Tommi Koivula
apulaisprofessori, Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitos
SaferGloben julkaisemassa kirjoitussarjassa EU:n ja turvallisuuden asiantuntijat esittävät toisilleen viisi unioniin ja turvallisuuteen liittyvää kysymystä ja vastaavat niihin.
1. Oikeusvaltioperiaate on yksi EU:n perusarvoista. Sen rapautumisesta EU:n sisällä on viime vuosina puhuttu paljon. Voiko oikeusvaltioperiaatteen heikentymisestä tulla uhka sisäiselle turvallisuudelle?
Oikeusvaltioperiaatteen ydinajatus on, että yhteiskunnan ylimpien toimielinten valtasuhteiden ja toimintatavan tulee perustua lakiin. Oikeusvaltiossa myös kansalaisten tärkeimmät oikeudet ja velvollisuudet on kirjoitettu lakiin. Lakien tulkinta edellyttää puolestaan riippumatonta oikeuslaitosta.
Oikeusvaltioperiaate on yksi EU:n perussopimusten mukaisista perusarvoista, joten EU edellyttää kaikilta jäsenmailtaan sitoutumista siihen ja pyrkii levittämään sitä myös omien rajojensa ulkopuolelle. Periaatteen noudattamisen valvominen jäsenyyden jo toteuduttua on kuitenkin osoittautunut haastavaksi erityisesti joissakin EU:n itäisissä jäsenmaissa. Varsinkin Puolan ja Unkarin toimet ovat viime aikoina herättäneet huolta oikeusvaltion tilasta kyseisissä maissa.
Oikeusvaltioperiaatteen heikentyminen voi olla monin tavoin uhka sisäiselle turvallisuudelle. Eräs esimerkki oikeusvaltioperiaatteen heikentymisen seurauksista on lisääntyvä korruptio. EU-jäsenmaiden kansalaisten elämässä unionissa vaikuttava korruptio voi ilmetä monin tavoin, kuten elintarvikkeiden tai lääkkeiden laadun valvonnan puutteellisuutena tai viranomaisten toiminnan arvaamattomuutena. On myös tärkeätä, että esimerkiksi suomalaiset tuomioistuimet voivat luottaa muiden EU-maiden tuomioistuimien riippumattomuuteen.
2. Turvapaikka- ja siirtolaispolitiikka yhdistetään usein EU:n sisäiseen turvallisuuteen. Millainen turvapaikka- ja siirtolaispolitiikka edistäisi sisäistä turvallisuutta parhaiten?
EU:n yhteistä turvapaikka- ja siirtolaispolitiikkaa on kehitetty vauhdilla erityisesti vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen. Vaikka EU pyrkii kansainvälisillä foorumeilla puhumaan siirtolaisten ja pakolaisten oikeuksien puolesta, jäsenmaiden sisäisessä keskustelussa ja politiikassa turvallisuusnäkökulma ja muuttoliikkeen rajoittamispyrkimykset ovat viime vuosina olleet vahvasti läsnä.
Unionin sisäisen turvallisuuden edistämiseksi esille nousee kaksi konkreettista toimintatapaa. Ensinnäkin EU-maiden tulisi luoda yhteinen turvapaikkajärjestelmä, jossa vahvistettaisiin yhteiset vähimmäisvaatimukset turvapaikanhakijoiden kohtelulle. Käytännössä turvapaikanhakijoiden kohtelu ei ole tällä hetkellä yhdenmukaista ja heidän hakemustensa hyväksymisasteissa on eroja jäsenmaiden kesken. Tämän johdosta monet turvapaikanhakijat siirtyvät EU:n sisällä valtiosta toiseen etsiessään parasta maata turvapaikkahakemuksen jättämiseen.
Toiseksi EU:lla olisi monissa tapauksissa hyvät edellytykset vaikuttaa pakolaisuuden juurisyihin: unioni voi käyttää tässä työkaluinaan esimerkiksi kehitysyhteistyötä, ennaltaehkäisevää diplomatiaa ja sovittelua jo maahanmuuttovirtojen lähtöalueilla. Yhdessä nämä kaksi toimintakanavaa mahdollistaisivat nykyistä tehokkaammin laittomien muuttovirtojen rajoittamisen ja ohjaisivat ihmisten liikkuvuutta laillisiin ja paremmin säädeltäviin kanaviin.
