Rüstungsexportbericht – Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2014. Berliini: BMWi. Saatavissa: (https://www.bmwi.de/BMWi/Redaktion/PDF/Publikationen/ruestungsexportbericht-2014,property=pdf,bereich=bmwi2012,sprache=de,rwb=true.pdf). Luettu: 20.10.2016.
[12] Bundesministerium für Wirtschaft und Energie (BMWi), 2016, Rüstungsexportbericht – Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2015. Berliini: BMWi. Saatavissa: (https://www.bmwi.de/BMWi/Redaktion/PDF/Publikationen/ruestungsexportbericht-2015,property=pdf,bereich=bmwi2012,sprache=de,rwb=true.pdf). Luettu: 20.10.2016.
[13] Svenska Regeringen, Strategisk exportkontroll 2015 – krigsmateriel och produkter med dubbla användningsområden, Regeringens skrivelse 2015/16:114, 21.3.2016.
Saatavissa: (http://www.regeringen.se/rattsdokument/skrivelse/2016/03/skr.-201516114/). Luettu: 20.10.2016.
[14] Pierini, Marc, 2016, In Search of an EU Role in the Syrian War. Lontoo: Carnegie Europe. Saatavissa: (http://carnegieeurope.eu/2016/08/18/in-search-of-eu-role-in-syrian-war/j3q3). Luettu: 20.10.2016.
Ruotsi kuuluu EU:n aseviejämaiden kärkijoukkoon. Ruotsin aseviennin huippuvuosina, 2010-luvun taitteessa, asevienti Lähi-Itään muodosti enimmillään jopa neljänneksen maan koko aseviennistä.
Ruotsi kuuluu EU:n aseviejämaiden kärkijoukkoon. Ruotsin aseviennin huippuvuosina, 2010-luvun taitteessa, asevienti Lähi-Itään muodosti enimmillään jopa neljänneksen maan koko aseviennistä [1]. Viime vuosien poliittiset skandaalit ja asekaupan ympärillä käyty debatti ovat kuitenkin tehneet erityisesti Saudi-Arabian kanssa käydystä asekauppayhteistyöstä varovaisempaa. Asevienti muihin Lähi-Idän valtioihin näyttää tästä huolimatta jatkuvan.
Ruotsi oli vuosien 2011–2015 välillä maailman kahdenneksitoista suurin aseviejä [2]. Vuonna 2011 noin 13,7 miljardin kruunun arvoinen asevienti nosti Ruotsin maailman suurimmaksi aseviejäksi suhteutettuna maan väkilukuun. Ruotsi on toistuvasti ollut kyseisen tilaston kärkisijoilla [3].
Ruotsin aseviennin huippuvuonna 2011 asevienti Lähi-Itään oli arvoltaan 3,4 miljardia kruunua. Ruotsin tärkeimmät kauppakumppanit alueella ovat Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat [4]. Saudi-Arabia oli vuosina 2011–2012 Thaimaan jälkeen Ruotsin suurin yksittäinen asekauppakumppani [5][6]. Ruotsi luokittelee sotatuotteet kahteen eri kategoriaan – niin sanottuun taistelumateriaaliin ja muihin sotatuotteisiin. Saudi-Arabiaan suuntautuvasta viennistä suurin osa, noin 2,7 miljardia, koski jälkimmäistä kategoriaa [7].
Tärkein Ruotsista Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin viety yksittäinen tuote on Saabin kehittämä tutkavalvontajärjestelmä Erieye [8]. Tutkajärjestelmien ohella Ruotsi on vienyt Saudi-Arabiaan panssarintorjunta-ohjuksia ja Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin sota-aluksia [9][10].
Ruotsissa Lähi-Itään ja erityisesti Saudi-Arabiaan suuntautuva asevienti on viime vuosina ollut toistuvasti poliittisen debatin kohteena erityisesti Saudi-Arabian autoritaarisen hallinnon ja ihmisoikeusrikkomusten vuoksi. Keväällä 2012 Ruotsin vuodesta 2005 asti jatkunut sotilaallinen yhteistyö Saudi-Arabian kanssa joutui kritiikin kohteeksi, kun kävi ilmi, että Ruotsi oli salaa rakentamassa asetehdasta Saudi-Arabiaan [11]. Aiheesta seurannut julkinen keskustelu johti lopulta puolustusministeri Sten Tolgforsin eroon.
Näyttää siltä, että Saudi-Arabian kanssa käytävästä asekaupasta noussut kohu ei kuitenkaan välittömästi vaikuttanut käytännön tasolla maiden väliseen asekauppaan eikä Ruotsin Lähi-Itään suuntautuneeseen asevientiin. Vaikka Lähi-Idän osuus Ruotsin aseviennin kokonaisarvosta laski vuosien 2013–2015 aikana, jatkui Ruotsin asekauppayhteistyö Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien kanssa. Vuonna 2013 Ruotsi vei Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin sotatuotteita yhteensä 271 miljoonan kruunun arvosta [12].
Ruotsin Saudi-Arabian kanssa tekemä asekauppayhteistyö nousi uudelleen esille keväällä 2015. Saudi-Arabia esti Ruotsin uuden ulkoministerin Margot Wallströmin ihmisoikeuksia käsittelevän puheen Arabiliiton kokouksessa. Vastauksena Ruotsi ilmoitti jättävänsä maiden välisen sotilasyhteistyösopimuksen uudistamatta [13]. Ruotsalainen elinkeinoelämä reagoi hallituksen päätökseen avoimella kirjeellä, jossa yli 30 elinkeinoelämän vaikuttajaa vetosi maan hallitukseen yhteistyön jatkamiseksi [14].
Ruotsissa käyty debatti sotilaallisesta yhteistyöstä Saudi Arabian kanssa näyttää vaikuttaneen vientipolitiikkaan vuonna 2015. Vuoden aikana maahan myönnettiin vain kaksi vientilupaa, joiden arvo oli kaksi miljoonaa kruunua. Sen sijaan muihin Persianlahden alueen valtioihin, kuten Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin, Kuwaitiin, Qatariin ja Omaniin myönnettiin vientilupia yhteensä yli 300 miljoonan kruunun arvosta [15].
Ruotsi on vähentänyt asevientiään Saudi-Arabiaan, mutta tämä ei välttämättä tarkoita, että sama muutos koskee Lähi-Itää myös muilta osin. On mahdollista, että ruotsalaiset puolustusalan yritykset hakevat uusia markkinoita muista alueen valtioista, mikäli Saudi-Arabian kanssa käytävä asekauppa osoittautuu vaikeaksi.
Keskustelu Saudi-Arabian kanssa käytävän asekaupan ongelmakohdista on tervetullutta kehitystä. Samalla on kuitenkin tärkeää huomioida, että keskittyminen yksittäiseen ongelmalliseksi katsottuun valtioon saattaa siirtää huomion pois aseviennin kokonaisvaltaisemmasta arvioinnista. Sen sijaan, että yksittäinen valtio määritellään ongelmalliseksi aseviennin vastaanottajaksi, tulisi vientipolitiikassa arvioida kokonaisvaltaisesti sitä, miten asevienti tukee konflikteja ruokkivaa kehitystä.
1 Svenska Regeringen, Strategisk exportkontroll 2011 – krigsmateriel och produkter med dubbla användningsområden, Regeringens skrivelse 2011/12:114, 15.3.2012, s. 56. Saatavissa: (http://www.regeringen.se/rattsdokument/skrivelse/2012/03/skr.-201112114/), Luettu 24.8.2016.
2 Sipri, 2016, International Arms Transfers – Arms Transfer Graphics. Saatavissa: (https://www.sipri.org/research/armament-and-disarmament/arms-transfers-and-military-spending/international-arms-transfers). Luettu 23.8.2016.
3 Ramqvist, Philip, 2011, Svensk vapenexport slår record. Julkaistu: Dagens Nyheter 7.12.2011. Saatavissa: (http://www.dn.se/ekonomi/svensk-vapenexport-slar-rekord/). Luettu 24.8.2016.
4 Svenska Regeringen, Strategisk exportkontroll 2012 – krigsmateriel och produkter med dubbla användningsområden, Regeringens skrivelse 2012/13:114, 25.3.2013, s. 46. Saatavissa: (http://www.regeringen.se/rattsdokument/skrivelse/2013/03/skr.-201213114/9. Luettu 24.8.2016.
