Näkymä paikkatieto-ohjelmistosta (Alkuperäinen kuva Jhelebrant, Wikimedia Commons, GNU General Public License)
Mira Kajo
asiantuntija, SaferGlobe
Organisaatiot ja järjestöt, jotka toimivat konfliktialueilla, työskentelevät usein jatkuvan hyökkäysuhan alaisuudessa. Tämä voi vaikuttaa merkittävästi projektien läpiviemiseen, kun kenttähenkilöstön turvallisuutta on mahdotonta varmistaa. Mahdollinen aseellinen selkkaus voi myös sijaita syrjäseuduilla, jonne organisaatioilla ja järjestöillä ei ole mahdollisuutta mennä tai jonne pääsy on kokonaan estetty. Lisäksi mahdollisuudet valtavien alueiden monitoroimiseen ja niillä tapahtuvien hyökkäysten yksityiskohtaiseen ja systemaattiseen dokumentointiin ovat parhaimmillaankin rajallisia perinteisillä keinoilla. Näiden rajoitteiden vuoksi paikkatiedon tuomat mahdollisuudet konfliktienhallinnassa ja niiden jälkipuinnissa ovat nousseet merkittävään asemaan viime vuosien aikana.
Paikkatieto on lyhyesti sanottuna tietoa, jolla on maantieteellinen sijainti, kuten koordinaatit tai osoite. Paikkatietoa voidaan hallinnoida, analysoida, muokata ja visualisoida erilaisilla paikkatieto-ohjelmilla (eng. Geographic Information Systems, GIS). Tarvittava aineisto saadaan mm. maastossa tehtävillä mittauksilla ja kaukokartoituksella, jota voidaan tehdä ilmasta käsin esimerkiksi lentokoneella tai satelliiteista. Eri paikkatieto-ohjelmien ja satelliittikuvien saatavuus, hinta ja käyttäjäystävällisyys ovat parantuneet huomattavasti, mikä on helpottanut niiden käyttöönottoa sekä tutkimuksessa että operatiivisessa toiminnassa kentällä. Eri järjestöt ovat alkaneet jakamaan laajemmin tietoa yleiseen käyttöön, mikä on laskenut kynnystä uuden teknologian käyttöönotolle.
Paikkatieto sisältää sijaintitiedon ohella myös tietoa attribuuteista, toisin sanoen ominaisuustietoa. Ominaisuustieto kertoo, mitä kyseisessä sijainnissa on tai mitä siellä on tapahtunut tiettynä ajanhetkenä. Näin ollen tieto (esimerkiksi, kuolleiden siviilien määrä tietyssä iskussa, tai alaikäisten pakolaisten määrä tarkasteltavana olevalla pakolaisleirillä), jolla ei ole selkeää sijaintia, voidaan yhdistää sijaintitiedon avulla paikkaan. Kuvassa 1 on kartalla esitetty yhden aseellisen konfliktin ominaisuustietoja, jotka on saatu UCDP:n aineistosta (UCDP Georeferenced Conflict Eevent Dataset). Ominaisuustiedoista selviää kyseessä olevan aseellisen selkkauksen sijainti kartalla, mutta lisäksi tietoa on myös osapuolista, kuolonuhreista ja tiedon pääasiallisesta lähteestä.
Kuva 1: Ominaisuustiedot Lower Shabellen alueella tapahtuneesta aseellisesta selkkauksesta.
Konflikteilla on siis sijainti ajassa ja paikassa, jotka on myös mahdollista esittää kartalla ja niihin on mahdollista liittää ominaisuustietoja. Tarkemmalla analyysillä näistä voidaan yrittää löytää säännönmukaisuuksia siitä, mitkä kylät tai alueet ovat hyökkäysten pääasiallisena kohteena, missä aseelliset joukot liikkuvat sekä mistä ihmisiä on ajettu pois asuinsijoiltaan ja minne he ovat päätyneet. Näin ideaalisissa tapauksissa on mahdollista ennaltaehkäistä tulevia hyökkäyksiä ottamalla huomioon aikaisemmat trendit ja sijoittaa resursseja sinne, missä niiden tarve on suurin.