3. Miten EU:n sisäiset erimielisyydet ja arvojen rapautuminen vaikuttavat unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikutusmahdollisuuksiin globaalisti?
EU on aina nähnyt itsensä normatiivisena projektina – perinteisestä valtiosta tai liittokunnasta poikkeavana kokonaisuutena, jonka jäsenmaat sitoutuvat tiettyihin yhdessä sovittuihin toimintatapoihin ja arvoihin. Viime vuosina tätä ajattelutapaa kritisoivat ja laajemminkin eurooppalaiseen integraatioon epäluuloisesti suuntautuvat puolueet ovat saaneet poliittista valtaa monissa jäsenmaissa.
Jäsenmaiden näkemysten kirjo unionin arvoista on luonnollista, mutta viime vuosina nähty jatkuva sisäinen erimielisyys ja kiistely EU:n arvoperustasta on omiaan heikentämään yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan globaaleja vaikutusmahdollisuuksia. Keskeisimmin tämä ilmenee siinä, että epäyhtenäisen unionin kyky osoittaa kansainvälistä johtajuutta heikkenee. Yhtenä samanmielisten maiden blokkina esiintyminen voimistaisi unionin ääntä ja vahvistaisi sitä suhteessa kolmansiin maihin, niin kansainvälisistä pelisäännöistä päätettäessä kuin suhteessa erilaisiin lähialueen kiistakysymyksiinkin.
4. Ilmastonmuutosta pidetään yhtenä tulevaisuuden turvallisuusuhkista. Miten EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka voisi auttaa tuon uhkan torjumisessa?
Ilmastonmuutoksen vaikutukset turvallisuuteen ovat vähitellen nousemassa poliittiseen keskusteluun kaikkialla maailmassa. Ilmiö näyttää pahentavan monia jo olemassa olevia turvallisuusuhkia.
Yhdistelemällä erilaisia ulottuvillaan olevia taloudellisia ja diplomaattisia instrumentteja EU kykenee vaikuttamaan paljonkin ilmastonmuutoksen torjuntaan jo ennaltaehkäisevässä vaiheessa luomalla esimerkiksi uusia päästörajoituksia ja kansainvälisiä toimintatapoja.
Ekologisesti kestävä kehitys edellyttää kuitenkin myös riittävää vakautta ja turvallisuutta. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla erityisesti sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta ovat keinoja, joilla EU voi luoda edellytyksiä kestävälle kehitykselle.
5. EU:ssa tehdään nyt puolustusyhteistyötä ja komission tavoitteena on ollut ”täysimääräinen puolustusunioni” vuoteen 2025 mennessä. Yhteistä armeijaa moni kuitenkin pitää epärealistisena. Mitä puolustusunioni voisi käytännössä tarkoittaa?
Ajatus siirtymisestä yhteiseen puolustukseen on ollut EU-maiden asialistalla jo 1990-luvun alusta lähtien ilman että se olisi johtanut suuriin edistysaskeleisiin. Viime vuosina tapahtunut turvallisuusympäristön heikentyminen on johtanut puolustusyhteistyöhön kohdistuvan mielenkiinnon kasvuun.
Euroopan puolustusunioni ei todennäköisesti lähivuosina tule johtamaan unionin yhteiseen armeijaan, vaan jäsenmaiden entistä tiiviimpään yhteistyöhön puolustusasioissa.
Pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön (PRY) kohdistuu merkittäviä odotuksia tämän yhteistyön alustana. On myös syytä olettaa, että EU-maat tulevat lähivuosina entistä täsmällisemmin sopimaan yhteisistä puolustukseen liittyvistä tavoitteista ja luomaan sille oikeudelliset puitteet sekä johtamisrakenteet. Nähtävissä on myös Euroopan komission aseman vahvistuminen puolustusyhteistyön rahoittajana.
YTT, dosentti Tommi Koivula työskentelee apulaisprofessorina Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksella.
– – –
Julkaisu on osa SaferGloben hanketta Euroopan unioni turvallisuustoimijana nyt ja tulevaisuudessa. Ulkoministeriö on myöntänyt hankkeelle valtionavustusta kansalaisjärjestöjen Eurooppa-tiedottamiseen vuodelle 2019. Julkaisuissa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ulkoministeriön tai SaferGlobe ajatushautomon näkemyksiä.