5 Ks. viite 4, s. 5-6.
6 Ks. viite 1, s.5-6.
7 Ks. viite 1, s. 59.
8 Saab, 2016, Saab 2000 Erieye AEW&C; A True Force Multiplier. Saatavissa: <http://saab.com/air/airborne-solutions/airborne-surveillance/saab-2000-erieye-aewc/>. Luettu 24.8.2016.
9 Kytömäki, Elli, 2015, Nordic Arms Transfer Controls and The Arms Trade Treaty: Strenghts and Challenges. Helsinki: SaferGlobe, S.22.
10 Lönnaeus, Olle, 2012, Nya Stridbåtar till Arabemiraten. Julkaistu: Sydsvenskan 19.3.2012. Saatavissa: (http://www.sydsvenskan.se/2012-03-19/nya-stridsbatar-till-arabemiraten). Luettu 24.8.2016.
11 Andersson, Christina, 2012, Sverige stödjer bygget av vapenfabrik i diktaturen Saudiarabien. Julkaistu: Säkerhetspolitik.se 9.3. 2012. Saatavissa: (http://www.sakerhetspolitik.se/Arkiv/Omvarldsbevakning/2012/Sverige-stodjer-bygget-av-vapenfabrik-i-diktaturen-Saudiarabien/). Luettu 24.8.2016.
12 Svenska Regeringen, Strategisk exportkontroll 2014 – krigsmateriel och produkter med dubbla användningsområden, Regeringens skrivelse 2014/15:114, 12.3.2015, s.42. Saatavissa: (http://www.regeringen.se/rattsdokument/skrivelse/2015/03/skr.-201415114/). Luettu 24.8.2016.
13 Säkerhetspolitik.se 25.3.2015, Diplomatisk kris mellan Sverige och Saudiarabien. Saatavissa: (http://www.sakerhetspolitik.se/Arkiv/Omvarldsbevakning/2015/Diplomatisk-kris-mellan-Sverige-och-Saudiarabien/). Luettu 24.8.2016.
14 Dagens Nyheter 6.3.2015, 31 näringslivstoppar: Bryt inte avtalet med Saudiarabien. Saatavissa: (http://www.dn.se/ekonomi/31-naringslivstoppar-bryt-inte-avtalet-med-saudiarabien/). Luettu 24.8.2016.
15 Svenska Regeringen, Strategisk exportkontroll 2015 – krigsmateriel och produkter med dubbla användningsområden, Regeringens skrivelse 2015/16:114, 17.3.2016, s. 44. Saatavissa: (http://www.regeringen.se/rattsdokument/skrivelse/2016/03/skr.-201516114/). Luettu 24.8.2016.
Ranskan aseviennin arvo nousi ennätyslukemiin vuonna 2015. Kolme neljäsosaa lähes 17 miljardin euron arvoisesta toteutuneesta aseviennistä suuntautui Lähi-Itään.
Ranskan aseviennin arvo nousi ennätyslukemiin vuonna 2015. Kolme neljäsosaa lähes 17 miljardin euron arvoisesta toteutuneesta aseviennistä suuntautui Lähi-Itään. Viisivuotiskaudella 2011–2015 Ranskan aseviennin tilausten arvo Lähi-Idässä on kasvanut hieman yli miljardista eurosta vuodessa yli kymmeneen miljardiin euroon.[1] Tosin yksittäiset kaupat näkyvät tilastoissa selvinä piikkeinä. Ranskan aktiivisen asevientipolitiikan taustalla vaikuttavat sekä maan strategiset ja turvallisuuspoliittiset tavoitteet Lähi-Idässä että taloudelliset intressit.
Merkittävimmät Ranskan aseviennin arvoa kasvattaneet kaupat koskivat Rafale-hävittäjien myyntiä Qatariin ja Egyptiin. Tilausten myötä maihin suuntautuneen viennin yhteenlaskettu arvo on yli 12 miljardia euroa vuonna 2015 [2]. Kauppojen myötä Qatar ja Egypti nousivat Ranskan vastaanottamien tilausten osalta tärkeimmiksi vientikohteiksi heti Saudi-Arabian jälkeen vuosijaksolla 2006–2015 .[3]
Ranska on tällä hetkellä Egyptin merkittävimpiä aseiden toimittajia. Maa hankkii Ranskalta yhteensä 24 Rafale-hävittäjäkonetta. Kauppa on jatkoa maiden väliselle kasvaneelle puolustusyhteistyölle. Aikaisemmin Egypti on hankkinut Ranskalta muun muassa merivoimien aluksia ja ohjuksia. Egypti on myös neuvotellut Ranskan kanssa sotilaskäyttöön tarkoitettujen satelliittien hankkimisesta.[4]
Ranska toimittaa Egyptiin myös kaksi valmistamaansa, alun perin Venäjälle tarkoitettua, Mistral-luokan maihinnousualusta. Krimin miehityksen ja Ukrainan sodan myötä voimaan astunut EU:n asevientikielto esti alusten toimittamisen Venäjälle. Ranska löysi tilanteeseen ratkaisun, kun uusi ostaja löytyi Egyptistä. Sopimus alusten myynnistä solmittiin lokakuussa 2015 ja aluksista ensimmäinen toimitettiin Egyptille kesäkuussa 2016.[5]
Ranska myös rahoittaa Egyptin asevarustelua myöntämällä maalle yhteensä 3,37 miljardin euron arvosta lainaa puolustusmateriaalihankintoihin. Lainan arvioidaan kattavan noin 60 % Egyptin tekemien puolustustarvikehankintojen arvosta.[6]
Qatar on Ranskan toiseksi merkittävin asiakas Lähi-Idässä. Qatarin kanssa solmittu Rafale-kauppa on arvoltaan Egyptin vientiä suurempi, sillä se sisältää hävittäjien ohella erityyppisiä ohjuksia. Kaupan solmimisen yhteydessä Ranskan puolustusministeri Jean-Yves LeDrian korosti maiden välisten suhteiden strategista luonnetta ja Qatarin tarvetta hankkia puolustusmateriaalia suojellakseen itseään.[7]
Ranska on myös kilpaillut Italian kanssa merivoimien alusten myynnistä Qatarille. Qatar pyrkii aseistautumaan vastauksena Persianlahden alueellisiin jännitteisiin ja erityisesti Iranin vahvistuneeseen asemaan. Samalla maa valmistautuu suojelemaan öljykenttiään ja turvaamaan vuoden 2022 jalkapallon mm-kilpailuja.[8]
Pitkällä aikavälillä Ranskan aseviennin tärkein kohdemaa on Saudi-Arabia. Vuosien 2006–2015 aikana Ranskan aseviennin arvo maahan on ollut yhteensä lähes 12 miljardia euroa [9]. Saudi-Arabia on ostanut Ranskalta muun muassa fregatteja ja maa neuvottelee satelliittien sekä partioveneiden hankinnoista [10]. Saudi-Arabia myös rahoittaa liittolaisensa Egyptin Ranskalta tekemiä asehankintoja, mikä vahvistaa näiden kolmen maan välistä liittolaisuussuhdetta.[11]
Ranskan Lähi-Itään suuntautuvan aseviennin taustalla vaikuttavat maan turvallisuuspoliittiset tavoitteet erityisesti terrorismin vastaisessa taistelussa. Samalla Ranska pyrkii pitämään yllä omaa puolustusteollisuuttaan, vahvistamaan heikkoa taloudellista tilannettaan ja tukemaan työllisyyttä kotimaassa. Puolustusteollisuus työllistää Ranskassa yli 160 000 henkeä ja muodostaa tärkeän osan maan korkean teknologian teollisuudesta. Tämän vuoksi Ranskan valtiolla on merkittävä rooli maan puolustusteollisuuden vientipyrkimysten tukemisessa.[12]
Ranskan pidemmän aikavälin strategisena tavoitteena Lähi-Idässä on arvioitu olevan alueellisen vaikutusvallan kasvattaminen erityisesti vahvistamalla suhteita Egyptiin, Saudi-Arabiaan ja Persianlahden alueen valtioihin. Tämän on arvioitu näkyneen muun muassa Ranskan jyrkässä asennoitumisessa suhteessa Iranin ydinaseohjelmasta käytyihin neuvotteluihin. Ranskan diplomaattisia pyrkimyksiä ovat helpottaneet Iranin kanssa käydyt neuvottelut ja Yhdysvaltain Egyptiin vuonna 2013 kohdistama, vaikkakin sittemmin lopetettu, asevientikielto, jotka ovat hetkellisesti viilentäneet Persianlahden alueen valtioiden ja USA:n välejä.[13]
Ranskan toteuttama mittava asevienti ja jatkuvat pyrkimykset saada Rafale-hävittäjille uusia ostajia Persianlahden alueella sitovat maan tiiviiseen puolustusyhteistyöhön alueen valtioiden kanssa pitkälle tulevaisuuteen. Egypti, Qatar ja Saudi-Arabia ovat jo nykyisin monilta osin riippuvaisia Ranskan tuottamista ylläpito- ja huoltovarmuuspalveluista ja tulevaisuudessa tämä yhteys saattaa vahvistua entisestään.[14]
On avoin kysymys, kuinka hyvin Ranska lopulta pystyy vaikuttamaan liittolaistensa pyrkimyksiin ja edistämään omia strategisia tavoitteitaan Lähi-Idässä ja erityisesti Persianlahden alueella. Ei ole myöskään täysin selvää, miten Ranskan asevientipolitiikka sopii osaksi EU:n pyrkimyksiä muodostaa yhteistä poliittista linjaa suhteessa alueen valtioihin.
