Suomi sai vaikean mutta tärkeän tehtävän, kun YK:n pääsihteeri, turvallisuusneuvoston kolme pysyvää jäsentä ja Lähi-idän maat valitsivat sen vuonna 2011 Lähi-idän joukkotuhoaseetonta vyöhykettä koskevan konferenssin järjestäjäksi. Toteutuessaan konferenssi muuttaisi Lähi-idän vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin lukkiutuneita asetelmia.
Konferenssia ei saatu järjestettyä sille asetettuun määräaikaan eli vuoteen 2012 mennessä. Suomalaisdiplomaatit tekevät silti yhä töitä konferenssin toteuttamiseksi. Prosessin edistäminen on tärkeää juuri nyt, sillä arabimaiden poliittiset odotukset ovat saavuttamassa kriittisen pisteen.
Vyöhykehankkeessa on kyse pitkäjänteisestä yrityksestä muuttaa Lähi-idän valtioiden välisen voimatasapainon epäsuhtaisuutta. Iran teki jo vuonna 1974 aloitteen ydinaseettoman vyöhykkeen perustamisesta alueelle. Taustalla oli Israelin ydinaseohjelma sekä muiden Lähi-idän maiden pyrkimys seurata asevarustelun sijaan Latinalaisen Amerikan viitoittamaa tietä.
Latinalaisen Amerikan maat perustivat ensimmäisen ydinaseettoman vyöhykkeen asutulle alueelle vuonna 1967. Ne lupasivat olla hankkimatta ydinaseita ja saivat turvatakuut viideltä tunnustetulta ydinasevallalta, mikä poisti tarpeen rakentaa turvallisuutta ydinaseiden varaan. Järjestely täydensi vuonna 1970 voimaan tullutta ydinsulkusopimusta, jossa suurin osa maailman valtioista sitoutui pysymään ydinaseettomina ja ydinasevallat etenemään kohti ydinaseriisuntaa.
Vastaavanlaisen vyöhykkeen tarpeellisuudesta Lähi-idässä on sittemmin vallinnut laaja yksimielisyys, ja sen edistämisestä on tullut tärkeä kysymys etenkin arabimaille.
Israel sen sijaan on kieltäytynyt etenemästä asiassa ennen kuin se on saavuttanut rauhan naapurimaidensa kanssa. Israel pitää avointa keskustelua asiasta ongelmallisena myös siksi, että se ei virallisesti tunnusta omistavansa ydinaseita.
Ainoat neuvottelut ydinaseidenriisunnasta Lähi-idässä käytiin rauhanprosessin yhteydessä vuosina 1992–1995. Neuvotteluiden kariuduttua asia nousi esille ydinsulkusopimuksen jatkamista käsitelleessä konferenssissa vuonna 1995.
Se, etteivät ydinasevallat olleet juuri edistyneet ydinaseidenriisunnassa, antoi ydinaseettomille maille valtaa määritellä sopimuksen jatkamisen ehdot. Yksi niistä oli Lähi-itää koskeva päätöslauselma, jossa alueen maita kehotettiin ottamaan askelia kohti joukkotuhoaseetonta vyöhykettä ydinasevaltojen tuella.
Näin vyöhykkeen luominen tuli osaksi ydinsulkusopimuksen tarkastelua. Vaikkei Israel ole ydinsulkusopimuksen jäsen, arabimaat olettivat, että Israelia tukevat ydinasevallat käyttäisivät vaikutusvaltaansa maan painostamiseksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, mikä oli yksi syy tarkastelukonferenssin epäonnistumiseen vuonna 2005.
Vuonna 2010 ydinsulkusopimuksen jäsenet, ydinasevallat mukaan lukien, hyväksyivät lopulta yksimielisesti konkreettisen toimintasuunnitelman, jossa keskeistä oli sittemmin Suomen tehtäväksi langenneen konferenssin järjestäminen.
Helsinkiin suunniteltu tilaisuus peruttiin viime hetkellä, koska Israel ei halunnut osallistua siihen. Osallistuminen olisi pakottanut maan arvioimaan avoimesti pelotepolitiikkaansa. Maa pyrkii myös välttämään kielteistä julkisuutta, sillä alueen muut maat näkevät konferenssissa tilaisuuden purkaa turhautuneisuuttaan suoraan Israelille.
Osallistuminen hyödyttäisi kuitenkin myös Israelia, jonka nykyinen pelotepolitiikka on kestämätöntä. Maa katsoo pelotteen riippuvan siitä, että se säilyy alueen ainoana ydinasemaana. Siksi epäilykset muiden maiden salaisista ydinaseohjelmista ovat ajaneet sen tekemään ennalta ehkäiseviä iskuja. Vyöhykehankkeen edistyminen lievittäisi sekä Israelin epävarmuutta että sen itsensä muille maille luomaa uhkaa.
Jos Helsingin konferenssia ei järjestetä, ensi toukokuussa pidettävä ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssi todennäköisesti epäonnistuu. Pahimmillaan tämä merkitsisi ydinaseiden vastaisten normien vaikutuksen heikkenemistä ja Lähi-idän konfliktien kärjistymistä.
Konferenssin onnistuminen taas vahvistaisi kansainvälistä järjestystä, jonka varaan Suomenkin turvallisuus viime kädessä perustuu. Se myös toisi Suomelle kansainvälistä tunnustusta.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 12.7.2014.
Tytti Erästö on koulutukseltaan yhteiskuntatietei
den tohtori. Hän väitteli Tampereen yliopistosta vuonna 2013 ja työskenteli Harvardin yliopiston Belfer-keskuksessa v. 2012-2013. Hän on toiminut yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa ja erikoistutkijana Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI:ssa. Erästön tutkimus liittyy laajasti ydinaseiden rajoittamiseen ja hän on perehtynyt erityisesti konfliktinratkaisun mahdollisuuksiin Iranin ydinkiistassa. Hän vetää keväällä 2014 perustettua SaferGloben ydinaseriisuntatiimiä.