Euroopan unionin aseviennit ja -vientipolitiikka vuonna 2016: noususuhdannetta ja poliittisia haasteita

JAA:

Tietoa hankkeesta

Euroopan unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vuosi 2016 oli merkittävä vuosi, sillä tuolloin julkistettiin unionin uusi globaalistrategia. Se viitoittaa unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa todennäköisesti pitkälle tulevaisuuteen. Strategiassa mainitaan myös EU-maiden aseviennit ja otetaan tavoitteeksi unionin yhteisten sääntöjen vahvistaminen jäsenmaiden asevientipolitiikassa. Strategiassa on kyse EU:n pyrkimyksestä koherentimpaan politiikkaan eli siihen, että jäsenmaiden ulkopolitiikka ja unionin ulkopolitiikka toimivat paremmin toisiaan täydentäen.

Siitä huolimatta, että EU on pyrkinyt yhtenäistämään jäsenmaidensa asevientipolitiikkaa, eri maiden vientilupapolitiikassa on eroja. Asevientiä säätelee Euroopan unionin neuvoston yhteinen kanta. Yhteinen kanta sisältää kahdeksan kriteeriä, joita valtioiden on tarkasteltava asevientilupia myönnettäessä. [1] Näiden kahdeksan kriteerin tulkinnat kuitenkin vaihtelevat huomattavasti, mikä osaltaan selittää eroja jäsenmaiden vientipolitiikassa. [2]

Viime vuonna julkistamassamme katsauksessa EU-maiden vuoden 2015 asevienteihin kävi ilmi, että monissa maanosissa kiristynyt turvallisuustilanne vaikutti aseiden kysyntään. Tarkastelemiemme viiden EU-maan, Espanjan, Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan, aseille myöntämien vientilupien rahallinen arvo oli ennätysmäisen suuri. Taustalla olivat Venäjän toiminta EU:n itäisessä naapurustossa, Lähi-idässä käytävät sodat sekä poliittiset jännitteet liittyen Etelä-Kiinanmeren alueen luonnonvaroihin.

Samalla, kun asevienti kasvoi ennätyksellisen suureksi, sekä kansalliset parlamentit että EU-parlamentti alkoivat nostaa päätään asevientejä koskevassa poliittisessa keskustelussa. Tämä kehitys heijastelee parlamenttien roolin muuttumista aiempaa aktiivisemmaksi ja turvallispoliittisen keskustelun laajenemista.

Tässä julkaisussa tarkastelemme yleisen tilastollisen kehityksen rinnalla aseviennissä vuonna 2016 esille nousseita ongelmakohtia ja eri parlamenttien – sekä kansallisten että EU-parlamentin – roolien muutosta. Taustalla vaikuttaa kysymys siitä, miten jäsenmaiden aseviennit suhteutuvat EU:n laajempiin pyrkimyksiin tuottaa vakautta ja rauhaa sekä edistää ihmisoikeuksia.



Menetelmät





Maailman jako alueisiin

Tässä tarkastelussa käytetään samaa jakoa kuin EU:n asevientiä koskevissa vuosikertomuksissa. Se on seuraava:














Uutisia

Yhteistyössä

Eurooppatiedotus