EU:n ulkoministerien lokakuussa 2016 hyväksymän yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevän raportin mukaan yhteistyö Persianlahden alueen valtioiden kanssa on tarpeen erityisesti turvallisuuskysymyksissä. Samanaikaisesti raportissa tunnustetaan, että useilla alueen valtioilla on ongelmia sisäisen vakauden ja ihmisoikeuksien kanssa.[15]
Ranskan kontribuutio EU:n yhteiseen politiikkaan näyttää painottavan kovaa turvallisuutta ihmisoikeuskysymysten kustannuksella. Todennäköistä on, että asevienti vahvistaa alueellisia jännitteitä ja kiihdyttää avoimia konflikteja. Nähtäväksi jää, palveleeko tämä kehitys lopulta edes Ranskan omia pitkän aikavälin pyrkimyksiä.
1 Ministère de la Défense, 2016, Rapport au Parlement sur les exportations d’armement 2016. Pariisi: Ministère de la Défense, s. 66. Saatavissa: (http://www.defense.gouv.fr/content/download/473688/7580682/file/RAP-2016.pdf). Luettu. 19.8.2016.
2 Ks. viite 1.
3 Ks. viite 1, s. 84.
4 defenceWeb 23.3.2016, Egypt eyeing more arms contracts with France. Saatavissa: (http://www.defenceweb.co.za/index.php?option=com_content&view=article&id=42838:egypt-eyeing-more-arms-contracts-with-france&catid=7:Industry&Itemid=116). Luettu. 19.8.2016.
5 defenceWeb 3.6.2016, Egypt formally receives first Mistral class vessel. Saatavissa: (http://www.defenceweb.co.za/index.php?option=com_content&view=article&id=43767:egypt-formally-receives-first-mistral-class-vessel&catid=51:Sea&Itemid=106). luettu. 19.8.2016.
6 Nkala, Oscar, 2016, Egypt OKs Plan for €3B Military Gear Loan From France. Julkaistu: DefenseNews 13.3.2016. Saatavissa: (http://www.defensenews.com/story/defense/international/mideast-africa/2016/03/13/egypt-oks-plan-3b-military-gear-loan-france/81747370/). luettu 19.8.2016.
7 Mustafa, Avad, 2016, Qatar, France Complete Dassault Rafale Fighter Jet Deal. Julkaistu: DefenseNews 29.3.2016. Saatavissa: (http://www.defensenews.com/story/defense/air-space/2016/03/29/dassault-rafale-france-qatar-fighter-jet/82377564/). luettu 19.8.2016.
8 Kington, Tom & Tran, Pierre, 2016, Italy, France Clash Over Naval Deal With Qatar. Julkaistu: DefenseNews 15.4.2016. Saatavissa: (http://www.defensenews.com/story/defense/international/2016/04/15/italy-france-qatar-navy-world-cup/83074668/). luettu 19.8.2016.
9 Ks. viite 1, s. 9.
10 DefenseNews 14.10.2015, Saudis, French To Discuss Satellite, Patrol Boat Sales. Saatavissa: (http://www.defensenews.com/story/defense/policy-budget/industry/2015/10/14/saudis-french-discuss-sat-patrol-boat-sales/73925852/). luettu 19.8.2016.
11 Neubauer, Sigurd, 2016, An Assessment of France’s Assertive Mideast Policy. Doha: Al Jazeera Centre for Studies. Saatavissa: (http://studies.aljazeera.net/en/reports/2016/03/assessment-frances-assertive-mideast-policy-160309084628767.html). Luettu 19.8.2016.
12 Ks. viite 1, s. 10-11.
13 Daniels, Owen & Gramer, Robbie, 2016, France fills the American arms void. Julkaistu: Politico FORUM 25.6.2015. Saatavissa: (http://www.politico.eu/article/france-us-arms-jet-gulf-paris-un/). Luettu 19.8.2016.
14 Ks. viite 11.
15 Euroopan unionin neuvosto, CFSP Report – Our priorities in 2016, Asiakirja 13026/16, 17.10.2016. Saatavissa: (http://dsms.consilium.europa.eu/952/Actions/Newsletter.aspx?messageid=8138&customerid=37912&password=enc_42377361466131576658384E_enc). Luettu 24.10.2016.
Iso-Britannia on Ranskan ja Saksan ohella EU:n johtava aseviejä. Muiden suurten EU:n aseviejämaiden tavoin Lähi-Itä muodostaa tärkeän markkina-alueen Iso-Britannian puolustusteollisuudelle.
Iso-Britannia on Ranskan ja Saksan ohella EU:n johtava aseviejä. Muiden suurten EU:n aseviejämaiden tavoin Lähi-Itä muodostaa tärkeän markkina-alueen Iso-Britannian puolustusteollisuudelle. Erityisesti Saudi-Arabia on Iso-Britannialle merkittävä kauppakumppani. Iso-Britannian hallitus on jatkanut puolustusalan yhteistyötä Saudi-Arabian hallituksen kanssa myös Jemenissä aloitetun intervention aikana.
Tukholman rauhantutkimusinstituutin (Sipri) mukaan Saudi-Arabia on vuosien 2011–2015 välillä ollut Britannian aseviennin tärkein kohdemaa. Saudi-Arabiaan on suuntautunut 46 prosenttia kaikesta Iso-Britannian aseviennistä. Vastaavasti Saudi-Arabia on tehnyt 30 prosenttia kaikista puolustustarvikehankinnoistaan Iso-Britanniasta. Ainoastaan Yhdysvallat on Saudi-Arabialle tärkeämpi aseiden toimittaja.[1] Iso-Britannian Lähi-Itään suuntautuneen aseviennin jakauma käy ilmi oheisesta kuvaajasta 9.