On hyvä huomata, että avaruudesta käsin satelliiteilla saa laillisesti kuvata mitä tahansa osaa maan pinnasta. Ilmasta käsin tehdyt kuvaukset esimerkiksi lentokoneesta tai miehittämättömillä lennokeilla vaativat sen sijaan aina isäntävaltion luvan. Satelliittikuvien rooli ihmisoikeusrikkomusten todistamisessa onkin merkittävä tilanteissa, missä pääsy alueelle on kielletty. Sri Lankan sisällissodan aikana pystyttiin todentamaan pakolaisleireihin kohdistuneet hyökkäykset satelliittikuvien avulla; alueelta otetuista kuvista voitiin todeta, että pakolaisleirejä oli tuhottu, lisäksi leirien lähimaastossa oli merkkejä pommituksista. Parhaimmassa tapauksessa tieto siitä, että satelliitit voivat ”tarkkailla” syrjäisimpiäkin seutuja päivä- ja yöaikaan, voi hillitä aseellisia ryhmittymiä ja tuoda turvaa siviileille ja pakolaisille. Konfliktien jälkeen taas paikkatiedon avulla laadittu aineisto voi toimia todisteena sotarikoksista, kuten Sudanissa Darfurin alueen sekä Sri Lankan konfliktien kohdalla on käynyt.
Vaikka paikkatieto onkin keskeinen osa modernia konfliktienhallintaa, on hyvä muistaa, että kyseessä on pääasiassa työkalu, jonka avulla voidaan kerätä, säilyttää, muokata ja esittää tietoa kartalla. Se vaatii oikeanlaista ja ajantasaista aineistoa ollakseen hyödyllistä, mutta myös henkilöstöä, joka ymmärtää, miten paikkatietoa tulee käsitellä. Paikkatieto-ohjelmien käyttöönotolle voikin olla esteenä, että teknistä osaamista tai infrastruktuuria ei ole saatavilla. Korkean resoluution satelliittikuvat voivat myös olla hinnaltaan järjestöjen ulottumattomissa, tai eri valtioilla voi olla rajoituksia niiden saatavuuteen. Paikkatieto ei myöskään ole ainoa tiedonlähde konfliktitilanteissa, vaan tukee osaltaan esimerkiksi silminnäkijähavaintoja ja järjestöjen kenttäväen tiedustelua.
Näistä haasteista huolimatta paikkatieto-ohjelmien kehittyessä ja vakiinnuttaessa asemaansa osana organisaatioiden ja järjestöjen työkalupakkia, paikkatiedon rooli osana konfliktienhallintaa varmasti kasvaa tulevaisuudessa.
Lähdekirjallisuutta:
Andrew Marx & Samuel Goward (2013) Remote Sensing in Human Rights and International Humanitarian Law Monitoring: Concepts and Methods, Geographical Review, 103:1, 100-111, DOI: 10.1111/j.1931-0846.2013.00188.x
A.Walter Dorn, ”Smart Peacekeeping: Toward tech-Enabled UN Operations”, New York: International Peace Institute, July 2016.
Butler, D. Satellite can spot razed villages in Darfur. Nature (2008). https://doi.org/10.1038/news.2008.663
Croicu, Mihai and Ralph Sundberg, 2017, “UCDP GED Codebook version 17.1”, Department of Peace and Conflict Research, Uppsala University
John J. Sulik & Scott Edwards (2010) Feature extraction for Darfur: geospatial applications in the documentation of human rights abuses, International Journal of Remote Sensing, 31:10, 2521-2533, DOI: 10.1080/01431161003698369
Wolfinbarger, Susan & Wyndham, Jessica. (2011). Remote visual evidence of displacement. Forced Migration Review. 38. 20-21.
Wood, William B. “Geographic Aspects of Genocide: A Comparison of Bosnia and Rwanda.” Transactions of the Institute of British Geographers, vol. 26, no. 1, 2001, pp. 57–75. JSTOR, www.jstor.org/stable/623145.