Saudi-Arabian ja Iso-Britannian välisen asekauppayhteistyön historia ulottuu viime vuosisadan alkupuolelle. Kylmän sodan aikana yhteistyö tiivistyi 1960-luvulta lähtien ja saavutti huippunsa 1980-luvulla solmitussa ”Al-Yamanah -sopimuksessa”, jossa Iso-Britannian hallitus myi Saudi-Arabialle Tornado-hävittäjäkoneita sekä harjoituslentokoneita.[2]
Tiivis strateginen ja kaupallinen yhteistyö maiden välillä on jatkunut 2000-luvulla. Vuonna 2007 Iso-Britannia sopi Saudi-Arabian kanssa 72 Eurofighter ”Typhoon” -hävittäjän myynnistä. Sopimus oli yksi 2000-luvun alun merkittävimpiä yksittäisiä asekauppoja.[3] Eurofighter on lopputulos monikansallisesta eurooppalaisesta yhteistyöstä, jossa brittiläisenä osapuolena toimii maailman johtaviin puolustusalan yrityksiin kuuluva BAE Systems.[4]
David Cameronin konservatiivihallituksen (2010–2015) kaudella maiden välinen asekauppayhteistyö on jatkunut vilkkaana ja jopa kasvanut vuoden 2015 aikana.[5] Vuosien 2010–2015 välillä Iso-Britanniasta Saudi-Arabiaan myönnettyjen vientilupien arvo on ollut vajaat 7 miljardia puntaa.[6]
Saudi-Arabia liittolaisineen aloitti maaliskuussa 2015 sotilaallisen intervention Jemenissä. Intervention tavoitteena on tukea Jemenin presidenttiä Abd Rabbuh Mansur Hadia Iranin tukemia houthi-kapinallisia vastaan. Interventio näyttää toistaiseksi epäonnistuneen tavoitteissaan, mutta se on osaltaan luonut Jemeniin erittäin vakavan humanitaarisen kriisin.[7]
Iso-Britannian hallitus on tukenut Saudi-Arabian tekemää interventiota, mutta pidättäytynyt osallistumasta itse sotatoimiin [8]. Sotatoimissa on kuollut yli 6400 ihmistä, joista noin puolet on siviilejä. Lisäksi yli 30 000 on loukkaantunut ja noin 2,5 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa [9]. YK:n asiantuntijapaneelin mukaan Saudi-Arabian ja sen liittolaisten johtama koalitio on toteuttanut laajamittaisia ja systemaattisia iskuja siviilikohteisiin.[10]
Saudi Arabian ja sen liittolaisten Jemeniin tekemä interventio on herättänyt laajaa kansainvälistä kritiikkiä. Muun muassa Euroopan parlamentti hyväksyi helmikuussa 2016 päätöslauselman Saudi-Arabiaan kohdistuvan asevientikiellon puolesta. Päätöslauselma ei ole EU:n jäsenvaltioita sitova.[11]
Vastauksena kasvaneeseen aseviennin kritiikkiin Iso-Britannian parlamentti asetti maaliskuussa 2016 erillisen komitean tutkimaan Lähi-Itään suuntautuvaa asevientiä. Komitean tehtävänä on tarkastella erityisesti vientilupakäytäntöjä Saudi-Arabiaan ja muihin Persianlahden alueen valtioihin. Selvityksen tavoitteena on analysoida, mikä merkitys Iso-Britannian toimittamilla aseilla on Jemenin konfliktissa.[12]
Myös useat ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet Iso-Britannian ja Saudi-Arabian välistä asekauppaa. Asekaupan vastainen kansalaisjärjestö Campaing Against Arms Trade (CAAT) on haastanut Britannian hallituksen oikeuteen Saudi-Arabiaan suuntautuvan aseviennin laillisuudesta. Lontoolainen tuomioistuin hyväksyi järjestön vaatimuksen aseviennin laillisuuteen kohdistuvan katsauksen viemisestä eteenpäin. Tapausta tullaan tarkastelemaan vuoden 2017 helmikuuhun mennessä.[13]
Vastauksena asevientiin kohdistuvaan kritiikkiin Iso-Britannian hallitus on korostanut maan asevalvontajärjestelmän olevan eräs maailman tiukimpia.[14] Iso-Britannia arvioi puolustustarvikkeiden vientilupia tapauskohtaisesti, ja vuosittain useita vientilupia jätetään myöntämättä. Saudi-Arabiaan, Bahrainiin, Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin, Qatariin tai Kuwaitiin ei kohdistunut kuitenkaan yhtäkään vientilupien epäystä vuonna 2015.[15]
Vuonna 2014 Iso-Britannia eväsi 292 vientilupaa ja vuonna 2015 346 vientilupaa. Molempina vuosina tärkeimmät lupien epäämiskriteerit olivat kohdemaahan kohdistuva asevientikielto tai aseiden loppukäyttöön mahdollisesti kohdistuvat ongelmat.[16][17] Vuonna 2014 Libya oli esimerkki valtiosta, jossa loppukäytön valvontaan kohdistuvia ongelmien katsottiin olevan peruste vientilupien epäämiselle.[18]
Iso-Britanniassa käyty keskustelu asevientipolitiikasta ja sen ongelmakohdista osoittaa, että sekä asekaupan jatkaminen että sen rajoittaminen ovat ensisijaisesti poliittisia kysymyksiä. Pitkäaikaisen asekauppayhteistyön katkaiseminen olisi poliittisesti vaikeaa, mutta toisaalta se olisi samalla vahva viesti siitä, mitä tavoitteita asevientipolitiikassa halutaan priorisoida.
1 Sipri, 2016, International Arms Transfers – Arms Transfer Graphics. Saatavissa: (https://www.sipri.org/research/armament-and-disarmament/arms-transfers-and-military-spending/international-arms-transfers). Luettu 23.8.2016.
2 Wearing, David, 2016, A Shameful Relationship: UK Complicity in Saudi State Violence. Campaing Against Arms Trade, s. 15.
3 Wachman, Richard, 2007, BAE lands Saudi plane deal. Julkaistu: The Guardian 16.9.2007. Saatavissa: (https://www.theguardian.com/business/2007/sep/16/money1). Luettu 28.8.2016.
4 The Eurofighter Typhoon consortium, 2016, How Eurofighter Typhoon operates? Saatavissa: (https://www.eurofighter.com/about-us). Luettu 23.8.2016.
5 MacAskill, Ewan & Wintour, Patrick, 2016, Labour seeks details of UK role in Saudi-led airstrikes on Yemen. Julkaistu: The Guardian 27.1.2016. Saatavissa: (https://www.theguardian.com/world/2016/jan/27/labour-raises-pressure-on-cameron-to-explain-yemen-involvement). Luettu 23.8.2016.
6 Wintour, Patrick, 2016, UK licences £2.8bn of arms sales to Saudis since kingdom entered Yemen war. Julkaistu: The Guardian 19.4.2016. Saatavissa: (https://www.theguardian.com/world/2016/apr/19/uk-issues-28bn-export-licences-arms-saudi-arabia). Luettu 23.8.2016.
7 Tisdall, Simon, 2016, Saudi Arabia campaign leaves 80% of Yemen population needing aid. Julkaistu: The Guardian 25.3.2016. Saatavissa: (https://www.theguardian.com/world/2016/mar/25/saudi-arabia-campaign-leaves-80-of-yemen-population-needing-aid). Luettu 23.8.2016.
8 Foster, Peter, Loveluck, Louisa & Mojalli, Almigdad, 2016, UK ’will support Saudi-led assault on Yemeni rebels – but not engaging in combat’. Julkaistu: The Telegraph 27.3.2015. Saatavissa: (http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/middleeast/yemen/11500518/UK-will-support-Saudi-led-assault-on-Yemeni-rebels-but-not-engaging-in-combat.html). Luettu 23.8.2016.
9 UN News Centre, 2016, ’Terrible year’ in war-torn Yemen leaves majority of country’s people in need of aid – UN. Uutinen 22.3.2016. Saatavissa: (http://www.un.org/apps/news/story.asp?NewsId=53519#.V7vrKSiLSUl). Luettu 23.8.2016.
10 MacAskill, Ewan, 2016, UN report into Saudi-led strikes in Yemen raises questions over UK role. Julkaistu: The Guardian 27.1.2016. Saatavissa: (https://www.theguardian.com/world/2016/jan/27/un-report-into-saudi-led-strikes-in-yemen-raises-questions-over-uk-role). Luettu 23.8.2016.
11 Rankin, Jennifer, 2016, EU parliament votes for embargo on arms sales to Saudi Arabia. Julkaistu: The Guardian 25.2.2016. Saatavissa: (https://www.theguardian.com/world/2016/feb/25/eu-parliament-votes-for-embargo-on-arms-sales-to-saudi-arabia). Luettu 23.8.2016.
12 Wintour, Patrick & Ross, Alice, 2016, UK arms sales to Saudi Arabia face inquiry and high court legal action. Julkaistu: The Guardian 10.3.2016. Saatavissa: (https://www.theguardian.com/world/2016/mar/10/uk-arms-sales-saudi-arabia-inquiry-yemen-bombing-human-rights?CMP=share_btn_tw). Luettu 23.8.2016.
13 Ross, Alice, 2016, British arms exports to Saudi Arabia to be scrutinised in high court. Julkaistu: The Guardian 30.6.2016. Saatavissa: (https://www.theguardian.com/world/2016/jun/30/british-arms-exports-to-saudi-arabia-to-be-scrutinised-in-high-court). Luettu 23.8.2016.
14 MacAskill, Ewan, 2016, UN report into Saudi-led strikes in Yemen raises questions over UK role. Julkaistu: The Guardian 27.1.2016. Saatavissa: (https://www.theguardian.com/world/2016/jan/27/un-report-into-saudi-led-strikes-in-yemen-raises-questions-over-uk-role). Luettu 23.8.2016.
15 Department for International Trade, 2016, Strategic Export Controls: Country Pivot Report 1st January 2015 – 31st December 2015, s. 55, 319-320, 338, 480, 501, 655-656. Saatavissa: (https://www.gov.uk/government/statistics/strategic-export-controls-licensing-statistics-2015). Luettu 1.9.2016
16 United Kingdom (UK) Government, 2015, United Kingdom Stategic Export Controls Annual Report 2014, s. 20. Saatavissa: (https://www.gov.uk/government/publications). Luettu 23.8.2016.
17 United Kingdom (UK) Government, 2016, United Kingdom Stategic Export Controls Annual Report 2015, s. 17. Saatavissa: (https://www.gov.uk/government/publications). Luettu 23.8.2016.
18 United Kingdom (UK) Government, 2015, United Kingdom Stategic Export Controls Annual Report 2014, s. 13. Saatavissa: (https://www.gov.uk/government/publications). Luettu 23.8.2016.
Asevalvonnan tiukentaminen oli vuonna 2015 sekä Saksassa että Ruotsissa esillä. Saksa siirtyi osana monivuotista prosessia tiukentamaan pienaseiden vientilupiin liittyviä ehtoja. Ruotsissa keskustellaan aseviennin ehtojen yleisestä tiukentamisesta.
Saksassa nimitettiin vuoden 2014 alussa uusi kristillisdemokraateista ja sosiaalidemokraateista koostuva hallitus. Jo hallitusneuvotteluissa sosiaalidemokraatit ilmoittivat haluavansa muuttaa asevalvontajärjestelmää avoimemmaksi ja siten vientejä koskevaa keskustelua demokraattisemmaksi. Saksassa asevalvonta perustui aiemmin kahteen pilariin. Talousministeriö oli pääasiallisesti vastuussa vientilupien myöntämisestä. Liittovaltion turvallisuusneuvosto, joka koostuu liittokanslerista sekä useista muista ministereistä, päättää poliittiselta painoarvoltaan sekä määrältään merkittävistä vienneistä.
Parlamentin rooli oli asevientipolitiikan kohdalla lähes olematon. Saksan asevalvontajärjestelmää kritisoitiin maassa erityisesti siksi, että päätökset tapahtuivat pimennossa julkisuudelta ja että päätöksistä tiedotettiin vasta vuosiraporteissa, jotka ilmestyivät säännöllisesti vasta tarkasteluvuotta seuraavan vuoden lopulla. Siten vanhimmat päätökset raporteissa oli tehty jo lähes kaksi vuotta ennen kuin niistä tiedotettiin julkisuuteen. Parlamentaarinen valvonta oli näissä olosuhteissa heikoissa kantimissa.[1]
Uusi hallitus päätti sosiaalidemokraattisen talousministeri Sigmar Gabrielin johdolla avoimuuden lisäämisestä. Vuodesta 2014 alkaen talousministeriö on julkaissut edellisen vuoden asevientiä koskevat tilastot jo seuraavan vuoden kesällä. Raportointia on täydentänyt puolivuotisraportti, joka koskee tarkasteluvuoden ensimmäistä puolivuotiskautta ja julkaistaan jo tarkasteluvuoden aikana syksyllä. Siten sekä Saksan liittopäivät että julkinen keskustelu ovat jo hyvissä ajoin tietoisia asevientipolitiikan kehityksestä. Toinen merkittävä uudistus on ollut se, että maaliskuussa 2015 Saksan liittohallitus päätti, että vientilupien myöntäminen EU:n, NATO:n tai vastaavaksi luokiteltujen kumppanimaiden piirin ulkopuolelle tiukentuu. Saksa on esimerkiksi päättänyt, ettei vastaisuudessa vie mainittujen maiden piirin ulkopuolisiin maihin pienaseiden tai niiden ammusten valmistukseen tarvittavia komponentteja, valmistusteknologiaa tai lisenssejä. Lisäksi Saksa edellyttää pienaseiden viennin yhteydessä, että vastaanottajamaa tuhoaa vastaavan määrän vanhaa aseistustaan, ellei sillä ole painavaa syytä laajentaa puolustusvoimiensa vahvuutta. Liittohallitus sitoutuu myös tuhoamaan Saksan Bundeswehrin käytöstä poistetut pienaseet niiden edelleenmyynnin sijaan.[2]
Päätösten toteutumisen varmistamiseksi Saksa päätti ottaa käyttöönsä viennin kohdemaissa tapahtuvat jälkitarkastukset. Niillä varmistetaan, että Saksasta viedyt pienaseet ja niiden ammukset ovat päätyneet vientiluvassa ja loppukäyttäjätodistuksessa määritellylle loppukäyttäjälle.[3]
Saksan päätös vastaa osaltaan pienaseisiin liittyviin globaleihin riskeihin. Pienestä koostaan ja edullisesta myyntihinnastaan johtuen niillä pystytään nopeasti ja suhteellisen edullisesti muodostamaan aseistettuja liikkeitä.
Ruotsissa nostettiin vuonna 2015 esille erityisen demokratiakriteerin liittäminen asevientilupien myöntämisen ehtoihin. Ehdotus syntyi vuonna 2012 asetetun parlamentaarisen komitean työn tuloksena. Komitean tarkoituksena oli luoda suuntaviivat Ruotsin tulevalle asevalvontalainsäädännölle. Uuden lainsäädännön lähtökohtana ovat Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä kansainvälinen toiminta asekaupan säätelemiseksi ja ihmisoikeuksien tukemiseksi.[4] Komitea koostui kaikista valtiopäivillä edustettujen puolueiden jäsenistä ja kuusi kahdeksasta puolueesta asettui kannattamaan komitean mietintöä, joka julkistettiin kesäkuussa 2015. Demokratiakriteerin liittämisen lisäksi mietinnössä ehdotettiin avoimuuden lisäämistä asevientipolitiikassa sekä Ruotsin Globaalikehityspolitiikan (Politik för global utveckling, PGU) huomioimista vientilupapäätöksiä tehdessä. Jälkimmäinen ehdotus tähtää koherenssin lisäämiseen Ruotsin eri politiikan alojen välillä.[5] Menneisyydessä Ruotsin hallituksen vuosittaisissa asevientiä koskevissa raporteissa on pantu merkille, että aseviennit eivät aina ole olleet linjassa PGU:ssa linjatun oikeudenmukaisen ja kestävän globaalin kehityksen kanssa.[6]
Saksan muutokset asevalvontajärjestelmässään sekä Ruotsin pyrkimykset muuttamaan omaansa molemmat heijastelevat avoimuuden vaatimusta kotimaassa sekä kasvavaa kansainvälistä vastuunkantamista asevientien poliittisista riskeistä.
1 Grebe, Jan, 2013, Deutsche Rüstungsexporte: Zwischen mangelnder Transparenz, der Notwendigkeit parlamentarischer Kontrolle und einer Neujustierung der Rüstunsexportpolitik. Julkaistu: Zeitschschrift für Friedens- und Konfliktforschung Vol. 2 (2), s. 279-289.
Saatavissa: (http://www.zefko.nomos.de/fileadmin/zefko/doc/Aufsatz_ZeFKo_13_02.pdf). Luettu 20.10.2016.
2 Bundesministerium für Wirtschaft und Energie (BMWi), 2016, Rüstungsexportbericht – Bericht der Bundesregierung über ihre Exportpolitik für konventionelle Rüstungsgüter im Jahre 2015. Berliini: BMWi, s. 36.
Saatavissa: (https://www.bmwi.de/BMWi/Redaktion/PDF/Publikationen/ruestungsexportbericht-2015,property=pdf,bereich=bmwi2012,sprache=de,rwb=true.pdf). Luettu 20.10.2016.
3 Ks. viite 2, s. 10.
4 Svenska Regeringen, Strategisk exportkontroll 2012 – krigsmateriel och produkter med dubbla användningsområden, Regeringens skrivelse 2012/13:114, 25.3.2013, s. 6.
Saatavissa: (http://www.regeringen.se/rattsdokument/skrivelse/2013/03/skr.-201213114/). Luettu 20.10.2016.
5 Svenska Regeringen, Strategisk exportkontroll 2015 – krigsmateriel och produkter med dubbla användningsområden, Regeringens skrivelse 2015/16:114, 17.3.2016, s. 6-8.
Saatavissa: (http://www.regeringen.se/rattsdokument/skrivelse/2016/03/skr.-201516114/). Luettu 20.10.2016.
6 Ks. viite 4, s. 7.
Ranskan asevientilupajärjestelmää on uudistettu viime vuosina. Uusi lupajärjestelmä on virtaviivaistanut prosesseja ja nopeuttanut käsittelyaikoja. Uudistus on tuonut mukanaan myös jälkitarkastukset.
Ranskan asevientilupajärjestelmää on uudistettu viime vuosina. Uusi lupajärjestelmä on virtaviivaistanut prosesseja ja nopeuttanut käsittelyaikoja. Uudistus on tuonut mukanaan myös jälkitarkastukset. Järjestelmän mahdollisena uhkana on EU:n aseviennin yhteisen kannan kahdeksan vientikriteerin vesittyminen.
Ranskassa otettiin vuosien 2011 ja 2014 välillä tehtyjen lakimuutosten kautta asteittain käyttöön uusi asevalvontajärjestelmä. Asevientiä säätelevät Ranskassa kansallisen lainsäädännön ohella esimerkiksi EU:n aseviennin yhteinen kanta, vuonna 2014 solmittu asekauppasopimus ATT ja EU:n puolustusmarkkinadirektiivi, joka yksinkertaistaa EU:n sisäisiä asevientejä.
Uudessa järjestelmässä virtaviivaistettiin lupamenettelyä, jossa aiemmin oli vaadittu ennakkoluvat (Agrément Préalable) asejärjestelmiä koskevien teknisten tietojen siirtämiselle sopimusneuvotteluita varten. Tämä porras poistettiin kesäkuussa 2014. Uudessa järjestelmässä sama lupa mahdollistaa asejärjestelmien teknisten tietojen välittämisen, sopimusneuvotteluiden käymisen ja aseiden toimituksen samalla kertaa. Muihin muutoksiin kuuluvat kaksi uutta lupakategoriaa, koontiluvat (licence globale) sekä yleiset vientiluvat (licence générale).[1]
Uusien lupakategorioiden jako noudattelee samaa jakoa kuin EU:n puolustusmarkkinadirektiivi.[2] Ensimmäinen lupakategoria koontiluvat on tarkoitettu lähinnä Euroopan unionin sisäisiin asesiirtoihin, ja ne oikeuttavat viejäyrityksen viemään rajattoman määrän tuotteita tietyn ajanjakson sisällä kohdemaahan. Jälkimmäiset, yleiset vientiluvat, on tarkoitettu rajatuille sotatuotteiden vientikategorioille, jotka viedään rajatuille vastaanottajatyypeille. Viennin tapahtuessa yleisellä vientiluvalla, sen täytyy tapahtua asetuksissa määrätyillä vientikategorian ja vastaanottajan yhdistelmällä. Tällöin sotatuotteita vievän yrityksen ei tarvitse kuin rekisteröidä vientinsä 30 päivää ennen vientiä toiseen EU-maahan tai 90 päivää ennen vientiä EU:n ulkopuolisiin maihin.[3]
Vientilupajärjestelmän virtaviivaistamiseen kuuluu myös lupa-anomusten siirtäminen täysin it-pohjaiseen järjestelmään, mikä nopeuttaa käsittelyaikoja entisestään. Samalla Ranskassa otettiin käyttöön järjestelmälliset jälkitarkastukset. Puolustusministeriö kerää puolivuosittain vientilupia saaneilta yrityksiltä tiedot toteutuneista vienneistä ja suorittaa jälkitarkastuksia viennin kohteina olevissa maissa tarkastaakseen lupaehtojen toteutumista.[4]
Ranskan vientilupajärjestelmän muutosten pohjalta voi tehdä seuraavat kolme huomiota. Vanhan kaksiportaisen järjestelmän poistaminen on johtanut siihen, että kesäkuun 2014 jälkeen myönnetyt vientiluvat vastaavat enemmänkin vanhan järjestelmän ennakkolupia. Kuvaajassa 10 on nähtävissä Ranskan myöntämien vientilupien yhteenlaskettu arvo vuosina 2008-2015. Viimeisten kahden vuoden vientilupien suuri rahallinen arvo, vuonna 2014 yli 73 miljardia euroa ja vuonna 2015 yli 155 miljardia euroa, saa selityksen vientilupajärjestelmän muutoksesta. Ne ovat lupia, jotka on myönnetty kaupoille, jotka eivät ole vielä konkretisoituneet sopimuksiksi. Luvat on anottu euromääräisesti riittävän suurina, jotta ne kattavat kauppaneuvottelujen aikana syntyvän sopimuksen. Uudet luvat eivät täten ole suoraan vertailukelpoisia vanhojen vientilupien kanssa, jotka myönnettiin vasta konkreettisen sopimuksen synnyttyä.
Toiseksi tarkastusvastuu on siirtynyt uuden lupajärjestelmän myötä enemmänkin yrityksille. Aiemmassa järjestelmässä vientilupaviranomaiset tarkistivat ennen vientiä, vastasiko tehty kauppasopimus viranomaisten myöntämää ennakkolupaa. Nykyään yritys saa viedä joko ennalta annetun yksittäisen vientiluvan pohjalta, globaalien lupien pohjalta tai yleislupien pohjalta sotatuotteita suoraan ilman viranomaisten välitarkastusta. Tarkastuksia tapahtuu ainoastaan jälkikäteen, mikä on johtanut siihen, että vastuu – myös suurempi rikosoikeudellinen vastuu – on siirtynyt uuden järjestelmän myötä yrityksille. Ranskalaiset yritykset ovat moittineet järjestelmää jopa siitä, että se siirtää hallinnon tehtäviä yrityksille.[5]
Kolmanneksi muutos tarkoittaa vientilupiin liittyvän byrokratian purkamista ja käsittelyaikojen nopeutumista. Taustalla lienee kiristyvä kilpailu maailman sotatuotemarkkinoilla. Sekä EU:n alueella että Yhdysvalloissa kotimainen kysyntä on viime vuosina ollut laskusuhdanteessa – poikkeuksena toistaiseksi vuosi 2015 – minkä seurauksena monien maiden sotateollisuus on joutunut hakemaan uusia markkinoita ulkomailta. Samanaikaisesti globaaleille sotatuotemarkkinoille on tullut uusia maita, jotka kilpailevat vientimahdollisuuksista. Näitä ovat ennen kaikkea Kiina, joka on nykyään maailman kolmanneksi suurin aseviejämaa, Japani, Etelä-Korea ja Turkki. Kokonaisuudessaan tämä yhtälö saattaa tarkoittaa lisääntyviä kansainvälisiä tarjouskilpailuja, joiden lopputulos on parhaimmillaankin epävarma, sekä vientilupahakemusten määrän kasvua. Siten uusi järjestelmä saattaa olla pyrkimys vastata lisääntyneen viennin mahdollisesti aiheuttamaan lisäkuormitukseen vientilupaviranomaisten parissa.
Lisäksi on otettava huomioon, että Ranska on viime vuosina panostanut voimakkaasti puolustusteollisuutensa markkinointiin ulkomailla. Esimerkiksi Ranskan toteutuneet viennit tuplaantuivat vuosien 2014 ja 2015 välillä. On olemassa mahdollisuus, että Ranska pyrkii hakemaan kilpailuetua muihin sotatuotteita vieviin maihin nähden virtaviivaisemmalla lupajärjestelmällä.
On liian aikaista arvioida rapauttaako vientilupajärjestelmän yksinkertaistaminen myös EU:n yhteisen kannan kahdeksan vientikriteerin noudattamisen Ranskan vienneissä. Esimerkiksi monet yksittäiset vientiluvat koskevat nykyään miljardiluokan summia, mikä vaikuttaa ylimitoitetulta ja mahdollistaa aiempaa suuremmat viennit ilman ennakkotarkastuksia. Toinen uhka on se, että jälkitarkastukset eivät ole riittävän kattavia estääkseen virheet tai väärinkäytökset. Muutoksen vaikutusten toteaminen vaatisi yksittäistapausten tarkastelua useamman vuoden ajalta. Aika näyttää, mitkä ovat Ranskan vientilupajärjestelmän uudistuksen seuraukset globaaleilla sotatuotemarkkinoilla.
1 Ministère de la Défense, 2016, Rapport au Parlement sur les exportations d’armement 2016. Pariisi: Ministère de la Défense, s. 27-28, 38-40. Saatavissa: <http://www.defense.gouv.fr/content/download/473688/7580682/file/RAP-2016.pdf>. Luettu 20.10.2016.
2 Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, Direktiivi 2009/43/EY, annettu 6. päivänä toukokuuta, yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta, 6.5.2009. Saatavissa: <http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:146:0001:0036:fi:PDF>. Luettu 20.10.2016.
3 Lucie Béraud-Sudreau, 2014, French adaptation strategies for arms export controls since the 1990s, Paris Paper n° 10, octobre 2014. Pariisi: Institute for Strategic Research of the Ecole Militaire (IRSEM), s. 37-38. Luettu 20.10.2016.
4 Ks. viite 1, s. 27-28, 38-40.
5 Ks. viite 2, s. 40-41.
Vuonna 2015 viisi EU-maata, Espanja, Ranska, Ruotsi, Saksa, ja Yhdistynyt kuningaskunta myönsivät vientilupia aseille yhteensä 183 miljardin euron arvosta.
Vuonna 2015 viisi EU-maata, Espanja, Ranska, Ruotsi, Saksa, ja Yhdistynyt kuningaskunta myönsivät vientilupia aseille yhteensä 183 miljardin euron arvosta. Luku on ennätysmäisen suuri, sillä kaikkien EU-maiden vientilupien yhteenlaskettu arvo oli edellisenä vuotena 2014 98 miljardia euroa, joka sekin oli ennätyksellisen suuri summa. Edellinen huippuarvo vuodelta 2009 käsittää vientilupia ”ainoastaan” 40 miljardin arvosta, joten vienti on lukujen valossa ollut viimeisten kahden vuoden aikana voimakkaasti nousujohteista. Tämä on kuitenkin osin näennäistä, sillä Ranska muutti vuonna 2014 asevientivalvontajärjestelmäänsä, minkä vuoksi sen myöntämien vientilupien luonne ja euromääräinen arvo muuttuivat kertaheitolla. Kuvaajassa 1 on hyvin nähtävissä Ranskan vientilupajärjestelmän muutoksen vaikutus sekä Ranskan lupien arvoon että viiden EU-maan vientilupien yhteenlaskettuun arvoon.
Vuonna 2015 myönnettiin siitä huolimatta vientilupia ennätyksellisen suuresta rahallisesta arvosta. Mikäli Ranska jätetään tarkastelusta pois, kuten kuvaajassa 2, on havaittavissa, että jäljelle jäävät neljäkin maata, Espanja, Ruotsi, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat myöntäneet vuonna 2015 vientilupia yli kaksi kertaa niin suuresta arvosta kuin vuonna 2014. Vientilupien arvon muutosprosentti vuosien 2014 ja 2015 välillä oli peräti 151 prosenttia. Jos verrataan viimeisen kolmen vuoden keskiarvoa viisivuotisjakson 2008-2012 keskiarvoon, on muutos edelleen huomattava, 38,2 prosenttia. Voidaan todeta, että vuosi 2015 merkitsi tämän hetkisten tilastotietojen valossa piikkiä EU-maiden myöntämien asevientilupien arvossa.
Tarkastelua vaikeuttaa se, että mukana ovat ainoastaan maiden myöntämät vientiluvat, ei siis toteutunut vienti. Tämä johtuu siitä, että Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät raportoi toteutuneita vientejään. Vientiluvissa on huomioitava se, että ne eivät toteudu aina euromääräisesti sellaisenaan. Puolustusteollisuuden yritykset hakevat usein vientilupia yli oman tarpeensa, joten myönnettyjen vientilupien arvo on usein suurempi kuin toteutuneen viennin arvo. Ne kertovat kuitenkin siitä, mitä aseita EU-maat ovat valmiita viemään, mihin maihin he ovat valmiita niitä myymään, miten suuri on eurooppalaisten aseiden kysyntä muualla maailmassa sekä mihin suuntaan kysyntä ja vientipolitiikka kehittyvät.
Kuten kuvaajasta 3 käy ilmi, myönnettiin noin 41,6 prosenttia vientilupien arvosta Lähi-itään suuntautuvalle viennille. Suurimpia ostajamaita alueella olivat Persianlahden maat. Seuraavana olivat EU-maat 13,5 prosentin osuudella, Etelä-Aasia 9,2 prosentin osuudella sekä Kaakkois-Aasia 8,6 prosentin osuudella. Noin kaksi kolmasosaa näiden viiden maan kansainvälisestä asekaupasta suuntautui siis Aasiaan Euroopan maiden osuuden ollessa noin 18,2 prosenttia vuonna 2015 (kuvaaja 4). Samaten kuvaajasta 4 käy ilmi, miten eri maanosien suhteelliset osuudet ovat muuttuneet viimeisen kolmen vuoden aikana. Etenkin Aasian osuus on kasvanut merkittävästi. Aasian maihin kohdistuvaan vientiin myönnettyjen vientilupien suureen euromääräiseen arvoon vaikuttavat Persianlahden maiden asevarustelu, Etelä-Kiinan meren ympärillä olevat jännitteet sekä Intian viime vuosien suuret asehankinnat.
Persianlahden maihin myönnettyjen vientilupien kokonaisarvon kehitys käy ilmi kuvaajasta 5. Kuvaajassa 6 Ranskan vientiluvat on jätetty tarkastelematta, mistä on huomattavissa, että Persianlahden alueelle myönnettyjen asevientilupien arvo on kasvanut Ranskan vaikutuksesta huolimatta viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Persianlahden maihin kohdistuvan viennin ongelmia tarkastellaan erikseen artikkeleissa ”Iso-Britannian mittava asevienti Lähi-Itään jatkuu kasvaneesta kritiikistä huolimatta” [TÄHÄN LINKKI TOISEEN ARTIKKELIIN] sekä ”Pienaseiden ja ammusten vienti Syyrian kapinallisia tukeviin maihin yli kaksinkertaistunut – huomioidaanko vienneissä diversioriski?” [TÄHÄN LINKKI TOISEEN ARTIKKELIIN].
Myönnettyjen vientilupien arvon kasvuun vaikuttaa useita tekijöitä, joista merkittävin on ollut turvallisuustilanteen muuttuminen epävakaammaksi monilla alueilla maailmassa. Esimerkiksi EU:n sisäinen vienti lähes kaksinkertaistui reilusta 12 miljardista eurosta 24 miljardiin euroon, kuten kuvaajasta 7 käy ilmi. Tähän ovat vaikuttaneet sotilasmenojen nostaminen Keski- ja Itä-Euroopassa Itä-Ukrainassa käytävän sodan vuoksi, jonka vuoksi Venäjä on koettu etenkin Ukrainan naapurimaissa uhkana.[1]
Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan suuntautuvien vientilupien kokonaisarvo kasvoi kolmivuotisjaksona 2013-2015 lähes nelinkertaiseksi verrattuna viisivuotisjaksoon 2008-2012. Tähän ovat vaikuttaneet toisaalta alueen aiemmin verrattain pienet aseostot ja viime vuosina käyty taistelu Boko Haramia vastaan. Kamerun, Tšad, Niger ja Nigeria aloittivat yhteisen operaation Boko Haramia vastaan vuonna 2015 ja varustautuivat siihen mittavilla sotatarvikeostoilla.[2] Ranska myönsi vientilupia näihin maihin esimerkiksi vientikategorioille ML 6, johon kuuluvat panssaroidut ajoneuvot, sekä ML 10, johon kuuluvat lentokoneet, lennokit, helikopterit sekä niiden osat.[3] Näiden lupien arvo vastaa kolmannesta Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan myönnettyjen lupien arvosta.
Vuonna 2015 Ranska myönsi maakohtaisia vientilupia yhteensä 155 miljardin euron arvosta (kuvaaja 8). Luvussa eivät ole mukana YK-järjestöjen käyttöön menevät aseet eivätkä tilapäiset viennit, kuten näyttelyviennit. Luku on yli kaksi kertaa niin suuri kuin vuonna 2014 myönnettyjen vientilupien arvo, joka oli 73 miljardia euroa. Samalla se oli yli kymmenen kertaa niin suuri kuin vuosina 2008-2013 tavallisesti myönnettyjen vientilupien arvo, joka vaihteli vuosittain 9,5 miljardin ja 14,3 miljardin välillä. Ranskan myöntämien vientilupien arvon kasvu vaikuttaa osaltaan koko EU:n yhteensä myöntämien vientilupien arvoon ja nostaa samalla esille kysymyksiä maan vientipolitiikan muutoksesta. Ranskan vientilupien arvon kehitystä käsitellään artikkelissa ”Ranskan uusi asevalvontajärjestelmä – järjestelmän virtaviivaistamista vai viennin edistämistä?” [TÄHÄN LINKKI TOISEEN ARTIKKELIIN], jossa tarkastellaan maan asevalvontajärjestelmän muutosta, sekä artikkelissa ”Ranskan aseviennissä meneillään huippuvuodet”, [TÄHÄN LINKKI TOISEEN ARTIKKELIIN] joka keskittyy maan vientipolitiikkaan.
1 Perlo-freeman, Sam, Fleurant, Aude, Wezeman, Pieter d. & Wezeman, Siemon T., 2016, Trends in World Military Expenditure 2015. Tukholma: Sipri. Saatavissa: (https://www.sipri.org/sites/default/files/EMBARGO%20FS1604%20Milex%202015.pdf). Luettu 10.9.2016.
2 Fleurant, Aude, Perlo-freeman, Sam, Wezeman, Pieter d. & Wezeman, Siemon T., 2016, Trends in International Arms Transfers 2015. Tukholma: Sipri. Saatavissa: (https://www.sipri.org/sites/default/files/SIPRIFS1602.pdf). Luettu 10.9.2016.
3 Ministère de la Défense, 2016, Rapport au Parlement sur les exportations d’armement 2016. Pariisi: Ministère de la Défense. Saatavissa: (http://www.defense.gouv.fr/content/download/473688/7580682/file/RAP-2016.pdf). Luettu 10.9.2016.
SaferGloben kahdeksas asevalvontaa ja asekauppaa käsittelevä raportti on julkaistu 24. lokakuuta 2016 YK:n aseistariisuntaviikolla.
Vuosittain julkaistava Suomen asevalvontaraportti tarkastelee, miten asevalvonta ja aseistariisunta ovat edistyneet, miten maailman asekauppa on kehittynyt, minne Suomesta on viety aseita ja mistä aseita on tuotu Suomeen. Vuoden 2016 raportissa kerrotaan muun muassa, että vuonna 2015 Lähi-itä nousi ensimmäistä kertaa Suomen sotatuoteviennin merkittävimmäksi kohdealueeksi, ja että sisäministeriön poliisiosasto ei kesällä 2016 tiennyt vastaavansa kidutusvälineiden vienti- ja tuontilupahakemusten käsittelystä ja raportoinnista Euroopan komissiolle. Kansainvälinen asekauppasopimus (Arms Trade Treaty, ATT) velvoitti ensimmäistä kertaa sopimuksessa mukana olevat valtiot raportoimaan asevienneistä ja -tuonneista.
Saatavuus: Lataa sähköisessä muodossa tai osta irtonumero (alennettu hinta 7 €).
Tämä raportti arvioi aloitteen saavutuksia ja haasteita sen ensimmäisen vuosikymmenen aikana ja suhteessa laajempaan kansainväliseen ydinturvaregiimiin.
Ydinterrorismin vastainen globaalialoite (The Global Initiative to Combat Nuclear Terrorism, GICNT) perustettiin Venäjän ja Yhdysvaltain yhteistyön pohjalta vuonna 2006. Sen tarkoituksena on estää ydin- ja radioaktiivisten aineiden käyttö terroristisiin tarkoituksiin ja varautua tilanteisiin, jossa nämä aineet ovat joutuneet valvonnan ulkopuolelle.
Tämä raportti arvioi aloitteen saavutuksia ja haasteita sen ensimmäisen vuosikymmenen aikana ja suhteessa laajempaan kansainväliseen ydinturvaregiimiin. Raportti pohtii myös GICNT:n tulevaisuutta. Raportti on tehty yhteistyönä suomalaisen SaferGloben sekä hollantilaisen CCSL (Centre for Conflict and Security Law) -tutkimusinstituutin kanssa. Raportin tilaajina ovat Hollannin ja Suomen ulkoministeriöt.
SaferGlobe järjesti huhtikuun alussa seminaarin otsikolla ”Näkökulmia työllisyyteen, turvallisuuteen ja maahanmuuttoon — onko näiden välillä yhteyttä?”. Seminaarin keskeisen sisällön tiivistävä seminaariraportti on nyt luettavissa.
Seminaarissa pohdimme, voidaanko työllisyyttä lisäämällä lisätä turvallisuutta. Seminaarin puhujista erikoistutkija Maili Malin lähestyi aihetta maahanmuuttajien ja työllisyyden näkökulmasta, yliopistotutkija Mikko Aaltonen kriminologian näkökulmasta ja kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen radikalisoitumisen ehkäisyn näkökulmasta.
Seminaari toteutettiin osana SaferGloben hanketta Työllistymisen merkitys turvallisuusnäkökulmasta. Hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.
Suomen sotatuoteviennin arvo vuonna 2014 oli 223 miljoonaa euroa. Summa on liki sama kuin vuonna 2013, jolloin viennin arvo, 224 miljoonaa euroa, oli suurempi kuin kertaakaan SaferGloben vuodesta 1998 alkaneen tilastoinnin aikana.
Vuosien 2014 ja 2013 kokonaisvienteihin vaikuttaa merkittävästi näinä vuosina toteutunut Patrian panssariajoneuvojen vienti Ruotsiin.
Merkittäviä kauppoja Saudi-Arabiaan, Arabiemiirikuntiin ja Turkkiin
Raportin mukaan näyttää siltä, että merkittävien asekauppojen osalta Suomen asevienti on suuntautumassa kasvavissa määrin Euroopan unionin ulkopuolelle. Suuria kauppoja tehtiin viime vuonna muun muassa Saudi-Arabiaan, Arabiemiirikuntiin ja Turkkiin. Patrian Nemo-kranaatinheitinten vienti Saudi-Arabiaan oli arvoltaan 50 miljoonaa euroa, mikä tekee maasta yhden Suomen suurimmista asekauppakumppaneista.
Saudi-Arabian johtama koalitio on vuoden 2015 maaliskuusta lähtien toteuttanut ilmaiskuja Jemenissä ja elokuun alussa Saudi-Arabia ja sen liittolaiset tekivät maihinnousun Adenin satamakaupunkiin. Arabian niemimaan yleisen konfliktiherkkyyden lisäksi Saudi-Arabian heikko ihmisoikeustilanne on herättänyt huolta.
– Yleisesti ottaen, kun aseet on viety, on vaikea enää valvoa, mitä niillä tehdään, toteaa Suomen asevalvontaraportin päätoimittaja Kari Paasonen.
SaferGlobe nosti toukokuussa 2011 ensimmäisenä julkisuuteen tuolloin suunnitteilla olleen kranaatinheitinjärjestelmän viennin Saudi-Arabiaan.
Saatavuus: Lataa sähköisessä muodossa tai osta irtonumero (alennettu hinta 7 €).
Tiesitkö, että arviolta miljardi ihmistä asuu haurailla alueilla eli alueilla, joilla valtioiden resurssit ja toimintakyky ovat heikot? Tiesitkö, että yhä useampi suomalainen yritys ja järjestö harjoittaa toimintaa tällaisilla alueilla? Haurailla alueilla jo yksittäinen ja merkityksettömältä vaikuttava tapahtuma voi eskaloitua väkivaltaiseksi konfliktiksi. Samaan aikaan näillä alueilla on myös paljon käyttämätöntä potentiaalia ja mahdollisuuksia kehittyä kohti vakaampaa ja demokraattisempaa valtiota.
Me tarjoamme koulutusta tukemaan järjestönne valmiuksia suunnitella ja harjoittaa toimintaa haurailla alueilla. Koulutus on maksuton.
Koulutuksen tavoitteena on tukea järjestöjä konfliktisensitiivisten toimintamallien omaksumisessa. Koulutus koostuu ennakkotehtävästä sekä varsinaisesta koulutusosiosta, jossa korostuvat käytännönläheisyys, interaktiivisuus ja keskustelut. Ennakkotehtävä lähetetään sähköisesti kaikille ilmoittautuneille.
Koulutuksen aikana pohdimme mitä huolia ja hyötyjä haurailla alueilla toimimiseen liittyy ja miksi toiminta haurailla alueilla kannattaa niin järjestöjen kuin yritysten näkökulmasta. Lisäksi käymme läpi haurailla alueilla toimimiseen liittyviä keskeisiä käsitteitä kuten vastuullisuuden, riskienhallinnan ja konfliktisensitiivisyyden käsitteet ja teemme käytännön skenaarioharjoituksen.
Koulutus on osa ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyövarojen tukemaa ”Vakauttavaa kehitystä hauraisiin valtioihin” -hanketta. Hankkeen toteuttava SaferGlobe Finland ry on tutkimusverkosto, joka tuottaa korkeatasoista tutkimusta ja asiantuntijapalveluita kestävän rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.”
Aika: 24.11.2015 | 15.30 – 18.00
Osoite: Kepan Dialogi-koulutustila, Elimäenkatu 25-27 (6. krs)
Paikkakunta: Helsinki
Maksu: Tapahtuma on ilmainen
Järjestäjätaho: SaferGlobe Finland ry
Lisätiedot: konfliktikompassi@saferglobe.fi tai koulutussihteeri@kepa.fi
Ilmoittautuminen: Ilmoittautuminen: 17.11. mennessä
Koulutuksen tiedot Facebookissa.
